Karu muistutus siitä missä suomifutsalissa mennään


PANU AUTIO

Kävin viime viikolla Suomen futsalmaajoukkueen paidassa ottamssa rumasti tukkaan EM-jatkokarsintaturnauksessa Rotterdamissa. Venäjää (1-5), Hollantia (2-5) ja Serbiaa (0-6) vastaan pelatutu maaottelut todistivat ikävällä tavalla sen faktan, että suomifutsalilla on vielä paljon matkaa maanosan terävimmälle huipulle. Vaikka pystyimme ajoittain haastamaan ja kiusaamaan isompia maita pelillisesti, jäi unelmamme Kroatiassa ensi vuonna pelattavista EM-kisoista lopulta kolmen tappion myötä surullisen kauas. Reissun ainoat suomalaisvoitot nähtiinkin vasta viimeisenä iltana paikallisen kasinon pokeripöydässä. Ikävien tulosten takaa löytyy tietenkin paljon eri syitä, joita ehdittiin myös kaydä läpi porukalla Hollannissa.

Isossa kuvassa maajoukkuetovereitani eniten huolestuttanut asia tuntui olevan kotimaisen liigan ohut ja vaihteleva taso. Suomen korkeimmalla sarjatasolla nähtiin vastikään päättyneen runkosarjan aikana aivan liikaa murskalukemiin päättyneitä otteluita. Vaikkakin samaan hengenvetoon on toki todettava että pelien repsahtaminen on myös hyvin ominaista futsalille. Otteluiden lopussa nähdään usein paljon maaleja, eikä tuloksia tulisi koskaan tuijottaa liikaa. Hyvänä esimerkkinä käy myös Hollantia vastaan karsintamatsimme, joka oli vielä viisi minuuttia ennen loppua 2-2 –tasalukemissa, kunnes Hollanti pääsi rokottamaan vapaapotkusta. Lopussa yritimme hake tasotusta viidellä kenttäpelaajalla ja tulppaanit pääsivät rokottamaan kahdesti tyhjään maaliin. Niinpä loppunumeroiksi jäivät, tasaväkisestä taistelusta huolimatta, selvänoloiset 5-2.

Futsalmaajoukkue Hollantia vastaan

Futsalmaajoukkue Hollantia vastaan

Futsal-liigan ongelmat ovat koskeneet kuitenkin otteluita, jotka ratkeavat jo varhaisessa vaiheessa ja maalierot venähtävät pitkälle yli kymmenen maalin. Rumia lukemia huolestuttavampi seikka koskee seurojen toimintaa, joka on monessa mielessa melko heikoilla kantimilla. Futsal joutuu edelleen kilpailemaan liikaa pelaajien ajasta sekä intohimosta jalkapallon kanssa ja pelkästään futsalille (edes talvikuukausina) omistautuneita lajin erikoismiehiä on edelleen aivan liian vähän. Monet liigajoukkueet joutuvat taiteilemaan vuodesta toiseen kokoonpano-ongelmien kanssa.  Vuosittain liigassa nähdään edelleen liikaa yhden tai korkeintaan muutaman ottelun mittaiseksi jääviä debyyttejä iäkkäiden futiskonkarien toimesta. Ensi kaudeksi liigaa ollaan laajentamassa kahdella joukkueella. Pelkona on, että jatkossa heittopusseja ja murskalukemia tullaan näkemään entistä enemmän.

Pelkästään futsal-liigan heikon tason syyttäminen maajoukkueen tappioista olisi tietenkin typerää ja naiivia. Myös parhaita vastaan jokainen ottelu alkaa kojokojosta ja lopulta pelin tulos ratkaistaan kentällä. Yleensä joukkue jolla on enemmän taitoa, rutiinia, tahtoa ja fysiikkaa voittaa ottelun. Näiden edellytysten kehittymisessä Suomen futsal-liigalla on kuitenkin iso vaikutus. Parhaat joukkueet, pelajat ja valmentajat suhtautuvat maassamme lajiin ammattimaisesti, mutta tasoerot liigan sisällä ovat auttamatta liian suuria. Menemättä sen enempää EM-karsintaotteluiden yksityiskohtiin, on todettava että Venäjän rautaisten ammattilaisten kohtaaminen esimerkiksi koonpanovaikeuksista kärsiviä FTK:ta tai TP-Kaarlea vastaan pelattujen otteluiden jälkeen on pelillisesti melkoinen hyppy.

Risto Salmen loukkaantuminen oli iso takaisku Suomen EM-karsintaprojektille. Miehen polvi ei kestanyt ja Foksi joutuikin keskittymaan vain pyoratuolikoripalloon.

Rutiinista puhuttaessa on myös hyvä muistaa se ikävä fakta, että Suomessa futsalin kilpakausi kestää vaivaiset viitisen kuukautta. Sen aikana kehittyminen ja valmiuksien luominen Serbian tasoisen joukkueen ympärivuotisten ammattilaisten kaatamiseksi on lähes mahdoton tehtävä. Koska liitto ei tarjoa kilpailutoimintaa kesäkuukausiksi, ei myöskään kovin moni joukkue saa kasaan treenirinkejä sarjakauden ulkopuolella. Poikkeuksiakin toki löytyy ja etenkin UEFA cupiin (Ilves ja GFT) sekä opiskelijoiden kansainvälisiin arvokisoihin osallistuneet joukueet (Kady ja FC Johtajat) ovat kunnostautuneet viime vuosina kesäharjoittelun saralla. Myös maajoukkue on pyrkinyt pidentämään kautta vuosittain molemmista päistä ja suunnitelmissa on jatkaa sinivalkoisen futsalkauden kauden venyttämistä entisestään.

Kotimainen futsal-liiga ja muut kilpailut eivät siis tarjoa riittävän usein haasteita huipuilleen. Kovia pelejä on tarjolla mj-pelaajia silmällä pitäen auttamatta liian vähän. Suomen maajoukkueen kannalta on harmillista, että playoffeja aletaan pelata vasta nyt tärkeimpien maaotteluiden jälkeen. Pudotuspeleissä otteluiden intesiteetti ja pelin taso ovat jo aivan eri tasolla, sillä jäljellä ovat parhaiten treenanneet, organisoituneet ja motivoituneet joukkueet. Uskon ja väitän, että tänäkin vuonna futsal-liigassa nähdään jännittävä taistelu kullista ja himmeimmistä mitaleista. Toivottavasti myös mahdollisimman moni Pallonkaikkeuden lukija eksyy tulevina viikkoina futsalkatsomoihin seuraamaan kotimaisen liigakauden huipennusta.

Toinen seikka, mikä nousi esille maajoukkuepelaajien välisissä keskusteluissa oli huoli maamme futsalvalmennuksen tasosta. Futsal on nuori laji Suomessa ja lajin nyansseihin tarkemmin vihkiytyneet valmentajat ovat todella vähissä. Liiton tarjoama koulutus valmentajille on olematonta ja tiedon onkiminen itsenäisesti on äärimmäisen haastavaa. Monissa joukkeissa lajin taktisia kuvioita opetellaan pelaajien kesken pohdiskelemalla yrityksen ja erehdyksen kautta. Valmentajien tarjoamat valmiit toimivat konseptit ja kuviot ovat harmillisen vähissä. Koska laji on nuori Suomessa, välillä on menty myös siihen lankaan, että on yritetty keksiä lajin taktiikoita fläppitauiulla, paperilla tai kaljatuopin ääressä. Yhteydet kansainväliseen huippufutsaliin ovat näihin päiviin saakka olleet niukassa.

Venaja oli viela liian iso suupala Suomelle, vaikka ennen ottelua itseluottamus ja usko omaan tekemiseen oli viela huipussaan.

Venaja oli viela liian iso suupala Suomelle, vaikka ennen ottelua itseluottamus ja usko omaan tekemiseen oli viela huipussaan.

Kansainvälisiä huippupelejä ei edelleenkään voi nähdä normaalista televisiosta Suomessa ja muutenkin lajiin liittyvää materiaalia on tarjolla vielä suhteellisen vähän verratuna mihin tahansa muuhun urheilulajiin. Vasta aivan viimeisen vuoden parin aikana internetin kautta monien kansainvälisen pelien ja maalikoosteiden seuraaminen on tullut mahdolliseksi myös suomalaisille futsalfriikeille. Koska futsalin asiantuntemus keskittyy lahinnä espanjan- ja portugalin kieliseen maailmaan sekä itäiseen Eurooppaan, on suurin osa  tarjolla olevista valmennukseen liittyvistä koulutusmateriaaleista suomalaisvalmentajien näkökulmasta turhan paksun kielimuurin takana.

Kokonaan toinen kysymys onkin sitten se, kuinka montaa valmentajaa ja pelaajaa todella kiinnostaa se, mitä futsalin huippumaissa tehdään. Ja miten moni on valmis kaivamaan tietoa ja ottamaan oppia sieltä, missä asioita tehdään paremmin. Suomifutsalissa aktiiviset tekijät ovat todella vähissä ja lajin intohimoisest satsaava ydinjoukko on harmillisen harvapäinen porukka. Huolimatta viime viikon EM-karsinnan ikävistä tuloksista, on todettava, että maajoukkueen parissa on tehty hyvää duunia nousujohteisesti jo useamman vuoden ajan. Isossa kuvassa futsal on kuitenkin edelleen monille vain futiksen korvike ja hemmetin mukava talviharrastus. Eikä siinä mitään, karu fakta on kuitenkin se että pelkästään harrastelemalla emme voi haaveilla noususta Europpan huippujen joukkoon.

Mainokset

6 Responses to Karu muistutus siitä missä suomifutsalissa mennään

  1. QuickPlay sanoo:

    ”…tänäkin vuonna futsal-liigassa nähdään jännittävä taistelu kullista…” 🙂

  2. Jussi Kuusela sanoo:

    Erittäin hyvää tekstiä Panu!

    Olen monista asioista kanssasi samaa mieltä ja on selvää, että mikäli maajoukkue haluaa kilpailla realistisesti paikasta arvokisoissa, kovia otteluita ja pelirutiinia on saatava lisää.

    Pudotuspelien tuominen liigaan on ollut erittäin hyvä ratkaisu ja niiden myötä kovien otteluiden määrää on saatu kasvatettua. Mutta kuten sanoit, niin vielä näihin karsintoihin ne eivät ehtineet vaikuttaa (kovien pelien tai pelirutiinin näkökulmasta).

    Nyt jälkikäteen tuntuu myös siltä, että pudotuspelien laajentaminen neljästä kuuteen joukkueeseen onnistui. Kolme viidestä puolivälierästä meni jatkoajalle eli välieräpaikasta jouduttiin kamppailemaan tiukasti kovissa otteluissa. Toisaalta myös, jos joukkue häviää niin selvin luvuin kuin Sievi Kadylle toisessa ottelussa hävisikin, ei joukkue ansaitse välieräpaikkaa (jonka Sievi olisi saanut runkosarjasijoituksen perusteella). Sieville on muuten nostettava kaudesta isosti hattua, sillä meno on ollut parhaimmillaan todella vakuuttavaa, kotiyleisöä joukkue on onnistunut houkuttelemaan hienosti paikan päälle ja seuran suunnitelmatkin vaikuttavat hienoilta!

    Kohta, joka kirjoituksessa pistää silmääni, on kritiikki/huoli liigan joukkuemäärän laajennuksesta. Laji on nosteessa ja pelaajamäärä on maassamme nousussa, joten miksi tyrehdyttää kasvua vähentämällä liigajoukkueiden ja -paikkakuntien määrää? Ymmärrän toki sen, että FTK:n kaltaiset esitykset eivät tee hyvää lajille. Haluan kuitenkin uskoa, että Liigaan ensi kaudeksi nousseet joukkueet (ACE, SoFo ja AC Stoppi) onnistuvat FTK:ta paremmin liigassa. ACE:n puolustus on rautainen, SoFo:sta löytyy tulivoimaa ja Stopinkin signaali siirtyä Herttoniemestä Pasilan Urheilutalolle pelaamaan on lupaava (ei sillä, etteikö Stopistakin löytyisi pelillistä taitoa, sillä sitä aivan varmasti on!).

    Kauden pituus on merkittävämpi huolenaihe. Kun kotimainen kautemme kestää vain puolet siitä mitä huippumaissa, on utopistista haaveilla menestyksestä niitä vastaan. Kautta on maltillisesti pidennetty parilla viikolla per vuosi ja suunta jatkuu samana. Futsalin intohimoisena ystävänä haluaisin tietysti, että meilläkin kausi kestäisi 9-10 kuukautta, mutta valitettavasti se ei ole (ainakaan vielä) realismia.

    Kuitenkin on huomattavissa selkeä trendi monessa Futsal-liigan joukkueessa, että pelaajien ykköslajiksi on tullut futsal ja futis on jäänyt toiseksi. Vielä viisi vuotta sitten tilanne on täysin toisenlainen. Nyt onkin haastavaa se, että kun osa joukkueista rakentuu yhä futaajien varaan, niin kautta liikaa kerralla pidentämällä tulisi juuri kirjoittamisia teurastuksia yhä enemmän. Samalla kuitenkin on pystyttävä vastaamaan siihen huutoon, jota enenemissä määrin futsaliin keskittyvät pelaajat toivovat eli lajin tarjoamiseen ympärivuotisesti.

    Uskon, että ensi kaudella mennään jälleen eteenpäin monella sektorilla. Liigaotteluiden määrä kasvaa runkosarjassa jokaisella joukkueella neljällä eli 22 otteluun. Suurempi määrä otteluita ja maajoukkueen toiminta huomioiden, se tarkoittaa sitä, että kausi pitenee väkisinkin 2-3 viikolla. Vähitellen menemme siis kohti kovempia sarjoja. Ja kuten jo ylempänä kirjoitin, niin uskon joukkuemäärän laajennuksesta huolimatta pelin yleisen tason nousevan jälleen – kuten se on tehnyt joka vuosi isoin askelin!

    Hyvää jatkoa Murciaan ja onnistumisia!

    -Jussi
    ps. Käytän tämän paikan hyväksi mainostaakseni ensi kesänä käytäviä opiskelijoiden futsalin EM-kisoja Tampereella 16.-24.7. Mm. vapaaehtoishaku on käynnissä osoitteessa http://www.eucfutsal2011.com ! 🙂

  3. Teemu Eskola sanoo:

    ”Toinen seikka, mikä nousi esille maajoukkuepelaajien välisissä keskusteluissa oli huoli maamme futsalvalmennuksen tasosta. Futsal on nuori laji Suomessa ja lajin nyansseihin tarkemmin vihkiytyneet valmentajat ovat todella vähissä. Liiton tarjoama koulutus valmentajille on olematonta ja tiedon onkiminen itsenäisesti on äärimmäisen haastavaa.”

    Haasteita todella lajissamme riittää, eikä tämä kirjoittamasi ole niistä pienimpiä.

    Motivaatiota valmentajana kehittymiseen on erittäin haastavaa löytää: koulutuksen olemattomuus, seuraorganisaatioiden ohuus, motivoituneiden pelaajien pieni määrä ja lajin pienuus sekä heikko näkyvyys tekevät tietenkin osansa, mutta meillä on vielä ”lisärasitteena” ainainen sovittelu jalkapallon kanssa. Muissa lajeissa ei valmentajan täydy laatia ottelu- tai treeniohjelmia toisen lajin ehdoilla, ja käydä jatkuvia neuvotteluja näistä asioista.

    Mutta jottei mene täysin synkistelyksi, pitää kertoa, että futsal todella innostaa, kiinnostaa ja inspiroi myös nuoria futaajia. Omien junnujen kanssa olemme käyneet kuluvana talvena lähes kaikissa Tampereen maaotteluissa ja useissa liigapeleissä. Ja YouTube on ollut ahkerassa käytössä. Sen seurauksena esim. Panu Aution kärkkärisyöttöjä ja valelaukauksia nähdään jo kaikissa junnujen peleissä 😀

    Lisäksi pojat oppivat hämmästyttävän nopeasti lajin perustaktiikat ja -tekniikat, kun niitä rauhassa käydään läpi. Pohjakasi pyörii jo nätisti ja chikke on ihan vakiokamaa. Ensi sunnuntaina Ylöjärvellä menee varmasti jo Goricakin 😉

    Esikuvia todella tarvitaan. Siinäkin suhteessa olet saanut paljon aikaan tänäkin talvena! Hyvää ja maalirikasta loppukautta!

    TE

  4. K. Korhonen sanoo:

    Hyvä myös muistaa että ei futsal ja jalkapallo ole toisiaan pois sulkevia asioita (erityisesti junnuissa). Enemmän toivoisin että Palloliitossa ja seuroissa nähtäisiin että kuinka hyvä taitojen oppimispaikka nopea tempoinen futsal-peli voi olla erityisesti Suomen talvessa.

  5. Panu Autio sanoo:

    Kiitoksia asiallisista kommenteista ja tsemmpauksista!

    Jussille: Liigan laajnetaminen on kinkkinen kysymys ja siina on puolensa. En ole taysin varma itsekaan siita, mika olisi hyva joukkuemaara, mutta tarkeinta on mielestani se ettei maaraa lisata liialti laadun kustannuksella. Se tapahtuuko nyt niin, jaa nahtavaksi ensi kaudella…

    Teemulle: Motivaation loytaminen toimintaan on isoin ongelma myos monilla pelaajilla. Ongelmat ovat jokseenkin samoja kuin valmentajilla. Jostain se intohimo kuitenkin pitaa kaivaa ja jos sokin on varmaa, niin se etta nuorissa on tulevaisuus. Olisikohan yksi motivaationlahde aloitteleville pelimiehille ja valmentajille Españan ja muutaman muun maan esimerkki siita, etta tata lajia voi tehda myos ammatikseen…

    K.Korhoselle: Olen kanssasi taysin samaa mielta. Futsal ja futis eivat missaan nimessa ole toistensa poissulkevia lajeja. Molemmista lajeista on erittain paljon hyotya toisilleen ja se piileva potentiaali pitaisi ymmartaa ottaa kayttoon myos suomifutiksen parissa Palloliiton johdolla. Siita hyotyisivst kaikki osapuolet!

  6. […] tekstissäni käsittelin Suomifutsalin nykytilaa maajoukkueen ja kotimaisen liigan näkökulmasta. Esille nousi myös ongelma lajitietämyksen ja pätevien valmentajien puutteesta. Futsal on […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: