Pelikausi pakettiin

PANU AUTIO

Viime lauantaina 8.5. päättyi ensimmäinen kilapailukauteni Espanjan toisiksi ylimmällä sarjatasolla. Viimeisessä ottelussamme hävisimme kitkerän sävyisen ottelun Extremadura Cáceresin vieraina. Komea (vaikka itse sanonkin) 1–3 -johtomaalini oli lopulta laiha lohtu, kun vastustaja painoi lopussa ohitse kotiyleisön sekä tuomareiden avustukselle ja nujersi meidät lukemin 4–3 (1–1). Niinpä joukkueemme ElPozo Ciudad de Murcia sijoittui lopulta sarjassa kymmenenneksi, mikä on yhdeksäntoista joukkueen sarjassa kohtuullinen saavutus. Virallinen tavoitteemme oli sarjapaikan säilyttäminen ja sen tavoiteen täyttyminen varmistettiin jo hyvän aikaa sitten.

Ikävästä lopusta huolimatta kaudesta jäi yleisesti otten hyvä maku. (Kuva: Jussi Eskola)

Joukkueemme ja seuran toinen virallinen tavoite on ollut pelaajien kasvattaminen edustusjoukkueelle ja tällä kaudella sekin tavoite on täyttynyt paremmin kuin vuosiin. Kauden aikana kaksi reservijoukkueessa aloittanutta pelaajaa, maalivahti Raúl ja target-pelaaja Alex, ovat vakiinnuttaneet paikkansa edustusjoukkueen luottomiehinä. Lisäksi yksi pelaajamme Bebé vuokrattiin naapurikaupungin pääsarjajoukkueeseen Reale Cartagenaan, missä hän on ollut tärkeässä roolissa sarjapaikan säilyttämiseen päättyneessä taistelussa.

Ohjattu venyttely on tärkeässä roolissa täkäläisessä harjoituskulttuurissa. (Kuva: Jussi Eskola)

Jo syksystä lähtien joukkueemme tiedossa on ollut se että, reservijoukkueen statuksesta johtuen, emme olisi olleet salonkikelpoisia nousemaan pääsarjaan tai edes pelaamaan playoffeja. Kenties juuri tästä syystä joukkueemme motivaatio oli ajoittain pahasti koetuksilla keväällä. Kautemme päättyi katastrofaaliseen seitsemän ottelun tappioputkeen, mikä on tähänastisen peliurani ylivoimaisesti pisin tappioputki kaikki lajit mukaan lukien. Suurimman osan otteluista hävisimme yhdellä maalilla. Ja kuten maan tapoihin kuuluu, (tämä maan tapa on voitu todeta myös maailmanlaajuisesti mediassa käydyistä El Clásicon jälkipuinneista) useammin kuin kerran joukkuetovereillani ja valmennusjohdollamme oli aihetta osoittaa tuomareita ainakin osasyyllisiksi tappioihimme.

Loppukaudesta painiskelin viheliäisten nivusvaivojen kanssa. Loistava fysioterapeuttimme Fran Salinas sai kuitenkin hoidettua minut aina pelikuntoon. (Kuva: Jussi Eskola)

Kevät on ollut tappioista johtuen raskasta aikaa ja kenties moni pelaajistamme odottelikin jo kauden päättymistä. Tappioputkesta johtuen jo käsissämme ollut sijoitus neljän parhaan joukussa vaihtui lopulta valahtamiseksi sarjatalukossa aina kymmenennelle sijalle saakka. Nuori joukkueemme ei pystynyt esittämään enää parastaan viimeisillä kierroksilla, kun suurin panos peleistä oli poissa. Täytyy myöntää, että syyskuun alussa alkanut kausi on ollut henkisesti ja fyysisesti hyvin raskas myös itselleni. Niinpä viikonlopun tappion katkeran maun hiljalleen haihduttua on ollut mukava todeta, että ensimmäinen kauteni futsalammattilaisena on nyt pelien osalta virallisesti paketissa.

Omalta osaltani voin olla kohtuullisen tyytyväinen kauteeni. Päätavoitteeni Espanjaan tullessani oli itseni kehittäminen futsalpelaajani ja se tavoite on eittämättä täyttynyt perusteellisesti. Olin asettanut itselleni myös hieman konkreettisemmaksi tavoitteeksi sen, että kauden loppuun mennessä kuulun joukkueemme parhaimmistoon ja niihin avainpelaajiin, jotka saavat paljon vastuuta ratkaisuhetkillä. Niin ikään tältä osalta tavoite täyttyi, sillä kevätkaudella kuuluin lähes poikkeuksetta avauskokoonpanoon. Peliaikani kohosi keskimäärin yli kahteenkymmeneen minuttiin ja kauden jälkimmäisellä puoliskolla sain vastuuta runsaasti myös lopun yli- ja alivoimapelissä.

Sarjakauden aikana pääsin tuulettamaan maalia kaikkiaan 13 kertaa. (Kuva: Jussi Eskola)

Pelien päättymisestä huolimatta joukkueemme jatkaa edelleen harjoittelua näillä näkymin aina kesäkuun alkuun saakka. Reservijoukkueena pääasiallinen tarkoituksemme on palvella edustusjoukkuettamme ja tämän tehtävän suorittamista jatkamme edelleen. ElPozo aloittaa ensi launantaina pudotuspelien ensimmäisen kierroksen puolivälierillä Benicarlo Aeroportia vastaan ja meidän harjoituskautemme on määrä jatkua tasan yhtä pitkään kuin he ovat mukana mestaruustaistossa. Siispä vaikka trennitahtini keveneekin hieman nyt toukokuussa, niin tiedossa on edelleen kovia harjoituksia ja sparrausta maailman parhaimpien pelaajien kanssa edustusjoukkueemme treeneissä.

Omalta osaltani ohjelmassa on myös loppurutistus opintojeni osalta. Aloitin helmikuussa Erasmus-vaihto-opiskelijana Universidad de Murciassa, mikä on tuonut mukavasti vastapainoa tiukalle fyyiselle treenille ja pukukoppielämälle. Tavoitteenani olisi puristaa lopputyöt, tentit ja hyväksytty merkinnät tarvittavista kursseista ennen kotiinpaluutani, joka tapahtuu kesäkuun 20. päivä. Toivon mukaan ehtisin käymään myös hieman nauttimassa lähiseutujen biitseistä ja pistäytymään muutamissa opiskelijabileissä. Sillä vaikka urheilun ja opiskelun yhdistäminen on tähän mennessä onnistunut minulta aina loistavasti, perusteellisen urheiluelämän ja opiskelijaelämän yhdistäminen oheistoimineen onkin sitten käytännössä jo mahdoton yhtälö.

Kauden edetessä vaihtopenkki vaihtui entistä useammin isoihin minuutteihin kentän puolella. (Kuva: Jussi Eskola)

Syyskaudella blogistamme saattoi seurata aktiivisemmin kuulumisiani ja vaikutelmiani täältä yhdestä maailman futsalpääkaupungeista. Elokuun pretemporada españolan jälkeen jouduin paperisotkuista johtuen katsomaan sarja-avausta sivustaseuraajana. Voitokkaan debyyttini jälkeen pelit lähtivät sujumaan viikko viikolta paremmin ja rutinoituneemmin. Lokakuun Malta-maaotteluiden jälkeen syksy alkoi hiipiä myös tänne Murciaan ja ikävä loukkaantumien toi takapakkia hyvin alkaneeseen kehitykseeni. Joulukuun alkuun menneessä olin taas kunnossa ja paluu parketeille ja täyteen pelikuntoon tapahtui parahiksi ennen täkeitä maaotteluita.

Vuoden vaihteen molemmin puoli vietin pitkiä toveja lentokentillä ja -koneissa, sillä lomani sekä maajoukkueen aktiivinen ja tiivis kilpailukausi sijoittuivat tälle ajanjaksolle. Tammikuun kotikarsintaan lähdettiin kovin odotuksin sinivalkopaidoissa ja ne myös täyttyivät. Helmikuun lopussa pelattu Hollannin jatkokarsinta oli kuitenkin katkeran realistinen muistutus siitä, missä suomifutsalissa mennään eurooppalaisella mittapuulla. Pelit suomipaidassa häiritsivät hieman peli- ja treenirytmiäni täällä Murciassa, mutta nopeasti karsintojen jälkeen pääsin taas sisään kuvioihin ja pian lunastin myös paikan vakituisessa avauskokoonpanossa.

Treeneissä vedetään täysillä ja peliosuuksissa mukana on aina myös tuomarit. (Kuva: Jussi Eskola)

Peliajan lisäännyttyä myös maaleja alkoi syntyä ja kauden päätteeksi saldokseni jäi kohtuulliset 13 maalia 25 pelatussa ottelussa. Syöttöpisteitä ei Espanjassa tilastoida, mutta oman kirjanpitoni mukaan niitä kertyi vuoden aikana reilut puolitusinaa. Kauden parhaat pelilliset muistot jäivät maaliskuussa sarjakolmosta Valenciaa vastaan viimeistellystä hatusta. Tempun täydentänyt maukas 6–5 -voittomaali syntyi pari minuuttia ennen loppua ja sitä edelsi joukkueemme komea nousu tasoihin 3–5 –tappioasemasta viimeisen viiden minuutin aikana.

Kevään mittaan opiskeluni ja muut aktiviteetit ovat vieneet aikaani bloggaukselta, mutta koko ajan olen jatkanut aktiivisesti myös futsalin opiskelua ja yleisten huomioiden tekemistä lajista. Olen tehnyt paljon muistiinpanoja joukkueemme kuvioista sekä harjoituksista. Vuoden aikana mielessäni on vahvistunut ajatus siitä, että haluan tulevaisuudessa olla tuomassa osaamistani myös suomalaiseen futsaliin. Kaikki täällä oppimani on vahvistanut edelleen käsitystäni siitä, että futsaltietous on kaukana Suomesta ja kaikilla toiminnan eri tasoilla suomalaisten futsalihmisten tulisi osata ottaa entistä enemmän oppia maamme rajojen ulkopuolelta.

Parhailta on hyvä ottaa mallia. ElPozo Murcian peleistä voi oppia paljon jo pelkästään katsomalla! (Kuva: Jussi Eskola

Ensi kauden kuvioni ovat edelleen täysin auki ja tällä hetkellä neuvottelen mahdollisuuksistani jatkaa nykyisessä joukkueessani. Edustusjoukkueeseemme hyppy saattaa ollaa edelleen minulle hiukan liian suuri, mutta toisen reservivuoden jälkeen tilanne saattaisi olla jo toinen. Muutkaan vaihtoehdot eivät ole poissuljettuja, mutta ensisijainen ajatukseni on jatkaa uraani Espanjan kentillä. Vaihtoehtoja saattaisi löytyä myös muista maista, kuitenkin tällä hetkellä toiveissani on uran jatkuminen täällä tapaslandiassa. Tuttu kieli, tuttu pelityyli, kelpo kelit ja maailman vahvin lajikulttuuri saavat minut uskomaan, että Espanja on edelleen minulle paras vaihtoehto ammattillisesti. Tavoitteeni on tietenkin päästä pelamaan maan korkeimmalla sarjatasolla, mutta sen asian suhteen minulla ei ole pakkomielteitä. Tämä kausi on osoittanut, että Divisón de Plata on piinkova amaattilaissarja, jossa pystyn varmasti kehittymään edelleen myös ensi kaudella. Aika näyttää, missä urani jatkuu ja Pallonkaikkeus on varmasti ajan tasalla kun asian suhteen ilmenee jotain uutisoitavaa.