Kisaliitteiden äärellä

TANELI HEINONEN

Ensimmäinen matsi on jo ehditty pelata, mutta linkkivinkkien listaamisen jälkeen lienee silti vähintäänkin oikeudenmukaista tehdä edes pieni diskurssianalyysi kaiken maailman blogien ja sosiaalisen median ikeessä painivan painetun sanan maailmaan. Kuten Vesa Salminen totesi Veikkausliigaliitteiden yhteydessä, tietämyksen lisääminen on omiaan lyömään bensaa innostuksen liekkeihin. Eri lehtien MM-kisaliitteissä ei ehkä ole valtavasti lisätietoa futismaailman tapahtumia herkeämättä ajantasaisesti internetissä seuraavalle lajiniilolle, mutta kiinnostavia näkökulmia ja hyviä kirjoituksiakin löytyy. Lisäksi kisaliitteen luetuttamalla voi saada suotuisampaa seuraa mahdollisista puoliväkisin kisoja seuraavista asunnonjakajista. Tehkäämme siis lyhyt katsaus muutamiin yleisimmin lehtipisteistä saatavilla oleviin vaihtoehtoihin.

Kiltistä perheenisästä psykopaattiseksi huligaaniksi

Tietämättömät yhdistävät jalkapallohuliganismin edelleen Englantiin, vaikka siellä ongelmasta on päästy 2000-luvulle tultaessa suurimmaksi osaksi eroon modernien stadionien ja tiukentuneiden turvajärjestelyiden myötä ainakin korkeimmilla sarjatasoilla.  Huliganismi rehottaa aivan muissa kolkissa, mutta mediaa eivät liiemmin kiinnosta joka viikonloppuiset rettelöinnit Puolassa, Balkanilla tai Argentiinassa – ja miksi pitäisi kiinnostaakaan.

Nuorisokulttuuria Thatcherin ajan Englannista

JUHO NURMI

Viime vuoden puolella Briteissä ilmestyneet elokuvat Awaydays ja The Firm kuuluvat samaan kategoriaan Football Factoryn ja Green Street Hooligansin kanssa. Football Factoryssa Danny Dyer käveli hassusti ja ”Vihreän kadun huligaaneissa” ”Frodo” (Elijah Wood) yritti olla vakava.  Aiheena on siis yksinkertaisesti eräs jalkapalloilun lieveilmiöistä, eli huliganismi. Tylsistyneet nuoret miehet etsivät sisältöä – ennen kaikkea jännitystä – elämäänsä ja pieksevät toisiaan kannattamansa seuran varjolla. Viikonlopusta toiseen toistuva väkivalta on elämän suola, joka tarjoaa toivottua vaihtelua toimistotyön rutiineille. Ottelupäivän koittaessa puku, kravatti ja nahkakengät vaihtuvat casuaalimpaan pukeutumistyyliin: Adidaksen tennareihin, farkkuihin ja purjehdustakkiin.

Jalkapallo on erottamaton osa Espanjaa

Luin taannoin brittiläisen jalkapallotoimittaja Philip Ballin kirjoittaman mainion Morbo-nimisen kirjan, joka valottaa espanjalaisen jalkapallon historiaa, taustoja ja syvempiä merkityksiä. Kirja on mitä loistavin esimerkki siitä, miten jalkapallo ei ole suuressa osassa maailman maita vain yksi urheilulaji muiden joukossa, vaan sitä hengittää koko yhteiskunta ja siihen liitetään samanlaisia asioita kuin filosofiaan, poliittisiin ideologioihin, taiteeseen ja jopa uskontoon.