Ensimmäisen maalin suuri helpotus


HENRI AALTO

Maanantaina 13.9.10 tapahtui jotain itselleni hyvin merkittävää tappiollisessa ottelussa AC Oulua vastaan. Hävisimme tylysti 3-4 ja jouduin itse todistamaan turhan läheltä Oulun ja Jonken toista osumaa. Sain kuitenkin pientä balsamia haavoilleni ottelun lopussa, kun kauan janoamani ensimmäinen liigaosuma näki päivänvalonsa. Olen osunut nuoremmissa ikäluokissa ja Pallohongan riveissä puolustajalle ihan kiitettävän usein, mutta liigassa en tuntunut pääsevän edes kunnon maalipaikoille. Sellainen tippui kuitenkin kuintaivaan lahjana eteeni ja onneksi sain hyödynnettyä tuon harvinaislaatuisen tilaisuuden.

Olin noussut mukaan maalille kulmapotkutilanteessa. Pyrin blokkaamaan Oulun maalivahdin Rodriquezin ulostulon luukulta, mutta hän lähti hieman ennakoimaan etualueelle tulevaa keskitystä. Hiivin muutaman askeleen kohti taka-aluetta ja huomasin olevani täysin vapaana. Schullerin keksitys tuli napakkana luukulle sovittuun määränpäähän ja huomasin yht’äkkiä pallon ajautuvan suoraan minua kohti. Ohjasin nopeasti Koskimaan takaraivosta minulle suuntautuneen puskun lähietäisyydeltä kohti vaistoni ohjaamaa vapaata takakulmaa. Klassinen ”oikeassa paikassa oikeaan aikaan”. Pallo upposi maaliin ja yleisö hurrasi. Menin ihan vähän lukkoon ja ajattelin innoissani: ”Jumalauta! Mä tein maalin!”

Lähdin onnesta soikeana riehumaan ympäriinsä. Mielessäni kävi ensimmäisen maalini varalle ennakkoon suunnittelemani HK05:n eteen juokseminen, mutta palasin nopeasti todellisuuteen. Tilanne oli 2-4 Oulun hyväksi, pelikello näytti 87.minuuttia eikä kukaan muu riemastunut maalistani yhtä antaumuksellisesti kuin itse tein. Eihän se ollut kenenkään muun ensimmäinen maali. Eikä mikään kaunis maali. Ja olimme yhä nöyryyttävästi kahden maalin takaa-ajoasemassa kotikentällä ottelun viime hetkillä. Nyt oli kiire!

Sain huudettua epämääräisesti ”Pallo, pallo!” ja osoitettua kohti verkon perukoilla lepäävää pelivälinettä, ennen kuin jatkoin matkaani kohti omaa kenttäpuoliskoa. En voinut olla kuitenkaan juhlimatta matkalla. Olisi tilanne ollut pelissä mikä tahansa, ensimmäinen liigamaali oli minulle niin hieno ja nimenomaan helpottava asia, että halusin ottaa siitä ilon irti vaikka muut pitäisivätkin minua täydellisenä idioottina.

Holtittomien käsien heilutusten ja etusormen pyörittelyn tuoksinassa pari kaveria tuli onneksi heittämään yläfemmat ja onnittelemaan ensimmäisestä maalista. Olin edelleen hieman hämilläni. Olisin halunnut nauttia maalista paremmin fanien kanssa, mutta tilanne ei sitä sallinut. Pian realismi kolahti ihan oikeasti tajuntaani, eikä maali tuntunut enää ihan niin maagiselta. Me olimme edelleen häviöllä. Prkle.

Ensimmäisen maalini piti olla viime hetkien voittomaali komealla kaukolaukauksella takaylänurkkaan fanikatsomomme edessä. Sitä olisi seurannut huikeat tuuletukset pitkän kaavan kautta. Ehkä ensi kerralla. Olen harjoittanut laukaustani etenkin kuluvan kauden aikana todella paljon, mutta etenkään Oulua vastaan vedot eivät lähteneet lähellekään toivotulla tavalla. Treenien jälkeen kudit ovat osuneet mukavasti, mutta itsekseen nyt onkin vähän eri asia paukutella tuoreilla jaloilla kaikessa rauhassa kenenkään näkemättä.

Kerran uskallan tosin syyttää alta pettänyttä pelikenttääkin, kun pääsin vapaasti laukomaan parista kympistä, mutta itsestäni katsottuna vasempaan nurkkaan tarkoitettu kylmänviileä sijoitus meni täysin pipariksi levitessäni mahalleni Tapiolan nurmimatolle. Pallo taisi leijailla yli päätykatsomon takana olevan korkean aidan.

Pelin jälkeen harmittelin hieman ettei osumani nostanut meitä edes tasapeliin, mutta en halua ajatella maalia mitenkään turhana. Konkreettista hyötyä  pisteiden valossa maalista ei ollut, mutta itselleni se oli niin tärkeä asia,  että olen tappiosta huolimatta onnellinen maalin johdosta. Oli myös erityisen mukavaa osua kotiyleisön edessä. Ja tulevaisuudessa seuraavan nyytin tekeminen on taas astetta helpompaa.

Nimittäin nyt kun sai ensimmäisen maalin paineet pois niskasta, ehkä seuraavalla kerralla vetopaikan sattuessa kohdalleni nurmi pysyykin tukevasti paikoillaan tukijalkani alla ja laukaus lähtee rennosti ja liikoja ajattelematta puhtaana rintapotkuna voimalla kohti ylänurkkaa…

Mainokset

4 Responses to Ensimmäisen maalin suuri helpotus

  1. Henri Aalto sanoo:

    Videomateriaalia ottelun maaleista heti kun tekniset ongelmat sen sallivat..

  2. kaulaote sanoo:

    Hieno homma Henkka! Tunnetta mukana edes joillain tän kauden honkalaisilla 🙂

  3. Henri Aalto sanoo:

    Kiitoksia kommentista, lämmitti mieltä 🙂

  4. […] tuulettamaan maaliani heidän kanssaan. Kiitokset  ja terveiset vielä kerran sinne suuntaan! Henri Aalto kuvaili ensimmäisen Veikkausliiga-maalinsa synnyttämiä tunnelmia noin kuukausi takaperin blogissamme ja tunnelmani olivat monessa mielessä samaan tyyliin […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: