El Recreo -välitunti

JOEL AALTONEN

Ilta-aurinko laskeutuu horisonttiin espanjalaisen ylä-asteen pihalla. Opettaja viheltää pilliinsä ja innokkaat oppilaat ryntäävät ulos. Välitunti. Tätä on odotettu.

Laadukasta olutta, laadutonta ruokaa ja maailman mehevintä fudista

TOMI LOUNIO

Suomalainen fudiskausi on vihdoin taputeltu. Vaikka taas kerran puuduin loppua kohti omaan potkiskeluuni kolmosdivarissa, on loka-marraskuun saunailloissa mahtavaa jauhaa vuoden kiihkeimpiä matseja jengikaverien kanssa. Vuoden 2010 saldoksi jäi kovan työn kautta taisteltu sarjapaikka, monta liki raakalaismaista liukutaklausta laitapakin tontilla, satumaisen monta mokattua maalipaikkaa ja yksi omalta kenttäpuoliskolta lauottu käsittämätön tuurimaali. Penkkiurheilun puolella olin kai MM-kisaväsymyksen turruttamana vähän laiskanpulskeassa kunnossa. Kaikkien agitaatiopuheideni vastaisesti eksyin Veikkausliiga-katsomoon ehkä vain viidesti, Ykkösen pelejä en nähnyt yhtäkään. Silti maistui makialta, kun ”Mursu” ja ”Ägä” saivat taas kannun kantaakseen ja etenkin se, kun eräs isopäinen lohjalainen piti byyrillään JJK:n liigassa. Pienen mutustelutaon jälkeen on siis todettava, että liekki futikseen palaa yhä kiivaana. On taas se aika vuodesta, kun navigaattoriin naputellaan: London N5.

D10S

PANU AUTIO

Jalkapallon Jumala Diego Armando Maradona täyttää tänään 30.10.2010 50 vuotta. Eilen El Diegon syntymäpäivien aattona vietettiin usko(no)llisimpien fanien keskuudessa maradoniaanista joulua. Juhlan kunniaksi Pallonkaikkeus julkaisee kokonaisuudessaan tutkielman, joka käsittelee maailman parhaan jalkapalloilijan ympärille syntynyttä uskontoa Iglesia Maradonianaa. Teksti on laadittu viime syksynä Helsingin yliopiston Religious Syncretism in Latin America -kurssin lopputyöksi.

Pihapelifiilistelyt osa 2: Taikatatsien syntysijoilla

PANU AUTIO

Henri Aalloon viimeisimmän blogimerkinnän innoittamana päätin jatkaa samasta aiheesta ja keskittyä pihapelien fiilistelyyn –tällä kertaa kansainvälisestä näkökulmasta. Pihapelit ovat aina omanalainen paikallinen ilmiö ja jokaisella pelillä on porukasta ja paikasta riippuen oma luonteensa. Muun muassa sääolosuhteet, pelikentän koko, alusta, maalikehikot, pelaajien taitotaso sekä -fyysiset ominaisuudet ja etenkin mentaliteetti tuovat kukin oman mausteensa peleihin. Matkustellessani maailmalla olen aina pytkinyt tutustumaan paikallisiin ihmisiin ja paikalliseen (jalkapallo-)kulttuuriin pihapelien avulla. Pihapeleillä on myös iso vaikutus paikalliseen huippufutikseen, sillä monissa maissa pihoilla, rannoilla, puistoissa ja kaduilla pelaavat suuret massat, jotka luovat pohjan maan futistuotannolle. Pari vuotta sitten pääsin tutustumaan kenties maailman kovatasoisimpiin pihapelihin Rio de Janeiron rannoilla. Ohessa aiemmin julkaisematon Copacbanan biitsipelien inspiroima teksti, jonka laadin syksyllä 2008 Suomeen kotiinpalattuani.

Peleistä suurimmat ja kauneimmat

HENRI AALTO

Jälleen yhdestä (koti)tappiosta toipuessa en jaksa syventyä mihinkään sen vakavampaan aiheeseen, joten päätin siirtää ajatuksia vähän muualle fiilistelemällä hieman erilaisella jalkapallon pelimuodolla. Olemme kaveriporukkamme kanssa tuoneet loppukesästä arki-iltoihimme muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen kauan kaipaamiani pihapelejä, peleistä kenties suurimpia ja kauneimpia. Synkkänä hetkenä tekee hyvää palata muistelemaan vähemmän vakavia pelejä ja antaa niille ansaitsemaansa kunniaa.

Ensimmäisen maalin suuri helpotus

HENRI AALTO

Maanantaina 13.9.10 tapahtui jotain itselleni hyvin merkittävää tappiollisessa ottelussa AC Oulua vastaan. Hävisimme tylysti 3-4 ja jouduin itse todistamaan turhan läheltä Oulun ja Jonken toista osumaa. Sain kuitenkin pientä balsamia haavoilleni ottelun lopussa, kun kauan janoamani ensimmäinen liigaosuma näki päivänvalonsa. Olen osunut nuoremmissa ikäluokissa ja Pallohongan riveissä puolustajalle ihan kiitettävän usein, mutta liigassa en tuntunut pääsevän edes kunnon maalipaikoille. Sellainen tippui kuitenkin kuintaivaan lahjana eteeni ja onneksi sain hyödynnettyä tuon harvinaislaatuisen tilaisuuden.

HJK-Besiktas: Jossittelua ja liian suuria unelmia

VESA SALMINEN

Torstai-iltana 26.8.2010 Sonera-stadionilla saatiin päätökseen viimeisenkin suomalaisjoukkueen pyristelyt tämän vuoden eurokentillä, kun turkkilaiset jyräsivät ylivoimallaan niin kentällä kuin katsomossakin. Besiktas pudotti HJK:n yhteismaalein 6-0 ja antoi jälleen kerran suomalaisille puukoiville oppitunnin jalkapallon pelaamisen jalosta taidosta. Jossiteltavaa ei jäänyt, tasoero oli huikaiseva. Maailman paras maa on ja pysyy jalkapallon kehitysmaana. Vai olisiko Suomen hallitsevan ja tulevan mestarin eurotaipaleen katkeamisessa sittenkin pienen pieni mahdollisuus jossittelulle – onhan se utopistisen optimismin ja ulkomaisten joukkueiden gloryhunttauksen ohella usein suomalaisen jalkapallokannattajan ainoa henkireikä.

Eräs rakkaudentunnustus Hollannille

Mark Von Bommel – Olet joukkueen kenraali, koska jalkapallo on sotaa… ja rakkautta… ja sinä tunnut tietävän mitä on sallittua sodassa, ja rakkaudessa.

Videotarkistukset jalkapalloon? Kiitos ei.

HENRI AALTO

Sunnuntaina pelatut ensimmäisen jatkokierroksen ottelut tulevat epäilemättä jäämään ikuisesti jalkapallon historiaan kahdesta järkyttävästä tuomarivirheestään. Otteluiden muut hienoudet hälvennevät muistoissa taka-alalle kahden karkean virheen takia. Edes meksikolaistoppari Osorion karmaiseva pallonmenetys ei jaksane muistua ihmisten mieliin yhtä kirkkaasti enää viiden vuoden kuluttua. Molemmat tuomarivirheet tapahtuivat kriittisillä hetkillä, toinen Englannin ollessa 1-2 häviöllä juuri ennen ensimmäisen jakson loppua ja toinen Meksikon ja Argentiinan ollessa yhä 0-0 tilanteessa. Studiossa Ilkka Mäkelä ja Antti Muurinen vaativat kumpainenkin ehdottomasti videotarkistusten käyttöön ottoa ainakin MM-kisoihin ja Mestareiden liigaan. Itse olen asiasta täysin eri mieltä, ja haluan tuoda oman näkemykseni esille.

SUPERVAIHTOPELAAJA: Suomalaisfanin kaukorakkaus

MARKUS SJÖHOLM

Maailman suurin ja kaunein urheilutapahtuma, jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut, potkaistiin käyntiin muutama päivä sitten Etelä-Afrikassa. Vaikka Suomi on jälleen kerran ulkona, se ei satojatuhansia kotimaisia kuningasjalkapallon ystäviä haittaa: kisat toljotellaan alusta loppuun, vieläpä intohimolla ”omia” kannustaen. Jos olen rehellinen, Etelä-Afrikan turnajaisten lopputuloksilla ei ole itselleni, omia kisaveikkauksiani lukuun ottamatta, tuon taivaallista merkitystä. Kummastelen tässä tekstissäni, mistä ja miten kotimaisten himopenkkiurheilijoiden tunneside kaukaiseen mielitiettyyn oikein mahtaa syntyä.