Kiltistä perheenisästä psykopaattiseksi huligaaniksi

Tietämättömät yhdistävät jalkapallohuliganismin edelleen Englantiin, vaikka siellä ongelmasta on päästy 2000-luvulle tultaessa suurimmaksi osaksi eroon modernien stadionien ja tiukentuneiden turvajärjestelyiden myötä ainakin korkeimmilla sarjatasoilla.  Huliganismi rehottaa aivan muissa kolkissa, mutta mediaa eivät liiemmin kiinnosta joka viikonloppuiset rettelöinnit Puolassa, Balkanilla tai Argentiinassa – ja miksi pitäisi kiinnostaakaan.

Nuorisokulttuuria Thatcherin ajan Englannista

JUHO NURMI

Viime vuoden puolella Briteissä ilmestyneet elokuvat Awaydays ja The Firm kuuluvat samaan kategoriaan Football Factoryn ja Green Street Hooligansin kanssa. Football Factoryssa Danny Dyer käveli hassusti ja ”Vihreän kadun huligaaneissa” ”Frodo” (Elijah Wood) yritti olla vakava.  Aiheena on siis yksinkertaisesti eräs jalkapalloilun lieveilmiöistä, eli huliganismi. Tylsistyneet nuoret miehet etsivät sisältöä – ennen kaikkea jännitystä – elämäänsä ja pieksevät toisiaan kannattamansa seuran varjolla. Viikonlopusta toiseen toistuva väkivalta on elämän suola, joka tarjoaa toivottua vaihtelua toimistotyön rutiineille. Ottelupäivän koittaessa puku, kravatti ja nahkakengät vaihtuvat casuaalimpaan pukeutumistyyliin: Adidaksen tennareihin, farkkuihin ja purjehdustakkiin.

Suomen tauti – miksi katsomoissa on niin hiljaista?

Viettäessäni vaihto-opiskelijana viime lukuvuoden Krakovassa vierailin miltei joka viikonloppu paikallisilla stadikoilla seuraamassa futista. Puolan pääsarjan, Ekstraklasan, taso ei poikkea paljoakaan kotoisesta Veikkauslligasta, mutta katsomoissa ero on valtaisa – siitäkin huolimatta ettei liigojen yleisökeskiarvoissa ole eroa kuin muutama tuhat seitsemän kertaa väkirikkaamman Puolan eduksi. Enkä suinkaan puhu moderneista jalkapalloareenoista vip-aitioineen ja sushi-ravintoloineen, jollaisia Puolassa ei ole sen enempää kuin Suomessa; tosin tulevien EM-kisojen myötä stadikoita nousee ympäri maata, joten tilanne muuttuu. Itse futiksen seuraaminen jäi helposti taka-alalle, kun huomio kohdistui kannattajien palavaan intohimoon rakastamaansa joukkuetta kohtaan.  Suomessa vain harva kannattaja uskaltaa näyttää todelliset tunteensa pelin tiimellyksessä. Tai jos henkilö erehtyy näin tekemään, saa hän enemmistöltä vihaisia katseita. Mikäli hän erehtyy vielä seisomaan, saattavat valppaat järjestysmiehet poistaa henkilön katsomosta toisten näkyvyyttä haittaamasta – jos hyvin käy, järkkäreitä vieläpä autetaan ”häirikön” poistamisessa. Kenties suomalaisessa kansanluonteessa on jotakin erityislaatuista?

Wielkie Derby Śląska 28.2.2009

Parhaillaan kiivaana käyvä maahanmuuttokeskustelu on nostanut esille suomalaisuuteen liitettyjä ominaisuuksia. Osa lienee pelkkiä stereotypioita, osan taustalta saattaa löytyä myös tieteellinen evidenssi. Mitä on ylipäänsä ”suomalaisuus”, millainen on luonteenpiirteiltään tyypillinen suomalainen? Millainen on suomalainen kansanluonne tai mentaliteetti? Olisi myös asiallista kysyä, onko sellaista edes olemassa? Puhuttaessa suomalaisuudesta negatiivisessa mielessä on kyseessä miltei poikkeuksetta mieshenkilö. Keskustelu ajautuu ennen pitkää suomalaismiesten alkoholinkäyttöön. Jo 1900-luvun alussa puhuttiin suomalaisesta viinapäästä. Suomalaisen viinapään nähtiin olevan erilainen kuin muilla sivistyskansoilla. Seuraavanlaisia tunnusmerkkejä löydettiin: 1) suomalaiset juovat eri tavalla kuin muut sivistyskansat; 2) suomalaiset juovat harvoin, mutta humalahakuisesti; 3) humalainen suomalainen käyttäytyy poikkeuksellisen sivistymättömästi ja väkivaltaisesti. Humalahakuisuus on osa suomalaisen kansanluonteen tai kulttuurin heikkoutta. Käsitys huonosta viinapäästä on vaikuttanut merkittävästi suomalaisen alkoholipolitiikan linjauksiin. Yleisesti ajatellaan, että suomalainen nuoriso ja alemmat sosiaaliryhmät tarvitsevat holhoavaa alkoholipolitiikkaa, joka suojelee heitä väkijuomien haitallisilta vaikutuksilta.

Derby Śląska: Górnik Zabrze - Polonia Bytom 18.4.2009

Toisaalta viime aikoina mediassa on käyty keskustelua myös naisten väkivaltaisuudesta, aikaisemmin tabuna pidetystä aiheesta. Keskustelua on käyty myös nuorten naisten lisääntyneestä alkoholinkäytöstä. Väkivalta ja alkoholi kulkevat käsikädessä Naiset alkavat olla joka suhteessa tasa-arvoisia miesten kanssa. Nykyään he saavat myös juoda viinaa ja käyttäytyä väkivaltaisesti. Käsiini osui sattumalta Alibi-lehden uusin numero, jossa oli pitkä artikkeli siitä, ”kun akka hakkaa”. Jokainen suomalainen varmasti tuntee Alibin, tuon uraauurtavan suomalaisen tutkivan rikosaikakauslehden, joten lehteä tuskin tarvitsee sen enempää esitellä. Turvaudun lehden omaan määritelmään itsestään: ”Emme hae skandaaleja ja sensaatioita, mutta jos sellaisia löytyy, kerromme toki ne lukijoillemme.” Timo oli Ailalle liian hyvä mies. Aila läpsi ja mäiski, kunnes antoi hedelmäveitsen puhua. Siinäpä artikkeli lyhykäisyydessään.

Suomalaiset ovat tietysti myös hyvin kateellista kansaa. Se mikä on toisella, on toiselta pois. Suomalaisilla on heikko itsetunto, koska tässä maassa ei ihmisten positiivisiin puoliin juuri koskaan kiinnitetä huomiota. Kateellinen suomalainen etsii ihmisestä kuin ihmisestä ne huonot puolet ja näitä korostamalla tuntee itsessään edes hetken ylpeydenaihetta. Suomalaiset eivät juurikaan hymyile. Miksi ylipäänsä puhutaan progressiivisesta verotuksesta kateusveron sijaan?

Kateudesta ja siihen olennaisesti liittyvästä alemmuuskompleksista päästään sujuvasti auktoriteettiuskoon, joka kulkee suomalaisilla verissä. Me tarvitsemme jotakin isoa ja jämäkkää, jonka selän taakse voi piiloutua tarvittaessa. Oivallinen esimerkki tästä löytyy historiasta. Samalla tulevat esiin suomalaisen ja puolalaisen kansanluonteen eriäväisyydet. Puolalaisilla on verissään halu uhmata vallanpitäjiä ja auktoriteetteja sekä myös taitoa tämän uhman toteuttamiseen. Määräysten ja säädösten toteuttamisessa he lienevät kaikkien kansakuntien kärjessä. Puolalaiset ovat aina tunteneet oman arvonsa ja olleet valmiita taistelemaan. Palatkaamme ajassa taaksepäin aina 1800-luvulle, jolloin Puola sai ”rauhanhäiritsijän” maineen. Vuodesta 1815 vuoteen 1830 Wienin kongressissa luotu Puolan kuningaskunta oli ulkoiselta olemukseltaan lähes suvereenin valtion kaltainen, mutta kuului kuitenkin selvästi ja lujasti Venäjän valtakuntaan. Huomattava osa sen väestöstä, erityisesti maaseutuaatelistosta, oli kuitenkin tyytymätön maansa asemaan ja nousi tilaisuuden tullen kapinaan vuonna 1830. Kapinan seurauksena Puola menetti erityisasemansa, mikä taas oli omiaan johdattamaan toiseen kapinaan vuonna 1863. Vertailukohtana mainittakoon, että Suomi ei kapinoinut Venäjää vastaan ja säilytti erityisasemansa aina vuoteen 1899 ja vielä sen jälkeen. Suomalaiset eivät olleet ainoastaan kapinoimatta, vaan ottivat osaa vuoden 1830 kapinan kukistamiseen. Kaartinpataljoona meni Helsingistä jalkamarssilla Puolaan, jossa osallistui taisteluihin ja lopulta Varsovassa pidettyyn voitonparaatiin.

Wielkie Derby Śląska 28.2.2009

Selittääkö suomalainen kansanluonne siis sen, miksi täällä ollaan katsomoissa hiirenhiljaa? Kuten jo aiemmin toin esille, suomalaiset ovat väkivaltaista, humalahakuisia ja kateellista. Lienee mahdoton kiistää, etteikö myös muita ominaisuuksia esiintyisi, mutta tässä on epäilemättä ne kolme, jotka tulevat heti ensimmäisinä mieleen. Sivilisaatioprosessi on jäänyt yksinkertaisesti puolitiehen. Sivilisaatioprosessissa on kyse siitä, että ihminen on kehittänyt aikojen saatossa itselleen tiukan käyttäytymisnormiston, jossa itsekontrollin ja käytöstapojen avulla inhimillisen elämän raadollinen puoli tai vietinomainen spontaani käyttäytyminen on haluttu saada kuriin. Rujot suomalaiset ilmaisevat tunteitaan parhaiten fyysisellä väkivallalla, joka tarvitsee polttoaineekseen alkoholin.

Derby Trójmiasta - Lechia Gdańsk vs. Arka Gdynia, 25.4.2009

Toisaalta eikö juurikin sivilisaatioprosessin keskeneräisyys merkitsisi auttamatta alkukantaisten tunteiden esilletuomista? Jalkapallokatsomoissa törmää täällä harvakseltaan alkukantaisiin tunteenilmauksiin. Kun kyse on suomalaisesta, tarvitaan juurikin alkoholia, jotta saadaan tunnetta peliin. Pitäisikö ihmisten siis nauttia runsain mitoin alkoholia ennen katsomoon saapumista? Suomalainen futiskulttuuri on mennyt viime vuosina eteenpäin suurin askelin – samalla alkoholin kulutus on lisääntynyt Suomessa. Vai olisiko futiskulttuurin nousulla sittenkin jokin muu selitys?