PANU AUTIO
90min -lehden päätoimittaja Joonas Sarelius julkaisi vastikään lehdessään futsalia käsittelevän jutun, jossa hän käytti lähteenään haastatteluani. Jutussa oli paljon painava asiaa ja monia futsalin kipeitä ongelmakohtia nostettiin ujostelematta esille. Tilan puutteen vuoksi kaikkia kommentteja ei kuitenkaan voitu painaa lehteen, joten julkaisen nyt alla haastattelun kokonaisuudessaan lyhentämättömänä ja sensuroimattomana. Keskusteluun saa mielellään ottaa osaa kommenttikentässä.
1. Maajoukkueessa muutoksia. Kokeneita jää pois, mutta onko nuoria tulossa tilalle? Ja ylipäätänsä onko nuoria tulossa?
Normaali luonnollinen kehitys on se, että vanhoja jää pois ja nuoria tulee tilalle. Maajoukkueessa kuitenkin parhaan käytettävissä olevan yhdistelmän tulisi aina pelata. Niin kauan kuin Foxi Salmi ja Teemu Terho pesevät maajoukkueleirien loppupeleissä muut joukkueet selvin lukemin ja pelaavat maaotteluissa paremmin kuin muut jätkät ei kellään pitäisi olla nokan koputtamista heidän pelipaikkansa suhteen. Eri asia on, jos joku kokeneempi konkari jää sivuun omasta aloitteestaan, kuten kävi Jani Modigin ja Matias Sareliuksen tapauksessa. Nuorilta haastajilta kaipaisin ennen kaikkea munaa ja reippaita otteita niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin. Vain näin voi ansaita luottamuksensa ja paikkansa joukkueessa.
2. Futsal on Suomessa ”nuori” laji. Maajoukkue ottanut harppauksia eteenpäin, mutta onko nyt pysähdys edessä? Eli Virossa aika huono karsintaturnaus?
Viron karsinta oli tuloksellisesti surkea. Siitä ei pääse mihinkään. En kuitenkaan ole maajoukkueen tulevaisuuden suhteen läheskään niin huolestunut kuin esimerkiksi kotimaisten sarjojen suhteen.
3. Missä asioissa maajoukkue jää jälkeen muista maista?
Pallollinen taitotaso, pelirohkeus ja viimeistelyprosentti ovat pahasti jäljessä huippuja. Taktisesti pystymme pyristelemään hieman meitä yläpuolella olevien maiden kyydissä (esim. tämän syksyn treenivastukset Belgia ja Slovakia), mutta jos haluamme kehittyä tulisi askeleita ottaa rohkeammin ja nopeammin tässäkin suhteessa. Esimerkiksi puolustuspelin muuttaminen prässäävämmäksi olisi pitkän tähtäimen kannalta tehtävä mahdollisimman nopeaasti. Täällä Espanjassa pallollista pelaajaa laidalla prässätään aina huomattavasti enemmän ja tuki tehdään ainoastaan pallottoman laidan toimesta. Target pelaaja jää peittämään syöttolinjoja ja näin prässistä saadaan aikaan huomattavasti enemmän riistoja. Se on ollut lajin evoluutio kaikissa huippumaissa (esim. Espanja, Brasilia, Italia, Venäjä, Portugali jne.) ja jossain vaiheessa kehitys on edessä myös Suomessa.
4. Saako näitä eroja mitenkään kiinni?
Treenamalla tietenkin. Ei se ole sen kummallisempaa. Meidän pitäisi pyrkiä vähintään samalle tasolle kuin muissa maissa ja muissa Suomen huippu-urheilu-amatöörisarjoissa ollaan. Esimerkiksi jalkapallon Kakkosessa ja salibandyliigassa ei juurikaan korvauksia pelaajille makseta, mutta joukkueet harjoittelevat kuitenkin vähintään 5krt viikossa. Tähän vaaditaan kuitenkin vahvempia seuroja ja enemmän intohimoa, enkä tiedä löytyykö näitä asioita tarpeekis tällä hetkellä suomalaisesta futsalista.
5. kotimainen futsal-liiga. Yleisöä ei kiinnosta, viime viikonlopun ka. oli 87,2 katsojaa. Mitä pitäisi tehdä asialle?
Mielestäni yleisömäärien liiallinen tuijottaminen on turhaa. Tärkeintä on että itse tuote, eli peli, hoidetaan ensin kuntoon.En ole ollenkaan varma onko hyvä asia että futsal on eriytynyt niin vahvasti omaksi lajikseen erilleen jalkapallosta. Tällä hetkellä edes futsalin liigaseuroilla ei ole resursseja kehittää toimintaasa esimerkiksi junioripuolelle, mikä on kuitenkin lajin tulevaisuuden kannalta kaikkein tärkein asia. Nyt melkein kaikkien liigaseurojen kaikki voimavarat menevät miesten edustusjoukkueen pyörittämiseen ja sekin tuntuu olevan yhtä eloonjäämiskamppailua. Myös liitto voisi tehdä paljon asioita paremmin esimerkiksi tiedottamisen ja markkinoinnin saralla. Futsal.fi sivusto on ollut melko onnetonta seurattavaa viime aikoina.
6. Minkälainen on Futsal-liigan taso?
En ole nähnyt puoleentoista vuoteen ainuttakaan kamppailua, jos ei muutamia suttuisia streameja laksketa. Perstuntuma on kuitenkin se, että joukkueiden taso heittelee edelleen aivan liikaa päivästä riippuen. Liian monen joukkueen kokoonpanot vaihtelevat kauden aikana aivan liikaa ja poissaoloja ns. ”henkilökohtaisista syistä” on hävettävän paljon. Karu totuus on edelleen se, että hyvät pelaajat pärjäävät sarjasssa treenaamatta.
7. Osa joukkueista vetää ihan harrastelu-pohjalla ja osa yrittää? Pitääkä paikkansa?
Varmaankin kaikki seurat vetävät täysillä käytettävissä olevien resurssiensa puitteissa. En halua kritisoidan niitä muutamia aktiiveja, jotka hoitavat seurojen toimintaa parhaansa mukaan. Intohimoisia tekijämiehia ja -naisia on kuitenkin suomifutsalissa aivan liian vähän ja se on myös ongelma monien seurojen toiminnan kehittämisen kannalta. Sen takia toiminta saattaa välillä vaikuttaa puuhastelulta.
8. Esim GFT aloitti treenit viikko ennen sarjan alkua, vaikka on kuulunut näihin ”tosissaan olevien” joukkoon? Tämä ei varmaan vie lajia yhtään eteenpäin?
Kyllä minua geftiläisenä hävettää ja harmittaa moinen, mutta minkäs voit jos ei ole mahdollisuuksia parempaan. Ymmärrän myös sen, että muutamilla kokeneimmilla tekijöillä motivaation löytäminen saattaa olla ajoittain haastavaa. Selvää on, ettei kukaan halua tuhlata vapaailtojaan toimintaan, jota ei koe mielyttäväksi tai hyödylliseksi. Suurin pulma isossa kuvassa taitaa olla kuitenkin se, että huonosta kauteen valmistautumisestaan huolimatta GFT pelannee taas keväällä mestaruudesta.
9. Onko Futsal Suomessa vielä salifutista maineeltaan?
Sillä miksi lajia kutsutaan ei mielestäni ole väliä. Futsalia kutsutaan monilla kielillä salifutikseksi (mm. españaksi, portugaliksi ja hollanniksi) eikä se millään tavalla tee pahaa lajille. Itse asiasssa näkisin että futis on lajina kehittynyt paljon futsalin suuntaan ja esimerkiksi nyky-Barçan peli on monessa mielssä kuin futsalia isolla kentällä. Siinä vaiheessa kuin laji-ihmiset rupeavat itse kunnioittamaan omaa lajiaan ja pelaajat rupeavat elämään kuin huippu-urheilijat, niin laji saavuttaa myös ansaitsemansa kunnioituksensa ulkopuolisten silmissä.
10. Mitä parannuksia pitäisi tehdä lajin parissa Suomessa?
Paljon. Nuorten sarjasysteemiä pitäisi kehittää ensitilassa. Naisille ja nuorille pitäisi saada maajoukkueet ja seurojen toimintaan pitäisi saada paljon lisää virtaa. En tiedä oliko se aikoinaan hyvä kehityssuunta, että futsalseurat alkoivat eriytyä jalkapallon emoseuroista. Tällä hetkellä tuntuu siltä siltä, että futsaliin keskittyneillä seuroilla ei riitä resursseja edes oman edustusjoukkueensa pyörittämiseen, saati sitten junioritoiminnan kehittämiseen. Jalkapalloseurojen alaisuudessa toimiessa junioritoimintaa olisi helpompi koordinoida ja myös valmis kannattajapohja olisi näin tarjolla potentiaaliseksi yleisöksi. FC Honka – HJK -ottelu herättäisi varmasti kiinnostusta ja tunteita myös futsalin puolella.
11. Koska seuraava suomalainen pelaa ulkomailla ammatikseen? ja Kuka?
Toivottavasti pian. Sen saavuttamiseksi tarvitaan paljon duunia, röyhkeyttä ja intohimoa. Pelaajan pitää olla valmis laittamaan itseään likoon ja tekemään rohkeita valintoja elämässään. Jos joku suomalainen futsalista uskoo itse olevansa tarpeeksi hyvä ja on valmis tekemään pirusti duunia, voi meikäläiseen olla yhteydessä niin voin yrittää järjestää näytönpaikkoja. Nykymaajoukkueissa on useita pelaajia, jotka voisivat taitojensa puolesta pelata lajia ulkomailla. Monilla kokeneimmilla pelaajilla on kuitenkin turhan hyvät siviiliduunit ja kotiasiat kunnossa sen verran hyvin, että kynnys lähteä taitaa olla aikamoinen. Ikänsä ja taitojensa puolesta Ville Lindgren ja Jukka Kytölä voisivat mahdollisesti kehittyä vielä paljon ja sitä kautta luoda hienon uran ammattilaiskentillä.
Kirjoittaja: Panu Autio 
PALLONKAIKKEUS 