Martin Rooney ja mentaalinen valmennus

HENRI AALTO

Vartin sovitusta aikataulusta myöhässä paikalle astelee skarpin ja sporttisen oloinen kaveri kahden taustahenkilönsä kanssa. Lyhyiden alkuspiikkien jälkeen hän pääsee puheenvuoroon. Kämmenet hakeutuvat yhteen aloittaen määrätietoisen hieromisen pikkupoikamaisen innon ilmestyessä päättäväisyydestä kiiluviin silmiin. Mies edessämme on Martin Rooney, fyysisen ja mentaalisen valmennuksen huippu-osaaja ison meren takaa Yhdysvalloista, joka on paikalla tehdäkseen meistä edes hitusen itsevarmempia ja henkisesti vahvempia pelaajia.

Tekemistä riittää kansainvälisesti vertailtuna

HENRI AALTO

Leireilimme FC Hongan kanssa mukavasti kehoa ja mieltä lämmittäneen Antalyan auringon alla 27.2.-5.3. välisenä aikana. Reissun parasta antia oli ehdottomasti yhdessä vietetty aika normaalin arjen ulkopuolella, mahdollisuus treenata ulkona ja hioa taktisia asioita hieman tarkemmin uomiinsa, sekä tietenkin kaksi kansainvälistä harjoitusottelua. Maalivahtimme Tuomas Peltonen avasi jo omassa kirjoituksessaan kattavasti leirin yleistä antia omasta näkökulmastaan, joten perehdyn itse hieman syvällisemmin kahteen harjoitusotteluumme. Ne antavat kuitenkin jonkinnäköistä osviittaa siitä, missä tällä hetkellä mennään kansainvälisesti vertailtuna.

Valokeilassa: Lukas Hradecky

HENRI AALTO

Sain suuren kunnian jututtaa kollegaani ja hyvää ystävääni, Lukas ”Luke” Hradeckya, Pallonkaikkeuden blogia varten. Facebook-keskustelun aikana syntyneen idean tarkoituksena oli  tehdä tavallisen ”mitä kuuluu, miten menee, miltä tulevaisuus näyttää”-tyylisen haastattelun sijaan – pilke silmäkulmassa – vähän erilainen ja syvällisempi läpileikkaus yhteen suomen kuumimmista maalivahtinimistä. Turun TPS:stä tammikuussa 2009 Tanskaan Esbjerg fB:hen siirtynyt 21-vuotias Luke suostui avartamaan elämäänsä ja ajatusmaailmaansa ainutlaatuisessa haastattelussa, tuoden näin itseään lähemmäs suomalaista jalkapallokansaa. Esbjerg majailee tällä hetkellä Tanskan Superligassa yhdennellätoista sijalla, ja Luke on pelannut itsensä joukkueensa ykkösmaalivahdin asemaan.

Ajatuksia loputtomalta tuntuvasta talvikaudesta

HENRI AALTO

Luin joulukuussa Facebookista FC Hongan päivityksen, jossa mainostettiin Veikkausliigan alkuun olevan enää 130 päivää. Enää 130 päivää? Se tuntui masentavan pitkältä ajalta. Reilut 18 viikkoa tai neljä kuukautta vielä, ennen kuin isot pelit jälleen alkaisivat. Edessä olisi lukemattomia punttitreenejä tunkkaisilla kuntosaleilla, naama jäässä pitkiä ja kylmiä juoksulenkkejä kovassa pakkasessa ja henkisesti raskaita futistreenejä ja palavereja pimeissä halleissa ja kopeissa.

Askel taaksepäin katsomokulttuurissa

HENRI AALTO

Juuri päättynyt Huuhkajien teurastus oli ihanan lämmittävää katseltavaa koleassa syysillassa lähes tyhjällä stadionilla. Kuningas teki kentälle tultuaan käytännössä mitä halusi, ja sytytti omalla tekemisellään koko joukkueen pelaamaan taitojensa äärirajoilla heti kentälle tultuaan. Oli ilo nähdä myös Miklun tekemällä tehty hattutemppu kotiyleisön edessä. Ainoa negatiivinen asia illassa oli tällä kertaa aivan liian virka-intoiset järjestyksenvalvojat.

Taistelufutiskin voi olla kaunista

HENRI AALTO

Kauden jälkeen koulukiireistä ja ulkomaanmatkasta johtuneen pienen kirjoitustauon jälkeen päätin laittaa pienen fiilistelyn  blogiin hiljaiselon lopettamiseksi. Painavampaa tekstiä luvassa vähän myöhemmin. Katsoessani eilen kipeänä sängynpohjalta Chelsean ja Sunderlandin, sekä Interin ja Milanin välisiä otteluita, liputin pitkästä aikaa työntekoon ja kurinalaisuuteen perustuvan jalkapallon puolesta. Normaalisti olen taitofutiksen ystävä, niin kuin varmasti suurin osa jalkapalloa seuraavista nykyään onkin, mutta eilen sain suunnattomia kiksejä etenkin Sunderlandin duunarimeiningistä. Juokseminen ja taklaaminen voi olla tänäkin päivänä kaunista, siitä sain eilen muistutuksen.

Pahaa Interiä ken pelkäisi?

HENRI AALTO

14.8.2010 kaikki näytti vielä hyvältä. Olimme juuri napanneet pääkaupunkiseudun herruuden kaatamalla toistamiseen HJK:n. Eroa välillämme oli ainoastaan kaksi pistettä, joukkueemme itseluottamus pilvissä ja nälkä voittaa jotain suurta sanoinkuvaamaton. Kuusi viikkoa tästä voidaan puhua minikatastrofista. Tai ainakin sen aineksista. Seitsemästä viime pelistä kaksi voittoa ja viisi tappiota. Joista kolme viimeisintä vieläpä putkeen! On sanomattakin selvää, että lauantaina pelataan todella isoilla panoksilla kauden päätösottelu.

Peleistä suurimmat ja kauneimmat

HENRI AALTO

Jälleen yhdestä (koti)tappiosta toipuessa en jaksa syventyä mihinkään sen vakavampaan aiheeseen, joten päätin siirtää ajatuksia vähän muualle fiilistelemällä hieman erilaisella jalkapallon pelimuodolla. Olemme kaveriporukkamme kanssa tuoneet loppukesästä arki-iltoihimme muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen kauan kaipaamiani pihapelejä, peleistä kenties suurimpia ja kauneimpia. Synkkänä hetkenä tekee hyvää palata muistelemaan vähemmän vakavia pelejä ja antaa niille ansaitsemaansa kunniaa.

Ensimmäisen maalin suuri helpotus

HENRI AALTO

Maanantaina 13.9.10 tapahtui jotain itselleni hyvin merkittävää tappiollisessa ottelussa AC Oulua vastaan. Hävisimme tylysti 3-4 ja jouduin itse todistamaan turhan läheltä Oulun ja Jonken toista osumaa. Sain kuitenkin pientä balsamia haavoilleni ottelun lopussa, kun kauan janoamani ensimmäinen liigaosuma näki päivänvalonsa. Olen osunut nuoremmissa ikäluokissa ja Pallohongan riveissä puolustajalle ihan kiitettävän usein, mutta liigassa en tuntunut pääsevän edes kunnon maalipaikoille. Sellainen tippui kuitenkin kuintaivaan lahjana eteeni ja onneksi sain hyödynnettyä tuon harvinaislaatuisen tilaisuuden.

”Los Blancos” kaudella 2010-2011

HENRI AALTO

Nälkäisimmät Euroopan pääsarjoista nauttivat futisfanit saivat makoisaa vatsantäytettä jo reilu viikko sitten, kun mm. englannin valioliiga pyörähti käyntiin. Lukeudun itsekin sarjasta kiinnostuneisiin ja sitä aktiivisesti seuraaviin, mutta itselleni kaikkein rakkain ja mielenkiintoisin sarja pääsee vauhtiin vasta vajaan viikon kuluttua. Kyseessä on 80.kertaa pelattava espanjan pääsarja La Liga, jota odotan pikkupoikamaisen innokkaasti, mutta samalla hieman pelonsekaisin tuntein. Kuulun nimittäin Los Blancosin-leiriin, eli liputan valkoasuisen Real Madridin puolesta. Ei ole epäilystäkään kuka on dominoinut espanjan kenttiä pari viime vuotta, ja toivonkin koko sydämestäni valtikan vaihtuvan tänä vuonna takaisin pääkaupungin ”kuninkaallisille”.