Juventus – Storia di un Grande Amore

JUSSI LEPPÄLAHTI

Seison Torinon Stadio Olimpicon Curva Sudissa, eteläisessä päätykatsomossa. Ympärilläni on muutama opiskelukaveri, ystäväni Diego sekä tuhansittain Juventinoja. AS Roma on saapunut Francesco Tottin johdolla kylään. Tämä kirjoitus ei ole vain raportti Juventus- AS Roma – ottelun kulusta, tämä on myös luotaus tuhansien Juventinojen sieluihin. Tämä on katsaus miljoonien jalkapallofanien intohimon lähteille ja selvitys siitä, miksi Juventuksen ja As Roman välinen kamppailu merkitsee monelle ihmiselle taas kerran niin paljon.

Laadukasta olutta, laadutonta ruokaa ja maailman mehevintä fudista

TOMI LOUNIO

Suomalainen fudiskausi on vihdoin taputeltu. Vaikka taas kerran puuduin loppua kohti omaan potkiskeluuni kolmosdivarissa, on loka-marraskuun saunailloissa mahtavaa jauhaa vuoden kiihkeimpiä matseja jengikaverien kanssa. Vuoden 2010 saldoksi jäi kovan työn kautta taisteltu sarjapaikka, monta liki raakalaismaista liukutaklausta laitapakin tontilla, satumaisen monta mokattua maalipaikkaa ja yksi omalta kenttäpuoliskolta lauottu käsittämätön tuurimaali. Penkkiurheilun puolella olin kai MM-kisaväsymyksen turruttamana vähän laiskanpulskeassa kunnossa. Kaikkien agitaatiopuheideni vastaisesti eksyin Veikkausliiga-katsomoon ehkä vain viidesti, Ykkösen pelejä en nähnyt yhtäkään. Silti maistui makialta, kun ”Mursu” ja ”Ägä” saivat taas kannun kantaakseen ja etenkin se, kun eräs isopäinen lohjalainen piti byyrillään JJK:n liigassa. Pienen mutustelutaon jälkeen on siis todettava, että liekki futikseen palaa yhä kiivaana. On taas se aika vuodesta, kun navigaattoriin naputellaan: London N5.

Pihapelifiilistelyt osa 2: Taikatatsien syntysijoilla

PANU AUTIO

Henri Aalloon viimeisimmän blogimerkinnän innoittamana päätin jatkaa samasta aiheesta ja keskittyä pihapelien fiilistelyyn –tällä kertaa kansainvälisestä näkökulmasta. Pihapelit ovat aina omanalainen paikallinen ilmiö ja jokaisella pelillä on porukasta ja paikasta riippuen oma luonteensa. Muun muassa sääolosuhteet, pelikentän koko, alusta, maalikehikot, pelaajien taitotaso sekä -fyysiset ominaisuudet ja etenkin mentaliteetti tuovat kukin oman mausteensa peleihin. Matkustellessani maailmalla olen aina pytkinyt tutustumaan paikallisiin ihmisiin ja paikalliseen (jalkapallo-)kulttuuriin pihapelien avulla. Pihapeleillä on myös iso vaikutus paikalliseen huippufutikseen, sillä monissa maissa pihoilla, rannoilla, puistoissa ja kaduilla pelaavat suuret massat, jotka luovat pohjan maan futistuotannolle. Pari vuotta sitten pääsin tutustumaan kenties maailman kovatasoisimpiin pihapelihin Rio de Janeiron rannoilla. Ohessa aiemmin julkaisematon Copacbanan biitsipelien inspiroima teksti, jonka laadin syksyllä 2008 Suomeen kotiinpalattuani.

SUPERVAIHTOPELAAJA: Kunniaa äitimaalle ja metromatka vieraspeliin

TOIVO MARTIKAINEN

Jalkapallo on Venäjän suosituin urheilulaji, ja sen huomaa katukuvassa. Monikymmenmetrisiä välinevalmistajien mainoksia tunnettujen venäläisten pelaajien kasvokuvilla varustettuna ei voi olla huomaamatta Moskovassa kävellessään. Pallonkaikkeus päätti ottaa selvää, minkälaista katsomokulttuuria Venäjällä on. Samalla selvisi, kumpi elää itänaapurissamme voimakkaampana: jalkapallonationalismi vai seurajoukkueuskollisuus?

Hän on täällä tänään!

TANELI HEINONEN

”Hän astuu koputtamatta rakastavaisten huoneeseen. Hän vaihtaa puheenaihetta ja puhuu itsestään. Hän vastaa kysymyksillä ja kysyy vastauksilla. Hän raivaa tiensä salin läpi ja istuu tähtien pöytään.”

Tuomari Nurmion kuvaus tavoittaa, jotain oleellista tästä miehestä. Hän on raivannut tiensä halki Euroopan ja kehtaa vielä vaihdella pöytiä miten huvittaa, täysin konventioiden vastaisesti. Hän hämmentää myös politiikassa, vaikkei ole siitä itse pätkääkään kiinnostunut. Äärioikeistopuolueen johtajan mukaan Hänen kasvonsa eivät voi olla Ruotsin kasvot. En tiedä ovatko ne Ruotsin kasvot, mutta ne kasvot on leveästi hymyilevänä, suurena versiona maalattu rappukäytäväni seinälle.

Aavan meren tuolla puolen: Tallinnan derby

TANELI HEINONEN

Tai ei ehkä niin aavan – Tallinnaan on matkaa Helsingistä vain nelisenkymmentä kilometriä. Kotimatka tuntui silti takuulla pitkältä Huuhkajien pelaajista, jotka saivat 7.5. selkäänsä Virolta 2-0 Tallinnan A. Le Coq Areenalla. Maaotteluun en päässyt paikan päälle, eikä sitä jostain käsittämättömästä syystä televisiostakaan näytetty, mutta raporttien mukaan Suomi oli vastaantulijan roolissa. Viro onnistui toukokuun harjoitusmaaotteluissa nipistämään myös 0-0 tasurin Kroatialta. Kevään opintojen loputtu ja bonusrahojen kolahdettua tilille ainoa vaihtoehto oli tietysti suunnata klassiseen tyyliin Tallinnaan. Odotin tällä kertaa kohtaavani menestyksen huumaaman, futisbuumissa kylpevän Viron, ja matkaohjelman herkkupalaksi valikoitui Lasso-baarin sijaan Meistriliigan kärkiottelu: Tallinnan derby Flora-Levadia.

Go Buffalos go

Ville Kuusinen

Kaikki tuntevat Keski-Euroopassa vallitsevan jalkapallokulttuurin. Katsomoissa on aina uskomaton tunnelma ja ne pullottavat täysinä. En silti olisi uskonut, että sama tunnelma on rantautunut Belgiaankin. Kyseessä oli Belgian cupin loppuottelu, jossa pelasivat vastakkain Cercle Brugge K.S.V. ja K.A.A Gent eli paikallisille faneille De Buffalo`s.  Minulla oli onneksi ilo olla paikalla tuossa ottelussa.

Eintraht Frankfurt-Bayer Leverkusen – jalkapalloelämys vailla vertaa

Jo taksimatka stadionille lupaili hienoa jalkapalloiltapäivää. Tiet olivat useita kilometrejä ennen pelipaikkaa aivan tukossa ja jalkakäytävillä kulki toinen toistaan fanaattisempia kannattajia.

Ottelupaikalle saavuttaessa ilmassa väreilleen sähkön pystyi tuntemaan mukavasti nahoissaan. Tuhannet fanit parveilivat stadionin porttien ympärillä olut-tuopit käsissään oman joukkueensa väreihin pukeutuneina ja selvästi vesi kielellä ottelua odottavina. Kävelymatkalla katsomoihin ostimme vielä muutaman pakollisen kisahuivin kauloihin kiedottaviksi ja olimme valmiita ottamaan aimo annoksen jalkapallokulttuuria vastaan.