Paluu parketeille

PANU AUTIO

Viheliäinen kantapäävammani alkaa hiljalleen olla taaksejäänyttä elämää ja viime viikonloppuna pääsin kuuden viikon tauon jälkeen taas pitkästä aikaa tositoimiin, kun joukkueemme haki maukkaat kolme sarjapistettä Andorrasta. Kuntoutus on vaatinut kärsivällisyyttä ja paljon tunteja eri tyyppisten hoitojen ja harjoitusten parissa. Täyteen pelikuntoon pääseminen ottaa varmasti vielä aikansa, mutta hienointa on ollut se, että olen jälleen päässyt harjoittelemaan, pelaamaan ja nauttimaan futsalista täysipainoisesti.

INTENSIIVISTÄ KUNTOUTUSTA

Lokakuun puolessa välissä heti Malta-maaotteluiden jälkeen ensimmäissä harjoituksissa tömäytin kantapääni parketiin yrittäessäni jarruttaa menoani nopeasti kovasta vauhdista. Siitä lähtien olen odottanut paluuta kuin pikkupoika joulua konsanaan. Loukkaantuneena sain kokea uudella tavalla, kuinka ammattimaisessti seurassamme todella toimitaan. Ajat lääkäreille, röntgeniin ja magneettikuviin järjestyivät välittömästi, eikä diagnoosien kanssa tarvinut odotella ja vehtailla.

Iskun jälkeisestä päivästä lähtien joukkueemme fysioterapeutti on pitänyt hyvää huoltaa minusta ja tehnyt kaikkensa, jotta paluuni tapahtuisi mahdollisimman nopeasti. Viimeiset pari kuukautta joukkueemme mukana on ollut päivittäin peräti kaksi fysioterapeuttia, sillä paikallisesta yliopistosta valmistuvat fysiokokelaat, ovat tehneet työharjoitteluja joukkueessamme. Kantapäästäni on siis pidetty hyvää huolta ja sitä on hoidettu lähes kaikin mahdollisn tavoin. Perinteisten tulehduskipulääkkeiden, hieronnan , teippausten ja kylmähoidon lisäksi, olen saanut lähes päivittäin sähköhoitoa, ultraääntä ja sähkömagneettista sädehoitoa vammaani.

Magnetoterapiassa: 30min pakollinen siesta joka päivä kolmen viikon ajan

Ei pidä myöskään unohtaa fysiomme tarjoamaa henkistä tukea, mikä on kuitenkin loukkantumistapauksissa yksi tärkeimmistä hoidon osa-alueista. Etenkin ulkomaa ammattilaisen loukkaantumiset ovat äärimmäisen raskaita pääkopalle, sillä silloin ei pääse tekemään sitä, minkä takia maahan on muuttanut. Kun perhe, kaverit ja tyttöystävä ovat kaukana, niin fysioterapeutin teraputin taidoille on entistä enemmän tarvetta. Minulla kävi loukkaantumisen kanssa siinä mielessä hyvä onni, että lähes koko perheeni ja eräs kaverini sattuivat vierailemaan luonani kärsiessäni loukkantumisesta. Heidän visiittinsä piristivät päiviäni merkittävästi ja niinpä toipilaan aikani ei käynyt läheskään niin pitkästyttäväksi kuin se olisi voinut käydä.

Mielialani on kohentunut kantapään parantuessa ja olen pyrkinyt nauttimaan jokaisesta paluuni pienestä askeleesta. Viime viikkoina fyysinen valmentajamme on laatinut minulle omia harjoitusohjelmia, jotta palaisin peleihin mahdollisimman hyvässä kunnossa. Huolimatta salilla ja kuntopyörän selässä vietetyistä tunneista, paluuni kentille ei todellakaan ollut mitään ruusuilla tansimmista. Ensimmäisissä harjoituksissa olo oli kuin bambilla jäällä: innokas, mutta epävarma ja onnettoman kompelö. Jalat vaan eivät millään meinanneet pysyä mukana ja koska kantapää aristi edelleen hieman ei liikkunmisestani meinannut tulla yhtään mitään. Tai siltä se ainakin tuntui.

La Familia vierailulla kotihallilla

TAKAISIN KOKOONPANOON

Viime viikon aikana onnistuin kuitenkin roikkuman harjoituksissa mukana ja parantamaan otteitani sen verran, että valmentajamme nimesi minut mukaan menneenä lauantaina Andorrassa pelattuun otteluun. Itse pelissä pääsin pelaamaan vain muutaman minuutin, mihin olen kuitenkin äärimmäisen tyytyväinen. Koen edelleen etten  todellakaan ole vielä sataprosenttisessa kunnossa, vaikkakin tämän viikon harjoituksissa pelituntumani on parantunut jo huomattavasti. Kääpiövaltiossa pelatusta sarjaottelusta muodostui todellinen trilleri, josta ei draamaa puuttunut.

Reilut pari minuuttia ennen loppua johdimme kamppailua vastaiskumaalien turvin lukemin 1–3, kun target-pelaajamme Alex sai pallon keskiympyrässä. Vastustajan puolustajan kyynärpää heilahti Alexin kaulaan ja mies jäi puolikuolleena makaamaan parkettiin. Kotiyleisön hiillostama tuomari ei kuitenkaan nähnyt tilanteessa virhettä ja antoi pelin jatkua. Tilanteesta pallon saaneet Andorran pelaajat eivät reilun pelin kirjoittamattomist säännöistä välittäneet, vaan painoivat tilannetta seuranneesta ylivoimahyökkäyksesta 2–3 kavennuksen. Maalia seurasi valtava kalabaliikki ja joukkueemme pelaajat protestoivat tilannetta äärimmäisen voimakkaasti. Tämän seurauksena maalikuninkaamme Bebé passitettiin toisen keltaisen kortin seurauksena suihkuun. Tilanteessa myös joukkuenjohtajamme sai ulosajon.

Niinpä jouduimme pelaamaan viimeiset kaksi minuuttia vajaalla, kolmella pelaajalla, vastustajan pyörittäessä viidellä lentävä maalivahti mukaanlukien. Urhautuva puolustuksemme ja huikean ottelun pelannut maalivahtimme Raul pitivät kuitenkin pintansa ja loppusummerin soidessa pääsimme juhlimaan kenties kauden tähän mennessä parasta päänahkaa. Voiton turvin nousimme myös sarjataulukossa ensimmäistä kertaa tällä kaudella kahdeksan parhaan joukkoon playoff -viivan yläpuolelle.

Kärkisijoilla keikkuvan Andorran joukkueessa pelaa monia kokeneita entisiä liigapelaajia ja kovapalkkaisia taitavia brasilialaisia, joiden kanssa olimme välillä vaikeuksissa. Ottelu oli meille kauden ensimmäinen sarjapeli, jossa pallonhallinta oli selvästi enemmän vastustajalla kuin meillä. Pelifilosofiaamme kuuluu se, että pyrimme aina hallitsemaan pelejä pitämällä ja liikuttamalla palloa aktiivisesti. Tässä ottelussa emme kuitenkaan siihen kyenneet, niinpä pisteet oli raavittava kotiin muilla tavoin.

Linkki Andorralaisen televisokanavan ottelukoosteeseen

PARI SANAA SÄÄSTÄ

Ranskan ja Espanajan rajalla Pyreneiden vuoristossa sijaitsevassa Andorrassa saimme nauttia raikkaasta vuoristoilmastosta. Koko ikänsä Etelä-Espanajassa asuneet ja viettäneet joukkuetoverini olivat ihmeissään ja järkyttyneitä ilmastosta, kun saavuimme kääpiövaltioon. Itselleni oli suhteellisen hämmentävä kokemus, kun joukkueemme pelaajat napsivat kuvia kadulla ollesta lämpömittarista, joka näytti pyöreät nolla celsiusastetta. Myös lumen ja jään näkeminen sai monet joukkuetoverini innostumaan ja ihmettelemään.

Lämpömittari nollassa: tästä pitää saada kuva!

EDUSTUSJOUKKUELLE JÄRKYTTÄVÄ EUROTAPPIO

Edustusjoukkueemme ElPozo Murcia matkasi viime viikolla Portugaliin Lissaboniin UEFA Futsal Cupin Elite Ropundille, joissa pelattiin pääsystä maanosan neljän parhaan välillä ratkottavaan Final Four turnaukseen. Seuran kaikki tahot aina urheilutoimenjohtajasta, pelaajiin ja valmentajiin olivat jo kauan sitten ilmoittaneet, että tämän kauden ehdoton päätavoite on eurokentillä. UEFA Futsal Cupin pokaali on ainoa suuri palkinto, mikä seuraltamme puuttu. Myös monille pelaajille, jotka ovat jo saaneet juhlia maajoukkueessa sekä maailmanmestaruutta että maanosansa mestaruutta, futsalin mestarien liigan pytty on ainoa merkittävä palkinto, mitä he eivät ole vielä saavuttaneet.

Turnaukseen valmistauduttiin äärimmäisen huolella ja matkustusasuja myöten kaiken piti olla viimeisen päälle tikissä. Murciassa oli jo myös ehditty suunnitella ja haaveilla finaaliturnauksen järjestämistä kotikentällä. Niinpä tappion vaihtoehtoa ei oltu edes viitsitty ajatella. Kaksi ensimmäistä ottelua Thsekin ja Romanian mestareita vastaan sujuivat rutiinilla ja niistä tulokseksi saatiin 6–0 ja 3–1 -voitot. Viimeisessä ottelussa raivoisan kotiyleisön kannustus, huono onni, keskinkertainen esitys ja muutamat karkeat puolustusvirheet johtivat siihen, että isäntäjoukkue Sporting Lissabon lunasti lipun finaaleihin ja ElPozon suuri eurounelma lipui jälleen kerran sormien välistä.