Futsaltietous kaukana Suomesta

PANU AUTIO

Edellisessä tekstissäni käsittelin Suomifutsalin nykytilaa maajoukkueen ja kotimaisen liigan näkökulmasta. Esille nousi myös ongelma lajitietämyksen ja pätevien valmentajien puutteesta. Futsal on Suomessa suhteellisen nuori laji, mistä johtuen lajikulttuuri ja -tietämys on vielä monin paikoin hyvin ohutta. Monissa joukkueissa peliä opetellaan yrityksen ja erehdyksen kautta. Jopa maamme huippujoukkueissa taktiikoita on luotu lähinnä kokeilemalla ja keskustelemalla, vailla sen suurempia esikuvia tai esimerkkejä. Suomalaisessa futsalissa ei olla osattu ottaa riittävästi oppia ulkomailta maista, joissa lajitietämyksessä ollaan valovuosia Suomea edellä.

Tähän mennessä kansainväliset kontaktit ovat rajoittuneet maajoukkueen toimintaan ja maan mestarin vuosittain pelaamiin UEFA Futsal Cupin otteluihin. Maamme futsaltuomarit ovat Jyrki Filpun johdolla tehneet ansiokasta pioneerityötä kansainvälisillä areenoilla, mutta luonnollisesti itse peliin heillä on ollut vähemmän annettavaa. Näistä yksittäisistä kontakteista on pystytty tuomaan harmittavan vähän osaamsista suomalaiseen futsalvalmennukseen. Suhteellisen vähille kansainvälisille pelillisille vaikutteille löytyy monia syitä lähtien medianäkyvyydesta, futsalmaantieteestä sekä kielitaidosta ja päättyen kaikkein huolestuttavimpaan eli kiinnostukseen puuteeseen.

Suomalaisessa televisossa futsalia on nahty todella vähän ja näin laji-ihmisillä ei ole ollut mahdollisuutta nähdä säännööllisesti lajin huippujen tekemistä, kuten muissa suuremmissa lajeissa. Uskallan väittää, että jopa futsal-liigassa pelaa useita pelaajia, jotka eivät ole nähneet ainuttakaan kansainvälistä huippufutsalottelua. Vaikka Eurosport onkin näyttänyt vähintään parhaita paloja viime vuosien arvokisoista, suurille massoille futsal on ollut liian hankalasti tavoitettavissa ja lajifriikeille tarjonta mediassa on ollut erittäin rajallista. Aivan viime aikoina nettitelevisioiden  yleistyttyä tähän on tullut muutos. Uteliaat futsalfriikit ovatkin saaneet nauttia liisäntyvissä määrin eri maiden huippupeleistä nettistreamien välityksellä.

Espanjan liigan netti-tv:sta saattoi seurata ilmaisena streamina myös sunnuntain huikean Murcian paikalliskamppailun, joka päättyi Reale Cartagenan voittoon ElPozosta lukemin 10-9 (2-2). Katso kooste ottelusta linkin takaa! http://www.lnfstv.es/

KIELIMUURI, KULTUURIKUILU JA LAJIN HAJAANNUS

Kielimuuri sekä henkinen ja kulttuurinen kuilu lajin absoluuttisiin huippumaihin on ollut myös syynä siihen, ettei futsaltietous ole päässyt rantautumaan Suomeen. Parhaiten lajia taidetaan maissa, joissa englannin kielellä on hyvin heikko asema ja esimerkiksi suurin osa lajin varteenotettavista valmennusoppaista on tehty espanjan, portugalin, italian tai venäjän kielellä. Tästä syystä tieto futsalin huipulta on kulkeutunut hyvin nihkeästi esimerkiksi suomalaisten valmentajien ulottuville. Kielimuurista johtuen materiaalien etsiminen internetistä saattaa tyssätä jo hakusanojen kohdalla. Esimerkiksi sanat ”futsal trainings” hakukentässä tuottavat huomattavasti nihkeämmän tuloksen kuin hakufraasi ”entrenamientos de futbol sala”, jonka takaa voi löytää useita loistavia lajin valmennukseen liittyviä sivustoja.

Oli kyse sitten urheilusta, politiikasta, taloudesta, kulttuurista tai mistä tahansa toiminnasta, Suomessa on totuttu ottamaan mallia ensisijaisesti Ruotsista. Länsinaapurin ja Pohjoismaiden jälkeen katseita on usein suunnattu Keski-Eurooppaan ja erityisesti Saksaan. Myös Brittien saarien toimintaa on totuttu ihailemaan ja matkimaan etenkin jalkapallokulttuurin saralla. Nykyisin monilla eri elämän osa-aluiden saroilla mallia on totuttu ottamaan niin ikään Amerikan Yhdysvalloista.

Kaukalofutis on onnistunut saavuttamaan kohtuullisen paljon suosiota Jenkkilässä.

Kuitenkin futsalin tapauksessa kaikissa näissä edellämainituissa maissa ammattimainen kilpailutoiminta on täysin olematonta. Ruotsilla, Saksalla ja Tanskalla ei ole maajoukkueita laisinkaan. Norja oli edellisissä EM-karsinnoissa mukana ensikertalaisena, mutta sielläkin toiminta on vielä täysin lapsenkengissä ja kahden eri lajiliiton välinen ristiriita on jarruttanut kehitystä. Englanti on ollut mukana jo pidempään, mutta ensimmäinen voitto yli viidenkymmenen pelatun maaottelun jälkeen sekä FIFA:n rankingsijoitus (87) kertovat karua kieltään maan futsalin tasosta. Vuoden 1992  futsalin MM-kisojen hopeamitalistimaassa USA:ssa on viime vuosina keskitytty puolestaan lähinnä kaukalofutisliigan kehittämiseen.

Espanjan liigan klassikko-ottelu noin viiden vuoden takaa, jolloin saivurajaheitot olivat vielä kova sana.

Futsalin hajaannus ja sääntöjen epäyhtenäinen linja eri maissa ovat olleet suurimpina syinä sille, miksei laji ole noussut näkyvämmin maailmanlaajuiseen kukoistukseen. FIFA:lle, UEFA:lle ja kansallisille palloliitoille futsal on usein vain pakollinen paha, jota ei tosiasiassa haluta kehittää ja viedä eteenpäin sellaisella tarmolla kuin olisi mahdollista. Monissa maissa futsalia on pelattu eri säännöillä ja sarjoja on käyty eri tahojen alaisuudessa. Esimerkiksi Espanjassa siirryttiin sivurajaheitosta sivurajapotkuun vasta muutama vuosi sitten. Räikein esimerkki lajin hajaannuksesta on itsenäinen FIFA:sta erillinen kansainvälinen lajiliitto AMF (Asociación Mundial de Futsal), jonka järjestämät maailmanmestaruuskisat miteltiin vastikään Kolumbiassa.

Isäntämaa Kolumbia kuittasi maailmanmestaruuden noin kuukausi sitten pelatuissa AMF:n järjestämissä kisoissa. Kotiyleisöä ei näyttänyt haittaavan lajiliittojen väliset riidat tai nimekkäimpien maiden tai tähtipelaajien poissaolot.

OPISKELIJAT EDELLÄKÄVIJÖINÄ

Suomeen futsal rantautui opiskelijoiden mukana 1990-luvun puolivälissä. Ensi kosketus lajiin saatiin vuonna 1994, kun joukko Helsingin yliopiston opiskelijoita matkasi Kyprokselle pelaamaan opikelijoiden Euroopan mestaruudesta. Opiskelijoiden rooli maamme futsalpioneereina on säilynyt ennallaan. Korkeakoulujen futsalsarjat ovat aktiivisia ja tämän kauden miesten futsal-liigan hopeamitalistijoukkue KaDy (Kampuksen Dynamo) on opiskelijoiden perustama seura. Hienompanan osoituksena opiskelijoiden futsalaktiivisuudesta on ensi kesänä Tampereella järjestettävät opiskelijoiden EM-kilpailut. Iso osa suomifutsalin aktiivipelaajista opiskelee pelaamisen ohella ja innokkaimmat laji-ihmiset ovat myös onnistuneet yhdistämään futsalin osaksi opintojaan. Esimerkiksi maajoukkuemies Matias Juvonen kirjoitti liikuntasosiologian kandityonsä otsikolla Futsalin rantautuminen Suomeen ja GFT:a viime vuonna edustanut Jussi Kuusela teki pari vuotta sitten Tampereen yliopistolle diplomityonsä aiheenaan suomifutsalin brändäys.

GFT-legenda Janne ”Boogie” Laine (kesk.) oli mukana Kyproksen neitsytmatkalla ja myöhemmin vahvasti tuomassa lajiosaamista Suomeen. Boogien ansiosta alkoi myös allekirjoittaneen futsalura syksyllä 2003.

KOULUTUKSILLE TILAUSTA?

Maajoukkuevalmetaja Jouni Pihlaja on poikkeuksellinen esimerkki suomalaisesta futsalvalmentajasta, jolla on ollut intoa hakea kansainvälisiä vaikutteita. Pihlaja on jo vuosien ajan matkustanut ympäri Eurooppaa huippufutsalin perässä hakien vaikutteita lajin huipulta. Viime viikolla sain kunnian isännöidä Jounia Murciassa ja esitellä hänelle toimintaamme ElPozo Murcian futsalorganisaatiossa. Viikon aikana oli hyvin aikaa käydä läpi suomfutsaliin liittyviä polttavia aiheita. Esille keskusteluissa nousi myös valmentajakoulutukseen liittynyt kysymys.

Palloliitto ei ole järjestänyt viime vuosina lainkaan futsalvalmentajille suunnattuja virallisia koulutuksia, mikä on lajin kannalta varsin häpeällistä. Nyt kuitenkin suunnitelmissa on käynnistää projekti, jossa myös minulla olisi kunnia olla mukana luomassa koulutusmateriaaleja. Omalta osaltani voin todeta, että työ lajin syvällisemmän ymmärryksen lisäämiseksi on alkanut jo aikaa sitten ja tämän hetken suunnitelmissani on myös jatkaa joskus hamassa tulevaisuudessa, peliuran jälkeen valmentamisen parissa. Esimerkiksi Murciassa viettämäni yhdeksän kuukauden aikan olen koko ajan tehnyt muistiinpanoja omaan muistikirjaani joukkueemme taktisista nyansseista sekä valmentajien toimintaan liittyen.

Jussi Eskola kävi kuvaamassa ja haastattelemassa minua Murciassa vastikään Maali-lehdessä ilmestynyttä juttua varten, joka julkaistiin otsikolla ”Futsalopiskelija”. Kuvassa vaihdan näkemyksiä valmentajamme Fuentesin kanssa, joka on ilmoittanut kiinnostuksensa tuoda lajiosaamistaan myos Suomeen -kunhan kutsutaan. (Kuva: Jussi Eskola)

Koko Murcian vuoteni ajan olen ollut puheissa täkäläisten valmentajien ja Suomen Palloliiton suuntaan, josko olisi mahdollista tuoda joku täkäläisitä osaajista jakamaan futsaloppia seminaarimuotoiseen tapahtumaan Suomeen. Innostus on ollut molemminpuolista, mutta pelkona perseessä on erityisesti se, että riittäisikö Suomessa tarpeeksi kiinnostuneita ja innokkaita lajiihmisiä täyttämään luentosalit ja ottamaan oppia maailman huipuilta. Kuinka moni liiga- tai divarivalmentaja olisi kiinnostunut viettämään viikonlopun kotipaikkakuntansa ulkopuolella futsalseminaarissa, jos edes murto-osa heistä ei vaivaudu paikan päälle Suomen maajoukkueen otteluihin?

Aikanaan vuosituhannen alussa Eerikkilässä järjestettiin koulutustapahtuma, jonne oli kutsuttu vierailevaksi luennoitsijaksi Hollannin maajoukkueen (nyk. Malta) pitkäaikainen päävalmentaja Vic Hermans. Kuulemani mukaan osallistuminen ja vastaanotto seminaarissa oli suhteellisen vaatimatonta. Esimerkiksi silloiset maajoukkuepelaajat eivät osallistuneet luennoille lainkaan, vaikka leireilivät Eerikkilässä samaan aikaan. Hermans on yksi futsalmaailman ainoita englanninkielen taitoisia guruja, joka on myös julkaissut futsalvalmennukseen liittyviä opuksia englannin kielellä.

Suomifutsalissa on jo pidemmän aikaa ollut ongelmana se, ettei ulkomailta ole osattu ja ymmärretty ottaa tarpeeksi vaikutteita. Monissa tapauksissa pyörää on yritetty keksiä uudelleen, vaikka todellisuudessa monet Suomessa ajankohtaiset futsallin liittyvät oivallukset ja erehdykset on tehty ja aikaa sitten edistyneimmissä kulttuureissa. Opiskelijapiirit ja yksittäiset lajifriikit ovat tehneet pioneerityötä jo pidemmän aikaa, hakeakseen oppia huipulta huolimatta kielimuureista ja tiedonsaantiin liittyvista haasteista. Kuitenkin edelleen liian moni suomifutsalin toimija on täysin tietämätön siitä, minkä näköistä futsalia maailman huipulla pelataan. Seuraavassa tekstissäni tarkoitukseni on esitellä futsalvalmennukseen liittyvää materiaalia ja antaa linkkivinkkejä kaikille futsalista kiinostuneille.