El Clásico kertaa 4- Jalkapallo on maailman tärkein turha asia


Kevättä rinnassa alkaa olla kulunut lausahdus, mutta tälle keväälle osuva. Keväällä tarkoitetaan tässä kirjoituksessa, joko Real Madridin kuninkaallista vaakunaa tai FC Barcelonan katalaaniväreille luotua tunnusta. Nämä seurasymbolit ovat vastakkain seuraavien viikkojen aikana neljä kertaa. Luvassa on syyttäviä sormia, jumalaisia suorituksia, kyynelehtiviä kannattajia ja toisen osapuolen valmentajan ristiinauliminen. Tämä 18 päivän ajanjakso on enemmän sota kuin yksi taistelu sodan keskellä. Tämä on sota Kuninkaallisen Madridin ja liittolaisten välillä (FC Barcelona ja UEFA).

Samuli Justen

Marraskuun El Clásico muistetaan ikuisesti. Se oli yhden joukkueen näytös, jossa toinen armeija oli laskenut miekkansa ennen taistelun käynnistymistä. Strategisesti toinen joukkue luotti omaan sapluunaansa, kun toisen oma sapluuna oli sille itsemurha. Pep Guardiola vei kauden ensimmäisessä kohtaamisessa Mourinhoa pahasti narussa, eikä Madrid yksinkertaisesti tuolla strategialla voinut tehdä enempää. Kyse ei ollut niinkään armeijan laadusta vaan sen strategiasta kentällä.

Marraskuiseen otteluun lähdettiin ”tasaisista” asetelmista. Real Madrid johti sarjaa ja oli muutenkin hyvässä vireessä. Tämä oli ottelun kannalta pahin mahdollinen ennakkoasetelma. Mourinho luotti oman joukkueen toimintaan niin paljon, että kyynisyys unohtui ottelua edeltävissä harjoituksissa. Real Madrid lähti otteluun samalla hyökkäävällä muodostelmalla, kuin muitakin joukkueita vastaan. Tämä kokoonpano ei ollut joutunut kunnon prässin alle eikä sitä ollut koulutettu puolustamaan äärikurinalaisesti.  Se johti väistämättömään itsemurhaan Camp Nou:lla. Viime vuosina on huomattu, että on tasan kaksi tapaa voittaa maailman paras seurajoukkue:

  1. Ryöstä pallo, Ryöstä pallo
  2. Puolusta alhaalla ja iske vastaan

Real Madrid ei tehnyt marraskuussa kumpaakaan. Se puolusti hyökkäävällä formaatiolla, prässäsi näennäisesti eikä pyrkinyt ryöstämään pallonhallintaa itselleen. Tämä aiheutti sen, että jokainen kerta kun kahden minuutin syöttörallin jälkeen valkopaita koski palloon oli hyökkäysenergia kulutettu puolustamiseen. Tästä hyvä esimerkki oli Mesut Özil, jonka kaikki energia meni halkaisijaltaan 30 metrin ympyrässä juoksemiseen. Edellisvuosina edellä mainittuja taktisia keinoja on onnistuneesti käyttänyt Chelsea, Manchester United ja Inter , jotka on käyttänyt keinoa numero  kaksi. Ensimmäistä ja vaikeampaa keinoa ovat yrittäneet Real Madrid 2009 (Real Madrid piti palloa 46%) ja Valencia tällä kaudella (kahden ottelun Pallonhallintakeskiarvo Barcalle vain 52,5%). Molemmat pääsivät lähelle, mutta voittoa ei irronnut. Mikäli Mourinho haluaa voittaa Barcan, on hänen valittava toinen ylläehdotetuista vaihtoehdoista. Toki ottelut voivat ratketa myös nyansseihin, mutta itse uskon vahvasti ison kuvan ratkaisevan.

Ensimmäinen taistelu 16.4.2011

Kahdeksan pistettä eroa, onko sillä juuri nyt merkitystä? Yksiselitteisesti ei. Madridismo janoaa kostoa ja Culet vielä tiukempaa niskalenkkiä. Xavi ja Iniesta, nuo postimerkkejä keräävät velikullat ovat jo nyt madridistojen painajaisissa. Lionel Messi, jonka käsimaali- koostetta Culet katsovat kuola valuen on myös näissä painajaisissa. Tämä painajainen on kestänyt viisi El Clásicoa ja maalierolla 16-2! Mikäli lauantaina tämä karmiva kylmää hikeä tuottava painajainen saa jatkoa, on Los Blancos miltei valmiiksi lyöty noihin kolmeen seuraavaan koitokseen. Tällä ottelulla on suuri symbolinen merkitys ja maali on tehtävä. Cristiano Ronaldon aikakaudella Real Madrid ei ole tehnyt maaliakaan Guardiolan huijareille. Itse asiassa Cristiano ei ole ikinä osunut Barcan verkkoon.

FC Barcelona ei ole tällä hetkellä aivan parhaimmillaan, mutta sillä on merkitystä yhtä paljon kuin Timo Soinin vaalilupauksilla. Näihin otteluihin velikullat ja käsimaalikääpiö syttyvät liekkeihin aivan jokainen kerta. David Villa ei ole osunut jokaisesta paikastaan, mutta takuuvarmasti osuu nyt jos tontti tulee. Suurin blaugrana huoli liittyy puolustukseen ja Viidakon Ykän puuttumiseen. Tarzan ei ole ainoastaan loistava puolustaja, mutta myös näiden otteluiden voittaja. Painajainen olisi päättynyt Camp Nou:lla 2009 ilman Carles Puyolin maagisuutta. Myös Abidalin ikävä sairastuminen lisää ongelmia blaugranan puolustuslinjassa. Tämä ensimmäinen ottelu on kunniansota, jossa lyödään tärkeät ensi-iskut 18 päivän jalkapallojuhlalle. Tämän voittaja on suuri ennakkosuosikki taisteluihin 2-4. Ottelun kokoonpanoja on viikon aikana veikkailtu kaikissa espanjalaislehdissä. Oma veikkaukseni on, että Barca lähtee niin, että kurkkija-Busquets aloittaa Piquen parina ja Keita nousee keskikentälle velikultien avuksi. Hyökkäystridente on Villa-Messi-Pedro ja laitapuolustajina Adriano sekä Dani Alves. Real Madrid onkin sitten vaikeampi pala arvuuteltavaksi. Mourinho kokeili San Mames:illa Pepen peluuttamista keskikentän trivotessa ja oma arvioni on, että Pepe tulee siinä myös pelaamaan. Mesut Özil pelasi 90 minuuttia Lontoossa, joten odotan hänen kohdalla lepovuoroa. Mourinhon miehistö voisi näyttää seuraavalta lauantaina:

——————————–Benzema——————————

————Ronaldo————————–DiMaria————–

——————–Alonso————–Khedira—————–

———————————Pepe———————————

—–Marcelo————————————-Arbeloa———

—————————Ramos—Carvalho———————–

————————————Iker—————————————

Ottelu on tasainen, joka päättyy vierasjoukkueen yhden maalin voittoon.

Toinen taistelu 20.4.2011

Tapahtui lauantaina, mitä tahansa on miekat teroitettava muutamassa päivässä. Jukka Rönkä puhui uusimmassa Urheilulehdessä, että Copa Del Rey:n merkitys on vähäinen Espanjassa. Tämä on osittain totta, mutta tällä kaudella on ollut huomattavissa muutosta. Pelit pelattiin nopeassa aikataulussa, jotta kiinnostus kyseistä kilpailua kohtaan sekä mediassa että kannattajien keskuudessa säilyisi parhaiten.

Edellisen kerran Espanjan kaksi superseuraa ovat pelanneet vastakkain finaalissa 21 vuotta sitten. Tämä on todella harvinainen tapahtuma manolofutiksessa ja finaalin voittaja tullaan muistamaan pitkään. Häviäjä muistetaan vielä pitempään. Kyseisen klassikon mielenkiintoa lisää, se että ottelu pelataan Valenciassa. Stadion on puoliksi jaettu madridistoille ja puoliksi culeille. Sotaa kentällä, sotaa katsomossa.

Tätä finaalia Real Madrid ei voi hävitä. Sen tietää Mourinho sen tietää kapteeni Iker Casillas. Purkautuuko tämä tappion pelkääminen negatiivisena puolustussuunnitelmana vai liian hyökkäävänä strategialla? Kaikki riippuu lauantaista, jossa pelko on joko kasvanut tai osittain taltutettu. FC Barcelona 25 kertainen Cup-voittaja lähtenee täysin samalla strategialla, kuten aina. 17 kertainen Los Merengues muokkaa omaa sapluunaa pelon sanelemana niin, että Pepe palaa puolustukseen ja Kaka/Özil nousee Fantastic Four:iin.

Real Madrid pelaa upporikasta tai rutiköyhää, Jose Mourinhon miehistö joutunee Helsingin keskustaan romanialaisten seuraksi.

Taistelut 3&4

Koko maailma on polvillaan. Tämä on märkäuni, josta allekirjoittanut on unelmoinut siitä asti, kun sen viimeksi näki. Elettiin Mestareiden liigan kautta 2001-2002, vuosi jolloin Chamartinin ylpeys on viimeksi nostellut Euroopan arvostetuinta jalkapallopalkintoa. Vaihe oli täysin sama eli välierävaihe. Steve Mcmanaman, Zizou ja Raul olivat arkkitehtejä historiallisessa kohtaamisessa. Näissä otteluissa pelanneista pelaajista ovat mukana enää Velikulta 1 ja Carles Puyol katalaaneilta sekä Iker Casillas ja 2.Valmentaja Aitor Karanka Real Madridilta.

Madrid on ainakin yllättänyt kirjoittajan Mestareiden liiga menestyksellään. Joukkue ei ole hävinnyt yhtään ottelua tällä kaudella ja se onkin UEFA:n ranking-pisteissä ykkösenä. Jose Mourinho on palauttanut uskon suurten otteluiden voittamiseen Euroopassa ja Real Madrid tuo Euroopan kiistaton diktaattori on palaamassa valtaistuimelleen, vai onko sittenkään?

Edessä on miltei voittamattomat liittolaiset UEFA ja FC Barcelona. Voimakaksikko, jonka edessä ovat taipuneet Chelsea, Arsenal sekä miltei Inter. Jose Mourinho ilmoitti heti Tottenham pelin jälkeen, että jos he aikovat päästä finaaliin, on heidän harjoiteltava 10 miehellä pelaamista. Camp Nou:lla on pihalle lentänyt Van Persie, Thiago Motta ja Didier Drogba. Unohtamatta tietenkään Mestareiden liigan suurinta tuomariskandaalia Stamford Bridgella 2009, fucking discrace. Tästä otteluparista voidaan odottaa tuomarivirheiden ja skandaalien käryistä. On mahdotonta lähteä arvioimaan, mitä tässä tapahtuu, täytyy vain toivoa, että myös Madridissa oltaisiin hereillä tuomareiden voitelussa.

Voidaan odottaa seuraavaa suomalaisessa jalkapallostudiossa. Martti ja muut viisaat näkevät seuraavaa: Cristiano Ronaldon käsi osuu Sergio Busuetsin mahaan, jolta kuitenkin irtoaa pää 10 minuutilla. Ronaldo pääsee porealtaaseen tyttöystävän seuraksi hyvissä ajoin. Barca ottaa pelivälineen haltuun 75% prosenttisesti. Ottelu päättyy ja studiossa tehdään viiltävää analyysia Barcan upeasta alibisyöttelystä ja Jose Mourinhon puolustusvoittoisuudesta. Kukaan ei uskalla tai halua kyseenalaistaa sitä, että joku poppamies ompeli kurkkijan pään kiinni vartaloon ja punainen kortti olisi ollut aiheeton. Pääasia, että ”oikea” jalkapallo on jälleen voittanut.

Tämä kevät päättyy FC Barcelonan kannalta suotuisasti. Mikäli Jorge Valdano ja muut vanhan liiton Real Madrid päättäjät antavat Mourinholle toisen kauden voidaan ensi vuonna nähdä täysin päinvastainen asetelma. Tällä hetkellä Blaugrana on ylivoimainen jalkapalloseura maailmassa. Sen ylivoima perustuu siihen, että se on ainoa seura maailmassa joka ei muuta pelisapluunansa kenenkään edessä. Siihen kun yhdistetään Velikulta 1&2, Iron Maiden kitaristi- Puyol sekä MM-kisa onnistuja Lionel Messi on tehtävä tällä haavaa mahdoton.

Kevät on sinipunainen.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: