SUPERVAIHTOPELAAJA: Kunniaa äitimaalle ja metromatka vieraspeliin


TOIVO MARTIKAINEN

Jalkapallo on Venäjän suosituin urheilulaji, ja sen huomaa katukuvassa. Monikymmenmetrisiä välinevalmistajien mainoksia tunnettujen venäläisten pelaajien kasvokuvilla varustettuna ei voi olla huomaamatta Moskovassa kävellessään. Pallonkaikkeus päätti ottaa selvää, minkälaista katsomokulttuuria Venäjällä on. Samalla selvisi, kumpi elää itänaapurissamme voimakkaampana: jalkapallonationalismi vai seurajoukkueuskollisuus?

Tiistaina 7.9. Lokomotivin stadionilla Moskovassa ottivat yhteen Venäjä ja Slovakia. Lippujen saaminen vuoden 2012 EM-kisojen B-karsintalohkon otteluun ei ollut järin vaikeaa, saapuminen stadionin liepeille reilu tunti ennen kickoffia ja pieni tinkaaminen riitti hyvin. Ohjehinnaltaan 250 ruplan lippu irtosi vanhalta herrasmieheltä tuplahintaan 500 ruplalla eli 13 eurolla. Helsingissä joutuu pulittamaan melkein saman verran opiskelijalipusta Finskille seuraamaan Kirurgi Mäkelän ja Vepsun puolustuksen vääntöä, joten hinta ei ole paha. Kovatasoisessa karsintaottelussa kentällä nähtiin nimittäin monta Valioliigan, Bundesliigan ja Venäjän Premier-liigan tähteä ja se oli myös Venäjän uuden päävalmentajan Dick Advocaatin debyytti kotiyleisön edessä.

 
 
 

Ihmiset jonottamassa turvatarkastukseen ennen ottelua

Hieman outona voi pitää sitä, että stadion alkoi kunnolla täyttyä vasta kun peliä oli käyty jo varttitunnin verran. Lisäksi tupa ei ollut viimeistä penkkiä myöten loppuunmyyty, sillä ottelupäivänä lippukassalle oli vielä massiivinen jono. Pohjoispäädyn yläkatsomon yksi sektori oli tyhjä, mutta ilmeisesti tarkoituksella. Jalkapallo on ykköslaji Venäjällä, joten on kummallista miten kovatasoinen maajoukkue ei kykene vetämään huippuotteluun keskikokoista stadionia (28 000) täyteen.

Seurajalkapallo on Venäjällä voimissaan kun taas maajoukkue on aiheuttanut viime vuosina kovasta vireestä huolimatta vuoden 2008 jälkeen lähinnä pettymyksiä. Eräät arviot ovat asettaneet Pietarin Zenitin jopa maajoukkueen edelle ”kansallisena projektina”, johon satsataan kaikki – lähinnä Gazpromin – voimavarat. Tästä kehityksestä tuskin ainakaan pääkaupungissa pidetään.

Koko stadion mukana

Toisin kuin Suomen maajoukkueen otteluissa, Venäjällä koko stadion on mukana maajoukkueen kannustuksessa. Kannustushuudot ja taputukset ottivat kaikki mukaansa ja päätyjen välisessä huutelussa kumpikin päätykatsomo oli kokonaan mukana. Niin vahvasti humalaiset keski-ikäiset miehet vaimoineen, perheen nuorimmat kuin siilipäiset nuorukaisetkin osallistuivat kannustukseen ja meteli oli parhaimmillaan aivan mieletön.

 

Stadion oli kuvassa näkyvää tyhjää sektoria lukuun ottamatta täynnä ja yleisö piti hyvin ääntä

 

Sen sijaan kunnon chänttejä ei stadionilla kaikunut, lähimpänä oli kenties Veikkausliigakatsomoista tutun Tuomari kuolee matsin jälkeen -tahtiin vedetty Только Русь и только победа -rytmihuuto (jotakuinkin Ainoastaan Venäjä, ainoastaan voitto), joka on sekin suoraan apinoitu Lokomotivin faneilta. SMJK:n kaltaista organisoitua fanitoimintaa capoineen ei näkynyt tai kuulunut. Jollain taisi olla rumpu mukana ja eteläpäätyyn paikallisen palloliiton toimesta jaetuilla pahveilla saatiin kansallislaulun aikaan jonkinmoinen tifo aikaiseksi.

Puolustusvoitto

Itse ottelusta jäi päällimmäisenä mieleen Slovakian vakuuttava, 95 minuuttia kestänyt tiivis joukkuepuolustus. Alussa näytti, että valkopaidat jäävät täysin Venäjän jyrän alle, mutta ajan myötä peli tasaantui ja Slovakia sai pidettyä pelaajiensa välit erittäin tiiviinä ja vaikeasti pelattavina. Etenkin kentän ylivoimainen kuningas Martin Škrtel luuti tehokkaasti palloja pois omalta rangaistusalueelta ja hallitsi suvereenisti ilmatilaa, kun taas Marek Hamšik pelasi ylöspäin pelkkiä hyviä palloja.

 
 
 

Kentän kunkku Škrtel piti Venäjän hyökkääjät hienosti nuhteessaan

 

Venäjän peli pyöri liikaa ja liian hitaasti keskikentän keskustan Roman Širokovin ja Igor Semšovin kautta, eikä laitojen taitaville ja sähäköille Dzagoeville, Žirkoville ja Aršavinille saatu palloa vauhtiin. Varsinaisia maalipaikkoja Venäjällä kyllä riitti, ensimmäisen jakson vyörytyksessä ja etenkin toisen jakson alussa, kun Aršavin pääsi tälläämään vitosen viivalta vapaasti, mutta veto suuntautui ohi.

 
 
 

Yleisön suursuosikki Andrei Aršavinilla ei ollut paras päivänsä

 

Slovakian ainokainen syntyi Venäjän kassarin Igor Akinfeevin avattua pallon Fenerbahçen tuoreelle hankinnalle, Twentessä loistaneelle Miroslav Stochille, joka nousi kahdenkympin tietämiin ja niittasi vastustamattomasti ylänurkkaan. Tämän lisäksi Slovakialla oli etenkin loppua kohden monta paikka naulata ottelu, mutta yksi maali riitti saattamaan Venäjän tukalaan tilanteeseen ennakolta helpossa karsintalohkossa. Paikallislehdissä Akinfeevin asema maajoukkueen ykkösveskana kyseenalaistettiin seuraavana päivänä ja vaihtoehdoksi nostettiin Rubinin ykkönen Sergei Ryžikov.

 
 
 

Igor Akinfeev ei myöskään ollut parhaassa vireessä. Toisessa päässä Ján Mucha otti kaiken mahdollisen kiinni

Lokomotiv – CSKA: Kenen kotiottelu?

Toinen Pallonkaikkeuden tällä erää katsastama ottelu oli sunnuntaina 12.9. pelattu Moskovan paikallistaisto Lokomotivin ja CSKA:n välillä. Liput olivat suurin piirtein samoissa hinnoissa kuin maajoukkueen otteluun, joka kertoo paljon seurajalkapallon arvostuksesta Venäjällä. Tällä kertaa rehellisesti kassalta poistettu flaba maksoi toimituskuluineen 525 ruplaa ja sillä pääsi hyvälle paikalle aurinkokatsomon alaosaan, stadionhan on sama kuin maajoukkueen ottelussa.

 
 
 

Ottelulippu ja Lokomotivin veturi stadionin ulkopuolella. Taustalla CSKA:n faneja poseeraamassa valokuvaan.

Vaikka peli oli Lokomotivin kotiottelu, niin metrossa ja stadionin liepeillä ennen peliä näkyi lähinnä CSKA:n punasinisiä värejä. Vähintäänkin outoa oli myös, että stadionalueen sisälläkin myytiin CSKA:n huiveja ja muuta fanikrääsää. Armeijan jengihän on ollut ”koditon” muutettuaan pari vuotta sitten pois massiiviselta Lužnikilta kauas kaupungin ulkopuolelle Himkiin, joten kenties osa CSKA:nkin faneista vaelsi Lokomotivin 2000-luvulla isolla valtion rahalla uusitulle areenalle kuin kotipeliin. Stadionin pohjoispääty oli kokonaan vierasfanien hallussa ja aurinkokatsomossakin oli värien perusteella paljon CSKA:n faneja. Lokon kannattajat taas majoittuivat perinteisesti stadionin eteläpäätyyn ja ripoittautuivat sen lisäksi kaikkialle ympäri stadionia pohjoista lukuunottamatta.

Soihdutusta, tifoja ja lauluja

Toisin kuin maajoukkueen ottelussa, paikallistaistossa katsojat olivat oikeasti faneja ja se näkyi. Rautatieläisten kansoittama eteläpääty värittyi useasti punavihreäksi hienosta lipputifosta ja lauloi pari tuntia putkeen capon tahdittamana. Lisäksi eteläpäädyn aktiiviryhmä oli koko ottelun ilman paitoja muodostaen näyttävän mahatifon. Kestääköhän ympäri kauden…

 
 
 

Lokomotivin fanien lipputifoa ottelun alkaessa

Pääkatsomon ylähyllyllä majailleet jonkin sortin sakilaiset (Reactive-fanit) tekivät myös näyttäviä lippu- ja hyppytifoja. Hyppyihin lähti mukaan myös koko eteläpääty sekä omaan tahtiinsa CSKA:n fanit, jolloin touhu oli todella näyttävää ympäri stadionia. Reactivet tekivät hyppytifon kaiken lisäksi selin kenttään. Laulut kiersivät hienosti molemmissa päädyissä, lisäksi CSKA:n fanit laittoivat soihduttaen pelin loppupuolella muodostaen komean savupatsaan pohjoispäätyyn.

 

CSKA:n fanit kansoittivat stadionin pohjoispäädyn näyttävästi

 

Pelistä jäi mieleen lähinnä maalipaikkojen vähyys, Wagner Loven mieletön tukkatyyli sekä sekava tilanne, jossa molemmilta lensi yksi ukko pihalle. Entinen Liverpool-luuta Mark Gonzáles sukitti Lokon georgialaista Malkhaz Asatiania ja jälkipelien jälkeen kumpikin lähti suihkuun. Ainoa maali nähtiin ensimmäisellä jaksolla, kun kentän kepeästi huonoin, ostobrassi Maicon (ei se Maicon, jonka Loukku haluaisi Tykkimiehiin) puski kulmapotkusta Venäjän maajoukkueen puolustuslinjan keskeltä ja Keisuke Hondan vartioinnista pallon Akinfeevin ulottumattomiin.

 
 
 

Yritteliäs Wagner Love dominoi kenttää ainoastaan sinisillä rastoillaan. Lokon fanit ovat viimeaikoina niittäneet mainetta rasistisella käytöksellään, ja tälläkin kertaa Lovea heitettiin katsomosta omenalla.

CSKA oli pelinrakentelussaan hidas ja ei luonut ottelussa yhtään kunnollista maalipaikkaa. Viimeistään MM-kisojen sensaation, Japanin Hondan poistuttua kentältä valkopaitojen pelirytmi katosi täysin. Huikeaa kautta Lokossa pelaava ukrainalainen Oleksandr Alijev antoi paljon harhasyöttöjä, mutta väläytteli useasti vaarallisuuttaan. CSKA menetti tappionsa myötä käytännössä viimeisetkin mahdollisuudet mestaruuteen, joka nyt on muutenkin jo pitkään ollut Zenitin heiniä. Tappioputkessa olleelle Lokomotiville pisteet tekivät keskikastissa todella hyvää ajatellen taistelua viimeisistä europaikoista.

 
 
 

Keisuke Honda väläytteli vaarallista potkuaan muutamaan otteeseen ilman onnistumisia

Virkavallan ylivoimaa

Kaikkein päällimmäisenä kahdesta Moskovassa seuratusta ottelusta jäi mieleen virkavallan vahva fyysinen ja ennen kaikkea psykologinen preesens. Metroasema oli sekä peliä ennen että sen jälkeen keskeltä miliisin kahtia jakama, jotta stadionin eri päätyihin suuntaavien koti- ja vierasfanien kesken ei tulisi kahakoita asemalla. Stadionin ulkopuolella alueita oli jaettu lyhyestä hiusmuodista ja kukkivista naamoista päätellen varusmieskloppien avulla, joita valvoivat sisäministeriön puolisotilaalliset OMON-joukot (OMON:iin päästäkseen on palveltava ensin Tšetšeniassa). Lisäksi paikalla oli perusjärkkäreitä (Ohrana) sekä ratsupoliiseja.

 
 
 

Venäläisiä ratsupoliiseja ja sontaa

Stadionalueelle sisään mentäessä portilla on OMON:in suorittama turvatarkastus, stadionille sisään mentäessä toinen ja omaan katsomonosaan mentäessä vielä kolmas. Silti CSKA:n pojat olivat onnistuneet kuljettamaan toistakymmentä soihtua pohjoispäätyyn. Soihdutukseen ei puututtu, missä virkavalta teki fiksun tilannearvion välttäen suuremmat rähinät. Myös ottelun jälkeen homma oli tiukasti kontrollissa. Päätyjen yläkatsomot saivat odottaa paikoillaan reilun varttitunnin ennen kuin niitä alettiin purkaa ihmisistä, alakatsomot lähtivät suoraan ulos. Näin ihmisvirta saatiin tasaisemmaksi ja syykin siihen selvisi.

Stadionilta Черкизовская-metroasemalle on noin puolen kilometrin kävelymatka. Koko matka kuljettiin miliisien reunustamassa kujassa, lätsähattuja seisoi puolen metrin välein. Niinpä virkavallan kokonaismäärä tapahtumassa oli kepeästi monta tuhatta. Ylimitoitettua tai ei, mitään rähinöitä ei korviin kantautunut.

Miliisit valvomassa järjestystä ottelun jälkeen metroasemalla

Pallonkaikkeus jatkaa raportoimista Venäjältä syksymmällä, kun liiga lähenee huipennustaan ja Spartakin UCL-vieraaksi Moskovaan saapuvat Chelsean miljoonapoppoo (itse isäntäkin on varmasti katsomossa), Didier Deschampsin Marseille sekä lohkovaihedebyyttinsä tekevä slovakialainen Žilina. Аппетит приходит во время еды!

LINKIT:

Venäjä–Slovakia -ottelun parhaat palat

Lokomotiv–CSKA -ottelun kohokohdat

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: