Voitokas debyytti, tappio dösäjaloilla, tiukkaa treeniä, 13 oikein ja vähän kaikkea muutakin

PANU AUTIO

Virallinen debyyttini Espanjan kilpalkentillä on nyt vihdoin suoritettu onnistuneesti. Pelasin ensimmäisen sarjaotteluni launtaina 11.9 kotihallissamme Palacio de los Deportesissa ja voitimme ibizalaisen Space Gasifred Ciutat dEivissa:n lukemin 7–4. Kauden avausvoitto, avauspisteet sekä ehjä esitys nostattivat itseluottamustamme ja tunnelmaa pukukopissamme kivasti. Tulikasteestani ammattilaiskentillä jäi siis kaikin puolin hyvä maku.

Pelini Espanjan toisiksi ylimmällä sarjatasolla saivat jatkoa viime viikonloppuna kun matkasimme pelaamaan vastikään Division de Honorista tippunutta Arcebansa Zamoraa vastaan. Vastassa oli myös viime vuonna tunnelmaltaan koko Espanjan parhaaksi valittu futsalyleisö. Pitkän matkapäivän jälkeen emme saaneet itsestämme irti aivan parastamme ja 40-minuuttisen päätteeksi raivokkaasti kannustanut 1300-päinen yleisö sai juhlia omiensa voittoa. Kuudentoista tunnin bussissa istumistamme ei palkittu pisteiden merkeissä ja kotiinviemisiksi jäi puutunut perse, 2–1 -tappio ja nolla pistettä.    

Tunnelmaa pukukopista: Minä ja Alex

Henkilökohtaisesti vastuuta molemmissa otteluissa on tullut mukavasti n. 10–15 min ja olen myös ollut suhteellisen tyytyväinen omiin otteisiini. Tehot antavat vielä odottaa itseään, mutta jos ja kun kehitys jatkuu samanlaisena, pystyn jatkossa ottamaan entistä isompaa ruutua ja pian alkavat myös verkot heilua. Parannettavaa löytyy toki varmasti vielä paljon kaikilla osa-alueilla. Olen kuitenkin pyrkinyt suhtautumaan kärsivällisesti kehitykseeni ja pelaamiseni täällä, sillä hyppy Suomen saleista täkäläiseen treeni- ja pelirytmiin on ollut valtava.

Treenikentällä töitä tehdään päivittäin kovasti ja esimerkiksi eilen harjoittelin ensin aamulla pari tuntia edustusjoukkueen kanssa ja myöhemmin illalla yhteensä 2,5h kentällä ja punttisalilla oman joukkueeni kanssa. Tälläiset treenimäärät eivät voi olla vaikuttamatta kehitykseeni pelaajana, etenkin kun vauhti ja vaatimustaso jokaisessa tapahtumassamma ovat todella kovaa luokkaa. On myös ollut todella upeaa, että toistaiseksi olen saanut nauttia pelaamisesta ja harjoittelusta täysin terveenä, jos jätetään laskuista pienet kolhut, kolotukset ja viime päivien orastava nuhailu.

PELIKENTTIEN ULKOPUOLELLA

Myös kentän ulkopuolella hommat ovat sujuneet mukavasti. Viime viikolla pääsin muuttamaan uuteen tilavampaan asuntoon, jonka parvekkeellinen oma huone on melkoinen parannus edelliseen seuran minulle tarjoamaan asutukseen. Uusi kämppikseni on kaikin puolin loisto kaveri, entinen reservijoukkueen ja nuorisomaajoukkueen pelaaja ja edustusjoukkueen kuopus Jorge Barroso, 23. Komean kämppämme omistaja ja vuokraisäntämme on ElPozo Murcian kapteeni ja vuonna 2009 maailman parhaaksi futsalpelaajaksi valittu muuan Kike Boned.

Iltaohjelmaa edelliseltä kämpältäni: läppärit sylissä ja telkkari taustalla

Nyt kun pelikaudella treenamme useimmiten vain kerran päivässä, vapaa-aikaa jää melko mukavasti myös kaikelle muulle. Täytyy myöntää, että olen vakavasti harkinnut Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa kesken jääneiden opintojeni jatkamista ja saatta olla, että kirjaudun pian Universidad de Murcian kirjoille. Ruuminkulttuurin lisäksi sieluni janoaa ajoittain myös älyllisiä virikkeitä ja välillä tuntuu, että pelkkä bloggaaminen, facebook ja nettipokeri eivät siihen yksinään kykene.

Uhkapelit ovat tosin sujuneet mukavasti viime aikoina, kun toissaviikolla napautimme jengikavereitteni kanssa kimpassa 13 oikein paikallisessa Vakioveikkaukseessa La Quinielassa. Ikävä kyllä täkäläisessä vakiossa on kuitenkin 14 kohdetta ja jos olisimme osanneet aavistaa myös Herculeksen vierasvoiton Camp Noulla, olisimme nyt reilut 3 miljoonaa euroa rikkaampia neljään pekkaan jaettuna. 13 oikein rivimme palkittiin kuitenkin mukavasti reilulla tuhannella eurolla ja saimme kukin 260 euroa ylimääräistä taskurahaa. 

Toki pelikenttien ulkopuolella riittää monenlaista muutakin tekemistä ja ihmettelemistä. Tähän mennessä olen muun muassa ehtinyt käymään useaan otteeseen lähialueen mahtavilla biitseillä, elokuvissa katsomassa espanjaksi dubattuja amerikkalaifilmejä ja grillibileissä joukkueemme brassien kanssa.  Olen myös viettänyt aikaani kaupungin terasseilla kahvittellen sekä pitkistä ja edullisista päivällisistä nauttien. Syyskuun alku on perinteisesti Murciassa juhla-aikaa ja tarjolla on ollut monenlaista tapahtumaa. Kävin muun muassa katsomassa härkätaisteluita yli sata vuotta vanhalla komealla areenalla ja tutustumassa valtavaan tivoliin, jota pidettiin auki aina aamukolmeen saakka. Oli suhteellisen hämmästyttävää huomata, että laitteet olivat täynnä ilakoivia pikkulapsia aina sulkemisaikaan asti.

Grillimestari Thiago De Bail

Vuorokausirytmi ja aikataulut täällä Espanjassa ovat muutenkiin melko erilaiset kuin Härmässä ja paljon asioita tapahtuu suomalaisen mittapuun mukaan melko myöhään. Ei ole lainkaan tavatonta mennä syömään päivällistä tai pelaamaan jalkapalloa puolen yön aikaan. Vuorkauden vaihtumisen jälkeen voi myös törmätä kaduilla ja pihoilla leikkiviin pikkulapsiin ja kerrostaloasuntojensa ulkopuolella hengaileviin vanhuksiin. Täällä Murciassa koko kaupunki hiljenee kahden aikaan päivällä ja ihmiset vetäytyvät päivälevolle. Päiväsaikaan nukutun siestan ansiosta illat venyvät usein melko myöhäiseksi.  

MEDIAKATSAUS

Vapaa-ajallani olen ehtinyt seuramaan myös aktiivisesti niin suomlaista kuin espanjalaistakin urheilua. Täkäläisen urheilu- ja etenkin futismedian tarjonnan määrä ja taso ovat Suomeen verrattuna eri planeetalta. Kuvastavaa on esimerkiksi se, että Espanjan suosituin päivälehti ei suinkaan ole El Pais tai jokin muu hesarintyylinen ”asialehti”, vaan madridilainen urheilulehti Marca. Televisiossa jalkapallotarjonta on loputonta ja ulottuu aina alasarjoihin saakka. Kansallisilta kanavilta voi myös seurata viikottain futsalia.

Minulle viime päivien sykähdyttävimpiä futisuutisiä eivät suinkaan ole olleet Lionel Messin ruma loukkaantuminen Ujfalusinin teurastuksen jäljiltä tai edes Perparim Hetemajn komea avausosuma Seria A:ssa, vaan Suomen kuninkaan Jari Litmasen komea saksipotkumaali AC Oulun verkkon. Maali huomioitiin myös täkäläisessä televisiossa ja lehdistössä. Etenkin Barcelonan lehdet hehkuttivat Jaria ja maalia komeasti, vaikkei miehen ura koskaan puhjennutkaan komeimpaan kukkaansa Kataloniassa.   

Oma alkava ammattilaisurani on saanut melko mukavasti huomiota eri tiedotusvälineissä. Niin kansainväliset futsalsivustot, kuin suomalaiset lehdetkin ovat huomioneet siirtoni tänne Espanjaan. Alkuviikosta luonani kävi myös Helsingin Sanomien toimittaja, jonka tekemä henkilöhaastattelu julkaistaan ”lähiviikkoina”. Saamani huomio on lämmittänyt mieltä mukavasti, varsinkin kun suomalaisessa mediassa ei aiemmin olla totuttu liiemmin julkaisemaan futsaliin liittyviä uutisia. Toivon todella, että urani täällä nostaa lajimme arvostusta ja profiilia myös laajemmin Suomessa. En myöskään pistäisi lainkaan pahakseni, jos esimerkkini saisi myös jonkun futsalista innostuneen futisjunnun haaveilemaan futsalistan urasta.

Monet nyt futsalista kiinnostuneet mediat eivät aiempina vuosina ole vaivautuneet edes mainitsemaan maajoukkueen karsinnoista tai Suomen mestaruuksien ratkaisuista. Toivon mukaan samat kotimaiset tahot, jotka ovat hehkuttaneet uraani täällä Espanjassa, ovat kärppänä paikalla lähiviikkoina kun suomifutsalkausi potkaistaan taas toden teolla käyntiin. Ilveksen loistavat otteet UEFA Futsal Cupissa, kotoinen futsalliiga sekä -cup ja (toistaiseksi ainoan) miesten futsalmaajoukkueemme otteet ansaitsisivat varmasti myös aiempaa enemmän hehkutusta Suomen valtamedioissa.