Martin Rooney ja mentaalinen valmennus


HENRI AALTO

Vartin sovitusta aikataulusta myöhässä paikalle astelee skarpin ja sporttisen oloinen kaveri kahden taustahenkilönsä kanssa. Lyhyiden alkuspiikkien jälkeen hän pääsee puheenvuoroon. Kämmenet hakeutuvat yhteen aloittaen määrätietoisen hieromisen pikkupoikamaisen innon ilmestyessä päättäväisyydestä kiiluviin silmiin. Mies edessämme on Martin Rooney, fyysisen ja mentaalisen valmennuksen huippu-osaaja ison meren takaa Yhdysvalloista, joka on paikalla tehdäkseen meistä edes hitusen itsevarmempia ja henkisesti vahvempia pelaajia.

MENTAALINEN VALMENNUS – LUENTO

Viidesti suomen olympiakomiteallekin puhumassa ollut Rooney oli saatu jollain suhteilla harvinaisesti vain FC Hongan käytettäväksi yhden päivän ajaksi. Paljon maailmaa kierrellyt, kirjoja julkaissut ja valtavaa franchisea yhdysvalloissa pyörittävä, alansa yksi suurimmista nimistä oli valmistellut varallemme pitkän ja kattavan luennon, sekä vajaan tunnin fyysisen harjoituksen.

Martin Rooney

Mies aloitti luentonsa parilla ilmapiiriä vapauttavalla puolihyvällä läpällä. Niitä seurasi tiukka kysymys: ”how many of you think they’re going to play for Manchester United one day?”  Hieman hämmentyneet katseet kiersivät luentohuoneessa ympäriinsä ja huomasin jokaisen käden pysyvän visusti alhaalla. Into Rooneyn silmissä hälveni hieman syvästä pettymyksestä. Olimme 0-tason alapuolella, kukaan meistä ei edes kuvitellut pelaavansa jonain päivänä ManU:ssa.

Rooneyn ensimmäinen askel kymmenkohtaisessa kokonaisuudessa oli think vs. believe – teema. Hän kertoi vierailustaan brasilialaisessa slummissa. Siellä jokainen poika/mies nosti kätensä think-kysymyksen kohdalla. Meidän kanssa ei tarvinnut edes mennä believe-tasolle, sillä kukaan ei nostanut kättään.

Jokaisella tulisi olla edes kaukainen haave tai kuvitelma siitä, että voi jonain päivänä pelata jossain maailman parhaista joukkueista. Seuraava askel – believe – tarkoittaisi uskovansa oikeasti koko sydämestään olevansa jonain päivänä, kenties jo nyt, valmis edustamaan maailman huippuseuraa. Ylipäätään oman mentaliteetin hallinta ja usko itseensä, sekä jokapäiväiseen tekemiseen on kaikki kaikessa.

Tämän peruslähtökohdan pohjalta Rooney jatkoi luentoaan edeten tasaisesti kymmenkohtaista kokonaisuuttaan, pyrkien esittelemään ja valamaan mentaalisesti vahvoja ominaisuuksia keskuuteemme. Hän painotti alusta asti perusasioiden oikein tekemisen olevan kaiken takana, palaten kerta toisensa jälkeen näiden asioiden mainostamiseen. Syö, juo, nuku, lepää ja treenaa kuin parhaat, niin voit jonain päivänä olla yksi parhaista. Tämän Rooney muotoili ytimekkäästi ”P.U.S.H. –> Precise Until Something Happens”.

Ja joka ainoalla suorituksella on ehdottomasti väliä. ”The most important meal, sleep or training you have, is the next one”. Tästä vertauskuvana Rooney esitteli kuvaa kivestä, joka oli vuosikymmenten kuluessa hankautunut hyvin rosoisesta täydellisen sileäksi miljoonien ihmisten kaikkien silitettyä sitä kertaalleen. Yksittäisellä silityksellä ei ollut siis toisaalta mitään merkitystä, mutta samalla kaikki merkitys. Sama pätee urheilijan elämäntapoihin.

Jokainen Rooneyn kymmenestä kohdasta avattiin syvällisesti juuri erilaisia motivoivia tarinoita ja sloganeita apuna käyttäen. Huikeat kertomukset mm. vuoden 1976 olympialaisten Japanin voimistelujoukkueen jäsenestä Shun Fujimotosta, joka täysin tuhoutuneella polvellaan vei koko jalkansa uhraten maansa joukkuekilpailun mestaruuteen, nostivat väkisin tunteet pinnalle.

Shun Fujimoto - yksi urheiluhistorian sankareista

Rooneyn sanoin: ”nobody is asking you to sacrifice your other leg, all you need to do is to eat right, sleep right and train like professionals and believe in yourself. That doesn’t sound so bad, does it?” Tarinoita kuunnellessa kieltämättä liikuttui ja tunsi saavansa edes hieman uutta voimaa itseensä ja näkökulmia ajatteluun. Urheilun historia on täynnä käsittämättömiä tuhkimotarinoita, jotka Rooney osasi kyllä ihailtavan elävästi esittää. Näitä sankaritekoja ihmetellessä tajusi taas, miten yhden ihmisen halun ja päättäväisyyden voima voi kyllä olla mahtavampi kuin aina jaksaisi uskoa!

Tarinoinnin ja motivoinnin ohessa Rooney ehti testauttamaan keskittymis – ja päättelykykyjämme erilaisilla pienillä kokeilla. Syvästi keskittyneessä tilassa piti muistaa 12 kahdesti lausuttua sanaa ja löytää paperilta erilaisilla fonteilla kirjoitettuja numeroita nopeassa tahdissa. Mahdottomalta vaikuttanut paksun joustoköyden käsin katkaiseminen ja puolessa minuutissa täysin epäloogiselta vaikuttaneen 32-numeroisen sarjan muistaminen muuttuivat yllättäen täysin mahdollisiksi oikean strategian löytyessä.

Tämä oli osa Rooneyn yhtä merkittävimmistä pointeista. K-A=0 –>Knowledge minus action equals nothing. A+S=Results –> Abilities plus strategy equals results. Decision means nothing, fast action means everything. Sinänsä kliseisiltä kuulostavia lauseita, jotka pitävät kuitenkin harvinaisen hyvin paikkansa. Tähän liittyi myös yksi Rooneyn vahvasti painottamista lauseista: ”talk is cheap”.

Kovaa työtä seuraava lopputulos


Intohimoista tarinankerrontaa ja teoreettista opetusta seuratessa kävi selväksi, että mies on äärimmäisen lahjakas puhuja ja esiintyjä. Sen takia luento nimenomaan oli niin vaikuttava. Tapa painottaa lauseita oikeissa kohdissa, käyttää käsiä hyväksi kerronnan aikana ja kyky saada jokainen paikallaolija keskittymään jokaisella solullaan, heittäytyen kerrontaan täysillä mukaan, oli jotain ainutlaatuista. Ei ihme, että kaveri on työskennellyt kahdeksan vuotta NFL-joukkueissa ja ollut psyykkaamassa UFC-tappelijoita juuri ennen kehään nousua. Fiiliksen ero ennen ja jälkeen luennon oli lähes kuin yöllä ja päivällä.

FYYSINEN HARJOITUS

Vajaan kahden tunnin luennon jälkeen oli aika siirtyä areenan yläkertaan harjoituskentälle. Rooney ohjasi meille yhteensä vajaan tunnin kestäneet huolelliset alkulämmittelyt, ja niitä seuranneet juoksuvalmennusharjoitukset.

Kentällä huomasi ensimmäistä kertaa kunnolla, ettei kyseessä ole missään nimessä  puhtaasti jalkapalloihminen. Treenit olivat suoraan pikajuoksuun ja amerikkalaiseen jalkapalloon soveltuneita, ei niinkään jalkapalloon. Harjoitusagendana oli erilaiset juoksutyylit, tekniikat ja käsien käyttö juostessa.

Myös Rooneyn vahvasti fyysisyyteen perustuva ideologia korostui treenikentällä. Hän hehkutti pitkät pätkät atleettisuuden tärkeyttä, ja oli sitä mieltä, että ennen kuin voi edes aloittaa jonkin lajin treenaamisen, on oltava fyysisesti huippukunnossa ja asenteen viimeisen päälle kohdallaan.

Paha virhearvio tähän liittyen kuultiin miehen suusta hänen sanoessaan, että 12-vuotias huippuatleetti vailla jalkapalloilullisia lahjoja on parempi vaihtoehto kuin lyhyt, lihava ja laiska 12-vuotias, joka osaa kuitenkin pelata jalkapalloa ja ymmärtää lajia. Tämän voisi kertoa vaikka Andres Iniestalle tai Lionel Messille, joiden käsittämättömät lahjat olisivat jääneet käyttämättä jos jokainen juniorivalmentaja ajattelisi Rooneyn tavoin.

Itse harjoituksen aikana Rooney vaati suorastaan armeijallista kuria, eikä keskittyminen saanut herpaantua hetkeksikään. Suorituksia odotettiin viivasuorissa jonoissa selät suorina, kädet tiukasti kiinni kyljissä ja leuka ylpeästi ylös nostettuna. Siinä tuli huvittavasti yhä vahvemmin miehen vahva ”jenkki-olemus” esille.

Pakko myöntää että intin sulkeisharjoitukset tulivat kyllä kerran jos toisenkin mieleen, enkä ihmettele ollenkaan, jos Rooney olisi palvellut nuorempana vaikkapa Yhdysvaltojen laivastossa. No, olipahan jokainen pelaaja ainakin hyvässä vireystilassa koko harjoituksen ajan.

Tärkeää oli myös tehdä selvät merkit suorituksen aloittamiselle ja lopettamiselle, joten jokainen suoritus alkoi ja loppui lyhyeen staattiseen kyykkyasentoon.  Luennollakin Rooney toi esille aloittamisen ja lopettamisen merkityksellisyyden. Jonkin asian tai muutoksen aloittaminen ei ole minkään arvoista, jos sitä ei vie päättäväisesti loppuun.

Jalkapallossa ja elämässä on luonnollisesti vaikea viedä joitain asioita jotenkin loppuun niiden jatkuessa todellisuudessa aina kuolemaan asti, mutta ideana oli, ettei hyödytä aloittaa muutoksia, jos lipsuu tavoista heti kun vähänkin kyllästyy niiden noudattamiseen.

Tämä korostui niin fyysisessä kuin mentaalisessa osiossa, joissa Rooney painotti mukavuusalueelta poistumisen tärkeyttä harjoittelussa.  Oli kyseessä sitten henkisesti tai fyysisesti vaativa/raskas suoritus, jokaisen tulisi oppia tekemään epämukavasta mukavaa. ”Make your discomforts comfortable”  kuului slogan tässä asiassa.

Vajaan tunnin treenin jälkeen oli loppuspiikkien ja yhteiskuvan aika. Nopeat kiitokset, taputukset ja homma oli paketissa. Menimme vielä Heikkilän Tapsan kanssa muiden jo lähtiessä kysymään Rooneylta, miten hän oikein motivoi sinne huipulle jo päässeitä, kuten Super Bowliin tai UFC-matsiin valmistautuvia urheilijoita. Kasvot jälleen täynnä intoa Rooney paljasti: It’s all about the stories, man. What you tell them and the way you tell them. These stories bring out emotions from anybody, if you tell them the right way.” Vielä lyhyet läpänheitot ja jenkkifutisfiilistelyt, ja mekin jätimme miehen lopulta rauhaan. Rooney oli tehtävänsä tehnyt.

LYHYET LOPPUPÄÄTELMÄT

Mentaalisen valmennuksen kansainvälisen huippu-osaajan tapaaminen ja hänen oppiensa ammentaminen oli äärimmäisen mielenkiintoista ja antoisaa. Henkisen puolen kehittämiseen keskitytään suomessa hyvin vähän, ja tämä oli meidänkin joukkuelaisille monille ensimmäinen kerta, kun oltiin kunnolla mentaalisen valmennuksen kanssa tekemisissä.

Huomattavasti merkittävämmäksi osuudeksi muodostuneesta luennosta riittäisi kerrottavaa vaikka kuinka paljon, ja jouduinkin karsimaan aika raskaalla kädellä esille tuotavia asioita. Tarinoidenkin vaikutusta omiin tuntemuksiin on vaikea lähteä kuvailemaan, ne pitäisi kokea itseä. Vajaassa parissa tunnissa ei tietänkään voinut saada luentosalillista pelaajia kertaheitolla paremmiksi, mutta luennosta sai varmasti irti niin paljon kuin lyhyessä ajassa suinkin mahdollista.

Kaikesta en miehen kanssa kuitenkaan samaa mieltä ollut, räikeimpänä esimerkkinä juuri 12-vuotiaan futaajan tapaus. Toinen erimielisyys jonka vielä elävästi muistan, oli kehotus ystäväpiirin muokkaamiseen menestyksen puolesta. Rooney oli sitä mieltä, että viiden parhaan ystävän tulisi olla poikkeuksellisen kunnianhimoisia ja menestyviä ihmisiä, joiden seurassa menee itsekin väistämättä jatkuvasti eteenpäin. Hän itse listasi omaan viisikkoonsa kuuluvan ainakin olympiamitalistin, menestyvän kirurgin ja menestyvän lakimiehen.

Jos viisi parasta ystävää ovat tavallisia tallaajia tai jopa huonoja elintapoja suosivia epäonnistujia, heidän kanssaan ei kannata oleskella liikaa, tai heidät pitää äärimmäisessä tapauksessa jopa leikata kokonaan pois omasta elämästä. Sen voin sanoa ihan suoraan, etten itse olisi valmis uhraamaan jalkapallon takia viittä parasta ystävääni kuin veitseniskusta. Eikä viidestä menestyvästä ihmisestä voi mielestäni noin vain päättää tekevänsä parhaita ystäviään.

Ystävät tulisi Rooneyn mukaan tosin unohtaa kokonaan vain siinä tapauksessa, jos he omalla käytöksellään painostavat urheilijaa vääriin valintoihin ja tekoihin. Näen itse asian ennemmin niin, että jos esim. ei ole munaa sanoa ”ei” joka perjantaiselle ryyppyreissulle, on ihan turha pelata jalkapalloa tosissaan ja syyttää epäonnistumisistaan ystäviään.

Ristiriitaisuuksista huolimatta tämänkaltaisen huippu-ammattilaisen hyödyntämien vakituisesti olisi erittäin mielenkiintoista. Ihan noin kovien nimien kanssa ei olisi tietenkään helppoa päästä työskentelemään, mutta ylipäätään henkiseen puoleen pitäisi mielestäni keskittyä suomessakin rohkeammin.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin positiivinen kokemus, josta on toivottavasti se tarvittava lisäetu meille tulevalla kaudella, jonka avulla nappaisimme vihdoin kauan kaivatun Veikkausliigan kullan!

Mainokset

7 Responses to Martin Rooney ja mentaalinen valmennus

  1. ilkka sanoo:

    Vaikkakin Iniesta ja Messi ovatkin pieniä, eivät varmaankaan olleen lihavia eivätkä varsinkaan laiskoja.

  2. Henri Aalto sanoo:

    Iniestasta oon lukenut että oli ”pieni pullukka” nuorempana. En viitannut kuitenkaan suoraan et nää kaks ois ollu lihavia tai nimenomaan laiskoja, se oli lähinnä vastakohta Rooneyn fysiikan ylikorostukselle. Molemmilla toki erinomainen futaajan fysiikka, nopeus, tasapaino ym. ominaisuudet, mut ei mitään lihaskimppuja joiden peli perustuisi lähtökohtaisesti hyvään fysiikkaan.

  3. kormy sanoo:

    Kuukkelihaussa P.U.S.H. tuo sivuja, joilla on otsikkona ”Pray Until Something Happens”. Veikkaisin, että Rooney vaihtoi ensimmäiseksi sanaksi ”Practice” (eikä ”Precise”)?

  4. Henri Aalto sanoo:

    Sana oli kyllä ”precise”, mikä viittasi kaiken tekemisen optimointiin ja huolelliseen suorittamiseen. Rooney painotti koko elämänhallinnan olevan avainasemassa menestykseen, ei pelkän harjoittelun. Ennenkaikkea se oli mentaalisen puolen täydellisen kontrollin säilyttämistä ja viimeisen päälle keskittymistä oman kehityksen kannalta tärkeimpiin asioihin.

    Rooneylla oli muitakin lyhenteitä ja sloganeita yllämainittujen lisäksi, mutta niiden sisällöt ovat jo käytännössä tekstissä sisällä.

  5. kormy sanoo:

    Kielellisesti ja sisällöllisesti omituinen muotoilu… voiko sitten lopettaa olemasta ’precise’ kun on jo hyvä (vrt ’Until’)?

  6. Henri Aalto sanoo:

    Mitä omituista tossa on? Ei ehkä kieliopillisesti täydellisen oikein, mutta idea nyt on aika selkeä. ”Precise until something happens” voisi olla vapaasti käännettynä ”Ole täydellinen/suorita täydellisesti kunnes jotain tapahtuu/näet tuloksia”. Sitä Rooney ajoi tuolla lauseella takaa.

    Ehkä välistä on jätetty tarkentavia sanoja pois, mutta ei meille kenellekään jäänyt ainakaan luennolla idea mitenkään epäselväksi. Ehkä en tuonut sitä riittävän selkeästi tekstissä esille, mutta ei kannata jumittua miettimään onko se nyt kielellisesti oikein vai ei.

    Eikä missään nimessä nyt tietenkään ole ideana lopettaa olemasta ”precise” kun on hyvä, silloin tietysti jatkaa sitä. Huipullahan on usein vaikeampi pysyä kuin sinne on päästä. Until sanaa ei kannata ottaa liian kirjaimellisesti. Lähtökohta lauseelle oli jatkaa itseensä uskomista ja tehdä asiat niin viimeisen päälle kuin mahdollista, kunnes näkee konkreettisia tuloksia, kehittyy ja menestyy. Until ei ollut mikään erikseen määritelty lopputulos, eikä kenellekään tullut mieleenkään että Rooney kehottaisi rauhoittamaan tahtia huipulla.

    Luennon teema oli muutenkin ennemmin ”miten tulla henkisesti vahvaksi ja sitä kautta huipuksi” kuin ”miten toimia huipulla jo henkisesti vahvana”.

  7. Panu Autio sanoo:

    Tässä vähän Amerikan mallia psyykkayksesta ja motivoinnista ennen peliä! http://www.youtube.com/watch?v=yX39J_YyKbs

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: