Mixu ja Erkka

9.4.2011

VESA SALMINEN

Mixu Paatelaisen valinta maajoukkueen perämiseen oli mainio, olosuhteisiin nähden luultavasti paras mahdollinen. Mixu voi onnistuessaan parsia kokoon maajoukkueen nuorten pelaajien itseluottamusta, rakentaa vahvempaa pelillistä identiteettiä maajoukkueelle ja sitä kautta pohjaa tuleville karsinnoille. Pitkä sopimus antaa viitteitä siitä, että Palloliitossakin on ymmärretty tilanne hyvin: vaikka tähtäimessä onkin laajennetut EM2016-kisat, pitää suomifutista kehittää paljon pidemmässä syklissä.

Suuressa kuvassa Mixun merkitys onkin hyvin rajallinen ja sen vuoksi kirjoitan seuraavaksi jostain ihan muusta – Erkka V. Lehtolan tämän päivän (9.4.2011) Hesarissa ilmestyneen kolumnin innoittamana.

Lehtola, tuttavallisemmin Erkka, kirjoittaa: ”Mixu Paatelaisen kiinnitys Huuhkaja-lauman johtajaksi on tärkeä pala suomalaista futista. Ratkaisevinta on kuitenkin päivittäinen työ seuroissa”.

En voisi olla Erkan kanssa enempää samaa mieltä. Suomifutiksen tulevaisuuden kannalta Mixun kokoonpanovalintoja paljon tärkeämpää on se, mitä tämän – ja seuraavan noin 520 – viikon aikana tehdään tuhansissa suomalaisissa junnujoukkueissa ympäri maan. Silti siitä ei kuitenkaan keskustella juuri lainkaan, vaan muka-keskustelua hallitsee Lauri Dalla Vallen passi tai Hetemaj’n veljesten pleikkarinpeluu Italiassa. Pallonkaikkeuden supervaihtopelaaja Joel Aaltonen kirjoitti tammikuussa mainion jutun liittyen tähän kysymykseen futisjournalismin tasosta.

Erkka ansaitseekin erityismaininnan siitä, että hän on – ainoana Suomessa – tuonut junnufutisnäkökulmaa myös valtamedian palstoille. Erkan, omaan kenttätyöhön perustuvissa, kolumneissa hyvää on myös se, niissä on konkreettisia visioita suomalaisen junnufutiksen kehittämisestä. Usein ne visiot herättävät voimakasta vastustusta Kaikki Pelaa -fanaatikoilta. Sekin laskettakoon meriitiksi, sillä radikaaleja muutoksia tarvitaan, jos Suomi haluaa pysyä mukana futiksen kehityksen kelkassa.

Tämänpäiväisessä jutussaan Erkka visioi ”Sveitsin mallin” toteuttamista myös Suomessa. Mallin pohjana Sveitsissä oli huippufutiksen ja ruohonjuuritason puuhastelun erottaminen toisistaan ja alueellisten valmennuskeskusten luominen. Seurojen oli keskityttävä joko huippufutikseen tai ruohonjuuritason toimintaan. Rahaa pumpattiin huippufutikseen keskittyviin seuroihin, jotka velvoitettiin yhteistyöhön pienempien seurojen kanssa. Kuten Erkka toteaa, on tämän tyyppinen yhteistyö Suomessa hysteerisen vastustuksen kohteena.  Harrastetasolla pelaavat kyläseurat pitävät kynsin ja hampain kiinni superjunnuistaan ja toisaalta suurissa seuroissa katsotaan usein pienempiä kyläseuroja nenänvartta pitkin.

Myös Suomessa pitäisi tehdä valinta siitä, pirskotellaanko seuratukia joka niemeen ja notkoon vai keskitetäänkö niitä harvoille ja valituille tähtitehtaille. Ensimmäinen niemi- ja notko -malli on varmasti demokraattisempi ja sinänsä kannatettava, mutta uskon Erkan tavoin vahvasti siihen, että jälkimmäinen malli – parhaiden resurssien keskittäminen lahjakkaimmille (à la Ajax, Guy Roux ja kumppanit) – veisi Suomen nopeammin arvokisoihin.

Mutta ollaanko Suomessa valmiita hyppäämään näin kilpaurheiluvetoisiin vankkureihin? Vai pysytelläänkö nykymallissa, jossa kaikki pääsee pelaamaan, mutta tie maailman huipulle edellyttää toimimista suomalaisen yhteiskunnan normien vastaisesti – esimerkiksi itäeurooppalaisia valmennusoppeja noudattaen?

Liitto on tehnyt oman päätöksensä asiasta hissun kissun, mutta sen ”toteutus edellyttää merkittävää muutosta koko suomalaisen jalkapallokulttuurin orientoitumisessa. Se haastaa muutokseen niin valmentajakoulutuksen, päivittäisen seuratoimintakulttuurin, kotien ja koulujen välisen yhteistyön kuin toimintatavat ja rakenteetkin.”

Nyt kun Hetemaj-kortti on pelattu ja uusi päävalmentajakin valittu, niin pitäisikö siis keskustella siitä, miten tämä muutos saadaan aikaan? Vai halutaanko sitä todella?

Loppuun vielä vaalimainos: http://osa-aikaehdokkaat.blogspot.com

Mainokset

Junnufutispäiväkirja # 3: ”Missä on tulos?”

15.2.2011

VESA SALMINEN

Tehokkuusajattelu. Tulosvastuullisuus. Monille nämä termit edustavat kaikkea sitä, mikä nyky-yhteiskunnassa on vialla. Totta puhuen itsekin olen vankka lupsakkuusajattelun ystävä. Siitä huolimatta kaikenlaisessa tavoitteellisessa toiminnassa ei näiltä termeiltä voi välttyä. Mutta  ei kai sentään lasten juniorijalkapalloa pidä mennä näillä hauskuudentappajatermeillä pilaamaan? Palloliitto onnistui jo astumaan tälle alueelle mainiolla lajiprosessiraportillaan (joka ansiokkaasti mainittiin jo tässä Pallonkaikkeus-kollegani tekstissä). Kaikkien Kaikki pelaa -fundamentalistien järkytykseksi aion jatkaa tätä tietä vielä syvemmälle ja soveltaa lähes kaikessa muussa organisoidussa toiminnassa jo hyödynnyttävää vaikutusketjuajattelua juniorijalkapalloon.

Lue lisää…


THE MANAGER

17.1.2011

VESA SALMINEN

Mikä yhdistää Valioliigan managerien vaihtoviikot ja Suomen A-maajoukkueen uuden päävalmentajan metsästämisen legendaariseen THE MANAGER –peliin? Vastaus selviää kirjoituksen lopussa, mutta ennen sitä hieman nostalgista fiilistelyä ajalta ennen CM-kirjainyhdistelmän keksimistä.

Lue lisää…


Joulukuun kuudennen tirkistysaukko

6.12.2010

VESA SALMINEN

Lunta tuiskuttaa ja siniristilippu liehuu juhlavana. Valtavat lumikinokset peittävät maailman parhaimmaksi valitun maan. Näky on juhlava ja kunnioittaa kauneudellaan tänään vietettävää itsenäisyyspäivää, jonka symboliikka kulminoituu sotimiseen ja erityisesti Suomen sodista ”jaloimpaan” eli talvisotaan. Sotimisen ohella myös urheilu on aina ollut tärkeässä roolissa, kun on rakennettu suomalaista kansallisidentiteettiä. Valitettavasti suomalainen jalkapallo ei vielä ole onnistunut lunastamaan paikkaansa osana suomalaista kansallisidentiteettiä.

Lue lisää…


Junnufutispäiväkirja # 2: lasten syntiset yksäämistaipumukset sosiaalidemokratian viitekehyksessä

22.11.2010

VESA SALMINEN

Mikä on suomalaisen junnufutaajan suurin synti, jonka harjoittaminen kentällä saa aikaan välittömän kritiikkiryöpyn muilta pelaajilta ja ärsyyntynyttä mutinaa ja tuhahtelua näiden vanhemmilta? Vastaus on tietenkin ”yksääminen”, tuo suomalaiseen kansanluonteeseen ja tasa-arvokäsitykseen täysin soveltumaton ja vastenmielinen ilmiö.

Lue lisää…


Junnufutispäiväkirja, osa 1: Kymmenen vuotta myöhemmin

25.10.2010

Takana on ensimmäinen viikko uuden junnujoukkueen valmentajana. Edellisen kerran olin samassa tilanteessa vuoden 2000 kesäkuussa, hädin tuskin 16-vuotiaana keltanokkana. On vaikea uskoa, miten paljon on tapahtunut kymmenessä vuodessa paitsi henkilökohtaisessa valmentajaprofiilissani myös koko suomalaisessa juniorijalkapallossa. Viime viikolla nämä muutoksen tuulet olivat käsin koskelteltavissa Kirkkonummen uudenkarhealla tekonurmella. Lue lisää…


Vihreän veran mediašakkia

21.10.2010

VESA SALMINEN

Viime aikoina kahden läheisesti seuraamani joukkueen, Suomen A-maajoukkueen ja Manchester Unitedin, otteet kentällä ovat jättäneet ilmaan paljon kysymyksiä. Siitä huolimatta  molempien joukkueiden lähitulevaisuuden kannalta vihreän veran šakkia tärkeämpää on se šakki, jota on pelattu mikrofonien ja tv-kameroiden edessä.

Lue lisää…


%d bloggers like this: