Kyllä kiitos videotarkistuksille

MARTTI PYKÄRI

Keskustelu videotuomioista jatkuu kuumana ja tällä kertaa Pallonkaikkeuden supervaihtopelaajana debytoiva Martti Pykäri puoltaa videotekniikan käyttöönottoa jalkapallossa. Pykärin mielestä varsinaista estettä videotarkistuksille ei ole, joskin tarkoista reunaehdoista olisi tarkoin sovittava ennen sääntöuudistusta.  

Eräs rakkaudentunnustus Hollannille

Mark Von Bommel – Olet joukkueen kenraali, koska jalkapallo on sotaa… ja rakkautta… ja sinä tunnut tietävän mitä on sallittua sodassa, ja rakkaudessa.

Luis Suarez, supererogaatio ja jalkapallo-olennon telos

VESA SALMINEN

Yksi MM-kisahistorian dramaattisemmista hetkistä nähtiin myöhään perjantai-iltana. Viimeisellä mukana olevalla Afrikan maalla, Ghanalla, oli tilaisuus päästä ensimmäisenä afrikkalaisena maana välieriin ja tehdä siten jalkapallohistoriaa, vieläpä ”Afrikan kotikisoissa”. Koko Afrikka oli Ghanan tukena. Jatkoajan lisäajalla miljoonien ihmisten haaveet murenivat, kun Luis Suarez torjui kahdesti ghanalaishyökkääjään yrityksen maaliviivalta, jälkimmäisen kädellään. Asamoah Gyan veti rankkarin ylärimaan ja Uruguay vei voiton rankkarikisassa jättäen Afrikan itkemään. Kysymys kuuluu: Tekikö Luis Suarez moraalisesti oikein? Tuliko hänestä sankari vai roisto?

Aivan uudet MM-kisat

TOMI LOUNIO

Telkkarikatsojan näkökulmasta MM-kisat alkavat olla jo loppusuoralla. Kuten Otto Tähkäpää omassa tekstissään tuli todenneeksi, on kymmenien (vai onko se jo satojen?!) tuntien futismaratoniin mahtunut myös varsin puuduttavaa kamaa. Pelillisiä herkkupaloja ovat tarjonneet lähinnä yhä jatkossa olevat joukkueet, kun taas kentän ulkopuolista tragikomiikkaa on saanut seurata Ranskan, Englannin ja Pohjois-Korean joukkueiden vaiheita netistä lueskellen.

Jalkapalloähky

OTTO TÄHKÄPÄÄ

Etelä-Afrikan MM-kisat ovat yhä kesken tätä tekstiä kirjoittaessa, mutta aloin silti jo pohtimaan mistä ne tulataisiin muistamaan 5, 10 tai 15 vuoden päästä. Monille näistä MM-kisoista tulevat mieleen vuvuzuela-torvet ainakin. Ja kuka voisikaan unohtaa Ranskan joukkueen järjestämää saippuaoopperanäytöstä. Kiistanalaisiset erotuomariratkaisut ja niistä virinnyt videokeskustelu tulevat varmasti myös jättämään oman merkkinsä jalkapallon historiaan. Ja toivottavasti kisojen mestarikin muistetaan vielä vuosien päästä. Itselläni ei kuitenkaan yksikään näistä näyttäisi jäävän päällemäisenä mieleen Etelä-Afrikan kisoista. Omalla kohdallani vuosi 2010 tulee jäämään historiaan jalkapallotarjonnan saturaatiopisteenä: Etelä-Afrikassa pelattiin ensimmäiset MM-kisat, jotka eivät enää sytyttäneet.

Videotarkistukset jalkapalloon? Kiitos ei.

HENRI AALTO

Sunnuntaina pelatut ensimmäisen jatkokierroksen ottelut tulevat epäilemättä jäämään ikuisesti jalkapallon historiaan kahdesta järkyttävästä tuomarivirheestään. Otteluiden muut hienoudet hälvennevät muistoissa taka-alalle kahden karkean virheen takia. Edes meksikolaistoppari Osorion karmaiseva pallonmenetys ei jaksane muistua ihmisten mieliin yhtä kirkkaasti enää viiden vuoden kuluttua. Molemmat tuomarivirheet tapahtuivat kriittisillä hetkillä, toinen Englannin ollessa 1-2 häviöllä juuri ennen ensimmäisen jakson loppua ja toinen Meksikon ja Argentiinan ollessa yhä 0-0 tilanteessa. Studiossa Ilkka Mäkelä ja Antti Muurinen vaativat kumpainenkin ehdottomasti videotarkistusten käyttöön ottoa ainakin MM-kisoihin ja Mestareiden liigaan. Itse olen asiasta täysin eri mieltä, ja haluan tuoda oman näkemykseni esille.

Hyökkäävän taitojalkapallon juhlaa

VESA SALMINEN

Etelä-Afrikan MM-kisoja on haukuttu tylsän ja puolustavan jalkapallon näyttämöksi. Suuri yleisö on ollut pettynyt pelien vähämaalisuuteen ja YLE:n studiossakin joudutaan lähes pyytelemään anteeksi, jos puoliajalla peli on 0-0.

Omasta mielestäni MM-kisat ovat olleet merkki jalkapallon muuttumisesta suuntaan, jossa tarvitaan tiiviin puolustuspelin lisäksi taktista monipuolisuutta ja rohkeaa hyökkäyspeliä. Sen on saanut huomata kankeat ja taktisesti jälkeenjääneet eurooppalaiset dinosaurukset.

SUPERVAIHTOPELAAJA: Suomalaisfanin kaukorakkaus

MARKUS SJÖHOLM

Maailman suurin ja kaunein urheilutapahtuma, jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut, potkaistiin käyntiin muutama päivä sitten Etelä-Afrikassa. Vaikka Suomi on jälleen kerran ulkona, se ei satojatuhansia kotimaisia kuningasjalkapallon ystäviä haittaa: kisat toljotellaan alusta loppuun, vieläpä intohimolla ”omia” kannustaen. Jos olen rehellinen, Etelä-Afrikan turnajaisten lopputuloksilla ei ole itselleni, omia kisaveikkauksiani lukuun ottamatta, tuon taivaallista merkitystä. Kummastelen tässä tekstissäni, mistä ja miten kotimaisten himopenkkiurheilijoiden tunneside kaukaiseen mielitiettyyn oikein mahtaa syntyä.

SUPERVAIHTOPELAAJA: Sisäinen kipinä

VILLE HIRVONEN 

Heti alkuun tunnustus: olen jääkiekkomiehiä eli ”Kendojanari”, kuten jalkapallofanit hiukan ilkikurisestikin minunlaisiani kutsuvat. Jalkapallo on kuitenkin aina tietyllä tapaa kiehtonut ja uskallanpa väittää siitä jotain tietävänikin. Kuningaslaji sytyttää ainakin kerran neljässä vuodessa minussa sisäisen kipinän, josta voi syntyä lajia kohtaan suurikin palo.

Lohko C: Englanti – Haaveet kaatuu?

OTTO TÄHKÄPÄÄ

Vielä vuosi-kaksi sitten perienglantilainen uho loppuun asti menemisestä tulevissa MM-kisoissa näytti saaneen taakseen enemmän katetta kuin kertaakaan aikaisemmin sitten vuoden 1966 kotikisojen. Paljon vettä on kuitenkin virrannut Thamesissa sen jälkeen kun Capellon ryhmän murjoi Kroatian karsintojen vierasottelussa 1-4 syyskuussa 2008 ja sittemmin opitimismi onkin karissut monien kysymyksien tieltä. Kysymyksistä keskeisin lienee tällä hetkellä se kaatuvatko kansakunnan haaveet maailmanmestaruudesta jälleen hyvissä ajoin ennen finaalia.