D10S


PANU AUTIO

Jalkapallon Jumala Diego Armando Maradona täyttää tänään 30.10.2010 50 vuotta. Eilen El Diegon syntymäpäivien aattona vietettiin usko(no)llisimpien fanien keskuudessa maradoniaanista joulua. Juhlan kunniaksi Pallonkaikkeus julkaisee kokonaisuudessaan tutkielman, joka käsittelee maailman parhaan jalkapalloilijan ympärille syntynyttä uskontoa Iglesia Maradonianaa. Teksti on laadittu viime syksynä Helsingin yliopiston Religious Syncretism in Latin America -kurssin lopputyöksi.

IGLEASIA MARADONIANA

"Jumala on olemassa", argentiinalainen seinämaalaus

"Jumala on olemassa", argentiinalainen seinämaalaus

Johdanto 

” Nosotros, los argentinos decimos que el fútbol es una religion. Si el fútbol es una religion y cada una tiene su Dios, el D10S de la Religión Fútbol es Diego.” [1]

Diego Armando Maradona on ilmiö. Hän on maailman suosituimman lajin kaikkien aikojen paras pelaaja ja suurin legenda[2]. Kenties parhaiten Maradona muistetaan vuoden 1986 maailmanmestaruuskisojen puolivälieräottelusta Englantia vastaan, jonka hän ratkaisi kahdella satumaisella maalillaan. Toisen maaleistaan Maradona teki kädellään, jonka hän pelin jälkeen lehdistötilaisuudessa nimesi ”Jumalan kädeksi”. Tästä lähtien Diegoa on verrattu eri tavoin eri yhteyksissä itse Jumalaan. Hänestä puhutaan Argentiinan kansan vapahtajana. Nelikirjaiminen symboli ”D10S” on yleistynyt viittaamaan Maradonaan. Se on yleisesti tunnistettu Latinalaisessa Amerikassa ja etenkin espanjankielisten jalkapallofanien keskuudessa. Sanaleikissä espanjan kielen sanaan dios on yhdistetty Maradonan pelinumero 10.

 Liikkeen synty

Miljoonien argentiinalaisten suuri rakkaus konkretisoitui uudella tavalla lokakuussa 1998 kun kaverukset Rosarion kaupungista kokoontuivat juhlimaan jalkapallon jumalan syntymäpäivää: maradoniaanista joulua. Kolme vuotta myöhemmin kaverukset rupesivat järjestäytymään huolellisemmin ja näin oli saanut alkunsa ”Iglesia Maradoniana” maradoniaaninen kirkko[3]. Uskonto on kerännyt noin 120 000 jäsentä reilun kymmenen ensimmäisen vuotensa aikana.[4] Maradoniaanista kirkkoa voidaan pitää synkretistisenä uskontona, joka on saanut vaikutteita ennen kaikkea katolilaisuudesta. Perinteiseen roomalaiskatolilaisuuteen yhdistyy kuitenkin maallisempia vakaumuksia kuten jalkapallofanius ja argentiinalainen nationalismi. Kuten uskontotieteilijä Ninian Smart on todennut, nationalismilla on monia yhteisiä tunnusmerkkejä uskonnon kanssa.[5] Kirkon perustajajäsenet ovat kaikki roomalaiskatolisen kirkon jäseniä ja yksi heistä on toiminut jopa kristillisen seurakunnan työntekijänä viidentoista vuoden ajan.

Tutkimuskirjallisuus

Mediassa maradoniaanista kirkkoa on käsitelty kohtuullisen paljon ja aiheesta on revitelty otsikoita. Akateeminen tutkimus ei ole kuitenkaan vielä paneutunut sinänsä mielenkiintoiseen aiheeseen. Ainoa löytämäni aihetta käsittelevä tieteellinen teksti oli Gävlen yliopiston opiskelijan Benjamin Anselmon elokuussa 2009 valmistunut lopputyö Iglesia Maradoniana: En studie om futbol, religion och identitet i Argentina. Myöskään Anselmo ei ollut löytänyt ilmiötä käsitteleviä aiempia akateemisia tekstejä, joten hänen tutkimuksensa pohjautuu paikan päällä Argentiinassa tehtyihin haastatteluihin ja osallistuvaan tarkkailuun. Anselmo määrittelee Maradoniaanisen kirkon uskonnoksi nojautuen Magnus Engstrandin teorioihin. Hän kääntää ajatuksen Ninian Smartin dimensioista nurin päin: uskonto on yksi jalkapallon dimensio.

Seitsemän ulottuvuutta

Seuraavassa käytetään Ninian Smartin luomaa seitsenulotteista mallia uskonnontutkimuksen välineenä. Tekemäni jaottelu eri ulottuvuuksien kesken on joustavaa. Olenkin yhdistellyt maradoniaanisessa kirkossa esiintyviä eri ulottuvuuksia samojen alaotsikkojen alaisuuteen. Jossain määrin ulottuvuudet menevät myös sekaisin keskenään eri kappaleissa. Smartin jaottelun mukaan uskontojen seitsemän ulottuvuutta ovat:[6]

  • Käytännön ja rituaalien ulottuvuus
  • Kokemuksen ja tunteen ulottuvuus
  • Kertomusten ja myyttien ulottuvuus
  • Opin ja filosofian ulottuvuus
  • Etiikan ja säädösten ulottuvuus
  • Yhteisöjen ja instituutioiden ulottuvuus
  • Materiaalinen ulottuvuus

 

Käytännöt, rituaalit, institutionaalisuus ja materiaalisuus

Diegosta on tehty paljon kuvia, joissa mies rinnastetaan Jumalaan

Diegosta on tehty paljon kuvia, joissa mies rinnastetaan Jumalaan

Maradoniaanisen kirkon dogmit ovat suurimmaksi osaksi jäljitelty kristinuskosta. Kirkon piirissä on tehty omat versiot kristinuskon´Isä meidän´ ja ´Herra siunatkoon teitä´ -rukouksille sekä perinteiselle Uskontunnustukselle. Heillä on myös omat kymmenen käskyä. Tulkintani mukaan näiden dogmien olemassaolo ei ole tärkeää niinkään niiden sisältönsä puolesta. Luultavimmin suurin osa kirkon jäsenistä ei osaa ulkoa näitä rukouksia. Niiden avulla halutaan lähinnä vain osoittaa, että kyse on todella uskonnosta. Joidenkin näkemyksien mukaan kyseessä on roolileikki, joka flirttailee uskonnon kanssa.

Instituutiona maradoniaaninen kirkko ei ole kovinkaan järjestäytynyt. Huolimatta suhteellisen suuresta jäsenmäärästään uskonnolla ei ole omia kirkkorakennuksia tai vakituisia paikkoja pyhille toimituksille. Toisaalta kaikki jalkapallostadionit voidaan nähdä pyhinä paikkoina maradoniaanisen kirkon jäsenille, kuten myös kuudennessa käskyssä todetaan.[7] Tähän mennessä rituaaleja on suoritettu esimerkiksi stadioneilla ja baareissa. Eräs kirkon sponsoreista on Buenos Airesilainen Cocodrilo -niminen klubi, jossa esiintyy vähäpukeisia naistanssijoita, jotka käyttävät kirkon tunnuksilla koristeltuja vaatteita. Eri puolilla Argentiinaa Maradonalle on rakennettu pieniä alttareita, jotka on koristeltu Diegon kuvilla ja fanituotteilla. On myös rakennettu pienoismalleja temppelistä, jotka muilta osin muistuttavat kristillistä kirkkoa, sillä erotuksella, että katolla ristin tilalla on nappulakenkä. [8]

Kirkon menoja

Kirkon menoja

 Uskonnon piirissä juhlitaan maradoniaanista joulua, jota vietetään Diego Maradonan syntymäpäivän aattona 29.10. Se on maradoniaanisen kirkkovuoden suurin juhlapäivä. Tällöin kirkon jäsenet kokoontuvat yhteen viettämään merkkipäiväänsä. Myös itse Diego on ruvennut juhlimaan syntymäpäiviään kirkon perinteen mukaan varsinaisen juhlapäivän aattona. Kirkon jäsenillä on myös oma ajanlaskunsa, joka alkaa Diegon syntymävuodesta 1960. Maradoniaanisen kirkon piirissä nyt eletään siis vuotta 49 jälkeen Diegon. Vuoden toinen tärkeä juhlapyhä on maradoniaaninen pääsiäinen. Sitä juhlitaan vuosittain 22.6, mikä on vuoden 1986 MM-kisojen legendaarisen Englanti -ottelun vuosipäivä.[9]

Maradoniaanisen kirkon uudet jäsenet kastetaan uskoon rituaalissa, joka jäljittelee Maradonan tekemää käsimaalia vuoden 1986 MM-kisoissa. Sen jälkeen otetaan ehtoollisleipää ja Maradona-viiniä. Jokainen uusi tulokas saa myös kirkon oman paidan, jossa lukee ”D10S”.[10] Paita on tärkeä konkreettinen ja materiaalinen tapa tunnustaa uskoaan.  Varsinaiset juhlallisuudet ja rituaalit eivät kuitenkaan ole vielä kovin vakiintuneita ja joinakin vuosina maradoniaanisen joulun kokoontumisjuhla on jäänyt kokonaan väliin[11].

Maradoniaanisen kirkon piirissä järjestetään myös häitä. Toimituksessa ”papit” pukevat valkoisia kaapuja, jotka muistuttavat kristillisten pappien vaatetusta sillä erotuksella, että heidän selässään on Diegon pelinumero: 10. Papeilla on myös kaulassaan jalkapallonhuivit.[12] Rituaalissa kannetaan mukana palloa, jonka päällä on piikkilangasta tehty seppele.[13] Jalkapallofaneille tyypilliset kannatuslaulut ovat suosittuja kirkon kokoontumisten yhteydessä, mutta myös virsiä on sanoitettu uudestaan ja resitointia harrastetaan[14]. Roomalaiskatolisen kirkkokulttuurin ja jalkapallon fanikulttuurin tapoja on yhdistelty monin tavoin maradoniaanisen kirkon rituaaleissa sekä käytännöissä, mikä ilmentää hyvin maradoniaanisen kirkon synkretistisiä piirteitä.

Kuva 2. Kirkon virallinen paita

Diego meidän (suom. P. Autio, alkuperäinen El Dios Nuestro)

Diego meidän joka olet kentillä,

pyhitetty olkoon sinun vasurisi,

tulkoon sinun valtakuntasi,

ja tapahtukoon sinun jalkapallosi kaikilla maailman kentillä.

Anna meille meidän jokapäiväinen ilomme

ja anna petturitoimittajille heidän syntinsä anteeksi

niin kuin mekin anteeksi annamme Napolin mafialle.

Äläkä saata meitä saata meitä kiusauksiin

vaan vapauta meidät Havelangesta.

Diego.

Kirkon virallinen paita

Kirkon virallinen paita

Kokemukset ja tunteet

Kokemusten ja tunteiden ulottuvuus on hyvin voimakkaasti läsnä maradoniaanisessa kirkossa. Kaikki hänen fanejaan ja uskonnon jäseniä yhdistävät kokemukset ja elämykset, mitkä on koettu Maradonan pelejä ja uraa seuratessa. Jalkapallo-otteluiden seuraaminen on usein erittäin tunteellista toimintaa, varsinkin Argentiinassa. Tunteita näytetään avoimesti ja se vahvistaa yhteistä kokemusta entisestään. Kokemukset eivät rajoitu pelkästään jalkapallo-otteluihin. Maradona on esiintynyt elämänsä aikana myös monissa muissa eri yhteyksissä. Jalkapallo on kuitenkin luonnollisesti keskiössä maradoniaanisessa kirkossa. Tärkeistä unohtumattomista peleistä on tullut maradoniaanisen kirkon avainkokemuksia.

Jumalan käsi

Jumalan käsi

Kertomukset ja myytit

Maradoniaanisen uskonnon kertomuspuoli liittyy voimakkaasti Diegon uraan ja sen käänteisiin. Tarinoita on paljon. Elämän ylämäet ja alamäet ovat osa Maradonan kertomusta ja kyse on myös hyvin voimakkaasti selviytymistarinasta. Kokaiiniriippuvuus, aviottomat lapset ja liikalihavuus ovat osa tarinaa siinä missä useat voitetut pokaalit ja maailman kauneimmaksi äänestetyt maalitkin. Nykypäivänä televisio, videotallenteet ja uusmedia ovat mahdollistaneet tarinoiden entistä tehokkaamman jakamisen. Toisaalta ilman niitä myytit olisivat kenties lähteneet elämään omaa elämäänsä nykyistä voimakkaammin. Diegon tarina kerrotaan kuitenkin yhä uudelleen ja uudelleen kirkon piirissä ja sen ulkopuolella.

Kirkon sisällä on myös omat tarinansa siitä, miten koko kirkko sai alkunsa ja kuinka toiminta on kehittynyt. Nämä kertomukset keskittyvät varsinaisen uskonnon tapahtumiin. Esimerkiksi kirkon perustamista suunnitelleet kolme ystävää eivät olleet aluksi täysin varmoja siitä tulisiko heidän todella perustaa virallinen kirkko. He olivat epävarmoja siitä miten muu yhteiskunta ja sukulaiset suhtautuisivat asiaan. Lopulta kaverukset päätyivät äänestämään asiasta. Lopputuloksena oli, että kirkon perustamista puoltanut kanta voitto äänin 2–1 ja näin asiat lähtivät liikkeelle. Tähän ja muihin kirkkoon liittyviin tarinoihin paneudutaan tarkemmin José A. Caldeiran tyyliltään populaarissa kirjassa Iglesia Maradoniana, La Mano de D10S[15].

Omien tarinoiden kertominen on nykypäivänä helppoa omien julkaisujen välityksellä. Maradoniaanisella kirkolla on myös ollut omat kotisivunsa internetissä. Ne eivät kuitenkaan ole olleet toiminnassa viimeisten kuukausien aikana. Tästä johtuen en ole päässyt tutustumaan niihin, eikä minulla ole viimeisintä tietoa siitä, mitä maradoniaaniselle kirkolle kuuluu. Syitä sivujen sulkemiseen voidaan vain arvella. Sivujen toimimattomuus kuitenkin osoittaa sen, ette kyseessä ole kovinkaan organisoitunut tai vakaa järjestö.[16]

 Oppi, filosofia, etiikka ja säädökset

Ninian Smartin mukaan ”opillinen puoli saa merkittävän aseman kaikissa suurissa uskonnoissa.”[17] Tässä mielessä maradoniaaninen kirkko ei ole astunut vielä suurten uskontojen joukkoon. Kymmenestä käskystään huolimatta maradoniaanisen kirkon opit ovat hyvin hataralla pohjalla. Maradoniaanisen kirkon käskyt syntyivät pikavauhtia kun kiinnostus kirkkoa kohtaan kasvoi ja toimittajat alkoivat kysellä niiden perään[18]. Maradonan elämänkerrallista Yo soy el Diego -kirjaa voidaan myös pitää eräänlaisena opillisena ja eettisenä ohjekirjana. Kirkon yksi perustajajäsenistä Hernán Amez on sanonut, että se on ”vaalimamme raamattu, jota kannamme sydämessämme”.[19]

Perusfilosofiana voitaisiin kuitenkin pitää intohimoista suhtautumista jalkapalloa ja Diego Maradonaa kohtaan. Maallinen suhtautuminen muihin elämän peruskysymyksiin antaa maradoniaanisesta kirkosta uskontona jossain määrin ”kevytkenkäisen” vaikutelman. Kirkon järjestämissä juhlissa on nähty muun muassa striptease-tanssijatyttöjä, mikä kuvastaa puolestaan argentiinalaisten jalkapallon ystävien keskuudessa vallitsevaa miehistä heterokulttuuria. Jalkapallon ulkopuolisiin asioihin ei haluta suhtautua liian vakavasti ja tässä mielessä maradoniaaninen kirkko kapinoi perinteisen konservatiivisen roomalaiskatolisen kirkon arvoja vastaan. Sama kevytmielisyys pätee myös etiikan ja säädösten ulottuvuuksiin. Maradoniaaninen kirkko ei ole ottanut vielä niin suurta roolia jäsentensä elämässä, että sillä olisi ollut tarvetta ottaa kantaa vakavampiin elämän peruskysymyksiin.

Kymmenen käskyä:[20]

  1. Pallo ei saa tahriintua.
  2. Rakasta jalkapalloa yli kaiken.
  3. Tunnusta ehdotonta rakkautta jalkapalloa ja Maradonaa kohtaan.
  4. Puolusta Argentiinan maajoukkueen paitaa ja kunnioita sen kansaa.
  5. Levitä Diegon sanaa kaikkialle maailmaan.
  6. Kunnioita temppeleitä, missä Diego on pelannut ja pyhiä pelipaitoja mitä hän on edustanut.
  7. Älä yhdistä Diegoa mihinkään yksittäiseen joukkueeseen.
  8. Julista kirkon sanomaa kaikkialla.
  9. Ota Diego toiseksi nimeksesi ja tee näin myös lapsillesi.
  10. Älä ole kuumakalle äläkä päästä kilpikonnaa karkaamaan.
Diegon teesit

Diegon teesit

Jalkapallo, fanius ja uskonto

Jäsenyys vahvistetaan jäsenkortilla, samaan tapaan kuin monissa faniklubeissa. Voidaankin pohtia, mikä on maradoniaanisen kirkon ja intohimoisen kannattajayhdistyksen ero. Faniuden ja uskonnon suhdetta on pohdittu entistä enemmän nykyisissä maallistuneissa yhteiskunnissamme.[21] Lukuisat jalkapallofaniutta tarkastelevat tutkimukset vertailevat ja rinnastavat uskonnon ja jalkapallon keskinäistä suhdetta, eikä faniuden ja uskonnon välistä eroa pidetä aina mitenkään ilmeisen suurena. Faniuteen liittyen puhutaan rituaaleista ja seurakuntamaisesta yhteisöllisyydestä.

Yhteiskuntatieteiden maisteri Harri Heinosen liikuntasosiologian väitöskirja ”Jalkapallon lumo – tutkimus suomalaisesta Everton-faniudesta” pureutuu faniuden ja uskonnon väliseen suhteeseen. Heinosen mukaan fanius tuottaa voimakkaita ja erityisen nautinnollisia kokemuksia, joita fanit itse kuvaavat usein viittaamalla sellaisiin elämänalueisiin kuten uskonto ja rakkaus. Heinosen määritelmän mukaan fanius ei kuitenkaan ole uskonnon kaltainen pelastusoppi, vaikka intohimoinen sitoutuminen ja panostaminen mielihyvää tuottavaan toimintaan antavat elämällemme väriä, tehden arjesta kiehtovaa ja miellyttävää.[22] Maradoniaanisen kirkon tapauksessa onkin hyvin pitkälti kyse faniudesta ja rakkaudesta idolia kohtaan.

Liikkeen uskonnollisuus ei ole missään nimessä itsestäänselvyys. Myös maradoniaanisen kirkon perustaja Hernan Amez alleviivaavat, että kyseessä on jonkin sortin faniryhmittymä ennemmin kuin perinteisesti ymmärretty uskonnollinen yhteisö. Hänelle maradoniaanisesta kirkosta on tullut tapa ilmaista intohimoa Maradonaa ja jalkapalloa kohtaan. Heidän käyttämissään kymmenessä käskyssä, rukouksissa ja rukousnauhoissa on kyse lähinnä jonkin sortin leikkimielisistä symboleista. Amezin mukaan on vaikea selittää sanoin omaa intohimon tunnetta: ”Ne jotka kantavat Diegoa sydämessään tuntevat jotakin yhteistä riippumatta politiikasta, sosiaalisesta luokasta tai edes uskonnosta.”[23] Kirkon perustajat eivät itsekään ole täysin vakuuttuneita siitä, onko maradoniaaninen kirkko oikea uskonto tai vain intohimoinen kannattajayhdistys.[24]

Benjamin Anselmo tulkitsee tutkimuksessaan asiaa niin, että kirkon jäsenille on muodostunut oma henkilökohtainen synkretistinen uskonto, jossa on osia sekä katolilaisuudesta että maradoniaanisuudesta. Alejandro Veron vastaa Anselmon kysymykseen synkretismistä seuraavanlaisesti: ”Rationaalinen uskontoni on katolilaisuus, mutta sydämessäni uskontoni on Diego. Se mitä ihmisellä on sydämessään, on vaikeaa ilmaista, ilman että seuraisi intohimojaan.”[25]

Diego ja nationalismi

”Si la bandera del país no hubiese tenido el sol, hoy en día tendría la figura o la cara de Diego.”[26]

Argentiinan maajoukkueen suurena idolina Maradona yhdistää argentiinalaiset eri seurajoukkueiden kannattajat yhteen. Jako meihin ja muihin on kuitenkin hyvin voimakkaasti läsnä jalkapallon kannattamisessa. Oma identiteetti rakentuu helpoiten verrattuna toisiin.[27] Myös Argentiinan sisällä on vallalla voimakas jakautuminen eri seurajoukkueiden kannattajien kesken. Näitä konflikteja on kuitenkin haluttu välttää maradoniaanisessa kirkossa ja tervetulleita ovat olleet kaikki jalkapallon sekä Diegon ihailijat suosikkiseuraan katsomatta[28]. Näin vastakkainasettelu kirkon sisällä on haluttu estää. Esimerkiksi Newell´s Old Boys:n ja Rosario Centralin välisen paikallisottelun takia peruutettiin myös vuoden 2003 virallinen maradoniaaninen joulujuhla[29].

Diego Maradona omaa itse hyvin voimakkaan kansallistunteen ja tuo sitä myös jatkuvasti näkyvästi esille. Argentiinan maajoukkueen vaaleansini-valkoinen raitapaita on aina edustanut jotain todella arvokasta ja pyhää. Huolimatta rahakkaista ammattilaissopimuksista, pelaajana hän halusi aina edustaa maataan ilman samanlaisia suurkorvauksia, joita seurajoukkueet maksavat.  Tässä tapauksessa Diego ei juuri poikkea muista huippujalkapalloilijoista.  Hän on kuitenkin tuonut patrioottista rakkauttaan kotimaataan kohtaan esille kenties voimakkaammin kuin kukaan. Maradonan patrioottisuus käy osuvasti ilmi hänen El Diego -kirjastaan, kuinka hän kuvailee vuoden 1986 puolivälieräottelua Englantia vastaan:

”Siinä ottelussa eivät pelanneet vastakkain kaksi joukkuetta, vaan kaksi maata. Me pelasimme Englantia vastaan, ja vaikka ennen ottelu hoimmekin, ettei jalkapallolla ole mitään tekemistä Falklandin sodan kanssa, me tiesimme, että siellä oli kuollut paljon argentiinalaisia lapsia –heitä oli tapettu kuin pikkulintuja. Ja me kostimme heidän puolestaan, otimme takaisin edes jotakin siitä, mitä siinä sodassa menetimme. Vaikka olimme kaikki sanoneet ennen ottelua, ettei kahta asiaa pitäisi sotkea toisiinsa, se oli täyttä sontaa –silkkaa valetta.

— Me puolustimme lippuamme, sodassa kuolleita lapsia ja sodan henkiinjääneitä uhreja. Uskon, että maalillani oli niin suuri merkitys juuri siksi. Itse asiassa niillä molemmilla oli, molemmissa oli oma viehätyksensä.”[30]

Maradoniaanisen pääsiäisen viettäminen juuri tämän ottelun vuosipäivänä kertoo jotain kirkon nationalistisista piirteistä. Jo kauan ennen kirkkoa Diego Maradona on toiminut Argentiinan kansan sankarina ja henkisenä yhdistäjänä. Maan historia on kolonialismin ja traumaattisten sotilasdiktatuurien värittämä. Tällaisen menneisyyden takia toisen argentiinalaisen kansallissankari saattaa toiselle maamiehelle merkitä vaikkapa sukulaisten kuolemaa. Kansakunnan yhtenäisyys ei todellakaan ole aina ollut selviö. Joidenkin näkemysten mukaan Diego Maradonasta on tullut uusi puolueettomampi symboli argentiinalaiselle nationalismille. Jalkapallon maajoukkuetta kannattavat kaikki riippumatta sosiaalisesta taustasta tai poliittisista näkemyksistä.

Kansainvälinen ja suvaitsevainen liike

Vaikka argentiinalaisuus on tärkeässä roolissa maradoniaanisessa kirkossa, ei ovia ole haluttu sulkea ulkomaalaisilta. Jäseniä on nykyään kaikkiaan yli 60 eri maasta[31]. Heitä kaikkia yhdistää rakkaus Maradonaa kohtaan. Kirkko on saanut jäsenikseen myös suuria jalkapallotähtiä. Esimerkiksi englantilainen Michael Owen ja brasilialainen Ronaldinho ovat molemmat kirkon kunniajäseniä. Kuvaava on, että pelikentillä nämä pelaajat edustavat Argentiinan maajoukkueen suurimpia vihollisia. Huolimatta äärimmäisen intohimoisesta suhtautumisesta lajia kohtaan, kirkko on säilyttänyt jalkapalloon kuuluvan keskinäisen – myös vastustajiin ulottuvan – kunnioittamisen. Liikkeellä ei ole minkään näköisiä yhteyksiä fanaattisiin jalkapallohuligaaneihin.[32] Kuten jo aiemmin mainittiin, maradoniaanien kirkko on myös halunnut säilyttää neutraalin suhtautumisen seurojen välisiin kamppailuihin, mikä käy ilmi myös seitsemännestä käskystä.   

Jumala ja hänen ihailijansa

Jumala ja hänen ihailijansa

Jumala on julkkis, kansanmies ja uskovainen

Rakastettu ja myös vihattu ”El Diego” on Latinalaisen Amerikan kenties suurin julkkis, josta kirjoitetaan enemmän kuin kenestäkään muusta. Nopean google-haku nimillä osoittaa, että Maradonasta löytyy yhtä paljon asiaa internetistä kuin Che Guevarasta ja Fidel Castrosta yhteensä. Ihmisten ja median kiinnostus Maradonaa kohtaan ei ole hiipunut hänen peliuransa jälkeen. Päinvastoin. Tästä ”kuolemattomasta vasurista” on tehty elokuvia sekä taideteoksia, sävelletty kappaleita, kirjoitettu kirjoja ja veistetty patsaita. Hänellä on ollut myös oma suosittu televisio-ohjelmansa La Noche del Diez. Hänen nimellään on myyty lähes kaikkea aamutohveleista yöpaitoihin. Hänestä on tullut (latinalais-)amerikkalaisen unelman symboli, jonka köyhästä slummista maailman parhaaksi pelaajaksi nousseen sankarin tarina noudattaa perinteistä ryysyistä rikkauksiin kaavaa.

Jumalalliseksi hahmoksi Maradonalla on monia hämmästyttävän inhimillisiä piirteitä. Maanpäälliset kiusaukset ovat riepotelleet Diegoa vuosien mittaa rajulla tavalla. Kokaiiniriippuvuus, doping-käryt, liikalihavuus, verovelat ja aviottomat lapset ovat tulleet koko maailmalle tutuiksi Maradona-uutisoinneissa. Kenties näissä inhimillisen erehtyväisen syntisissä piirteissä piilee myös osa suosion salaisuudesta. Näiden kohujen ja kolhujen seurauksena Diegossa on samaistumispintaa, mistä johtuen hänen suosionsa on vilpitöntä ja rajatonta etenkin Argentiinan köyhemmän väestön keskuudessa. Diego on selviytyjä, joka on elämänsä aikana kohdannut monia vaikeuksia. Hän ei ole aina toiminut esimerkillisesti, mutta hänen esimerkkinsä osoittaa, että vaikeastakin asemasta voi selviytyä. Vastoinkäymisen kohdattua hän on noussut aina ylös uudelleen, ylpeänä ja rinta pystyssä.

Diego on hermostuttanut monia suuria johtajia sillä, että on aina halunnut sanoa omat mielipiteensä ääneen. Köyhän kylän kasvatin arrogantti käytös on saanut monet suurmiehet polvilleen. Vuosien varrella seurapomot, Fifan johtajat, poliitikot ja jopa itse Paavi[33] ovat olleet napit vastakkain Maradonan kanssa. Diego Maradona ei ole koskaan nöyristellyt kenenkään edessä. Tällainen käyttäytyminen on saanut monet inhoamaan häntä. Hänen itseluottamuksensa on kuitenkin yski suurimmista syistä, miksi häntä ihaillaan ja rakastetaan niin paljon. Dokumenttiohjaaja Emir Kusturica sanoo, että ”jos hän ei olisi ollut jalkapalloilija, hän olisi ollut vallankumouksellinen. Hän syntyi kapinoimaan.”[34]

Jumala on vallankumouksellinen

Jumala on vallankumouksellinen

Diego Maradona itse on hyvin uskonnollinen henkilö. Monien muiden jalkapalloilijoiden tapaan, hän tekee aina ristin merkin tullessaan pelikentälle. Vapaa-ajallaan hän kantaa isoja ja näyttäviä ristisymboleita kaulassaan. Hän puhuu paljon jumalasta ja muistaa aina kiittää herraa saavutuksistaan, kuten hän teki myös Englantia vastaan tehdyn käsimaalinsa jälkeen. El Diego kirjassaan Maradona kutsuu Jumalaa tuttavallisesti ”Parraksi”[35]. Vaikeasta kokaiiniriippuvuudesta, sairaskohtauksista ja liikalihavuudesta selviäminen on myös Maradonan mukaan yläkerran herran ansiota.[36] Niinpä on hyvin luonnollista, että maradoniaaninen kirkko on liikkeenä hyvin katolilainen. 

Johtopäätökset

Oman uskonnollisen liikkeen kehittyminen Diego Maradonan ympärille on ollut mielenkiintoinen ilmiö. Suosio on ollut yllättävän suurta, etenkin kun ottaa huomioon sen, että Maradona itse ei ole juurikaan ollut missään tekemisissä liikkeen toiminnan kanssa. Hän on tavallaan asettunut koko asian yläpuolelle. Kysymykseen siitä onko todella kyseessä uskonto, en osaa vastata. Se vaatisi minulta myös koko ´uskonto´ -termin tarkempaa määrittelyä ja syvällisempää pohdiskelua. Koen, että talous- ja sosiaalihistorian opiskelijana minulla ei ole siihen riittäviä edellytyksiä, ainakaan tämän työn puitteissa.  

Monet eivät ole tykänneet maradoniaanisen kirkon toiminnasta ja jotkut ovat kokeneet sen loukkaavan muita uskontoja. Ulkopuoliset tahot ovat halunneet määritellä liikkeen hölynpölyksi, jolla ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa. Suhtautuminen kirkkoon on siis ollut ristiriitaista. Oiva esimerkki tästä löytyy vertailtaessa nettisanakirja Wikipedian espanjan ja englannin kielisiä sivuja rinnakkain. Englannin kielisillä sivuilla ”Maradonian church” luokitellaan synkretistiseksi uskonnoksi, kun taas espanjankieliset sivut osaavat kertoa, että kyse on uskonnon parodiasta. Espanjankielisillä sivuilla on myös tehty pilaa liikkeen kymmenestä käskystä. Käskyjen perään on lisätty 11. ja 12. käsky, jotka viittaavat Maradonan aiheuttamaan viimeisimpään kohuun, jonka seurauksena hän sai parin kuukauden toimitsijakiellon Argentiinan maajoukkueen valmentajan paikalta.[37] Kohu syntyi kun hän haistatteli toimittajille, jotka olivat Maradonan mukaan kohdelleet häntä epäoikeudenmukaisesti.

Vaikka maradoniaanisen kirkon jäsenet suhtautuvat asiaan suurella tunteella, ei kirkossa ole kyse kuitenkaan vakavasta asiasta. Toiminnan perusperiaatteena on Maradonan ihaileminen ja hauskanpito ystävien ja samanmielisten kesken. Media ja kansa ovat jo vuosia ennen kirkon perustamista verranneet Maradonaa jumalaan. Maradoniaanisen kirkon myötä ylistäminen, palvominen ja sanaleikit ovat saaneet konkreettisen muodon. Vastausta kysymykseen siitä, onko kyseessä parodia, roolileikki, intohimoinen kannattajayhdistys vai oikea uskonto, on jokaisen etsittävä sydämestään.

Kirjallisuus:

  • José Antonio Calderon: Iglesia Maradodoniana, La Mano de D10S, Buenos Aires 2007.
    • Diego Armando Maradona: El Diego, toteutus Daniel Arcucci ja Ernesto Cherquis Bialo, Suomentanut Taina Aarne, Gummerus kirjapaino Oy, Jyväskylä 2006. Alkuteos: Yo soy el diego, Entertainment Argentina, 2000.
    • Stuart Hall: Identiteetti, suom. ja toim. Mikko Lehtonen ja Juha Herkman, Vastapaino, Tampere, 1999.
    • Ninian Smart: Uskontojen maailma, Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 2005. Alkuteos The World´s Religions, Laurence King Publishing Ltd., Lontoo 1989.

Internetlähteet:

Elokuvat:

  • Maradona by Kusturica. O: Emir Kusturica, dokumenttielokuva. Tuotanto: Pentagrama Films, Telecinco Cinema, Wild Bunch & Fidélité Films. Espanja/Ranska 2008. www.maradona-lefilm.com (9.12.2009).

[1] Calderon 2007, 23. Kommentin on sanonut Alejandro Verón, yksi maradoniaanisen kirkon perustajajäsenistä..

[2] Tämä on tietenkin subjektiivinen näkemykseni. Kuitenkin enemmistö maailman jalkapallofaneista on asiasta samaa mieltä. Se kävi ilmi myös FIFA:n järjestämässä vuosisadan parhaan pelaajan äänestyksessä. Viralliset tahot ovat kuitenkin aina vierastaneet Diegoa hänen värikkään ja ristiriitaisen persoonansa vuoksi, mikä kävi ilmi myös vuosisadan parhaan pelaajan valinnan yhteydessä. Kts. http://en.wikipedia.org/wiki/FIFA_Player_of_the_Century .

[3] Käytän tätä itse tekemääni suomennosta kuvaamaan koko uskontoa ja liikettä.

[5] Smart 2005, 24.

[6] Smart 2005.

[7] Anselmo viittaa tässä Magnus Engstrandin tutkimukseen: Futbol och Religion, (2003).

[8] Kusturica 2008.

[9] Caldeira 2007.

[10] Kusturica 2008.

[11] Anselmo 2009, 6.

[13] Kusturica 2008.

[15] Caldeira 2007.

[17] Smart 2005, 19.

[18] Caldeira 2007, 21.

[19] Kusturica 2008.

[20] Käskyistä esiintyy erilaisia versioita eri lähteissä. Tässä yhdistelmä Benjamin Anselmo (2009, 10) ja Jonathan Franklin (http://www.guardian.co.uk/football/2008/nov/12/diego-maradona-argentina) esityksistä, jonka olen itse suomentanut.    

[21] Suomessa muun muassa uskontotieteilijä Teemu Taira on tutkinut aihetta.

[22] Yhteiskuntatieteiden maisteri Harri Heinosen liikuntasosiologian väitöskirja ”Jalkapallon lumo – tutkimus suomalaisesta Everton-faniudesta”. https://www.jyu.fi/ajankohtaista/arkisto/2005/09/tiedote-2009-10-01-20-27-35-831981

[23] Anselmo 2009, 11.

[24] Anselmo 2009, 12.

[25] Anselmo 2009, 19.

[26] Caldeira 2007, 93. Kommentin on sanonut Hernán Amez, yksi maradoniaanisen kirkon perustajajäsenistä.

[27] Stuart Hallin teoriat identiteetistä ja ”toiseudesta” ovat tämän ajatteluni taustalla: Hall 1999.

[28] Tämä näkökulma tulee vahvasti esille Iglesia Maradoniana -kirjassa.

[29] Anselmo 2009, 6.

[30] Maradona 2000, 142.

[32] Anselmo 2009, 16.

[33] Maradona 2000, 152.

[34] Kusturica 2008.

[35] Maradona 2000.

[36] Kusturica 2008.

Advertisements

Yksi vastaus artikkeliin D10S

  1. I’m curious to find out whzt blog system you happen to be working with?

    I’m experiencing some minor security issues with my latest blog and I would
    like to find something more risk-free. Do you have any recommendations?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: