Nuorisokulttuuria Thatcherin ajan Englannista


JUHO NURMI

Viime vuoden puolella Briteissä ilmestyneet elokuvat Awaydays ja The Firm kuuluvat samaan kategoriaan Football Factoryn ja Green Street Hooligansin kanssa. Football Factoryssa Danny Dyer käveli hassusti ja ”Vihreän kadun huligaaneissa” ”Frodo” (Elijah Wood) yritti olla vakava.  Aiheena on siis yksinkertaisesti eräs jalkapalloilun lieveilmiöistä, eli huliganismi. Tylsistyneet nuoret miehet etsivät sisältöä – ennen kaikkea jännitystä – elämäänsä ja pieksevät toisiaan kannattamansa seuran varjolla. Viikonlopusta toiseen toistuva väkivalta on elämän suola, joka tarjoaa toivottua vaihtelua toimistotyön rutiineille. Ottelupäivän koittaessa puku, kravatti ja nahkakengät vaihtuvat casuaalimpaan pukeutumistyyliin: Adidaksen tennareihin, farkkuihin ja purjehdustakkiin.


Kun vuosituhannen puolivälissä ilmestyneet Football Factory ja Green Street Hooligans kuvasivat nimenomaan tätä hetkeä, jossa aasialaisturistit ja pukumiehet ovat vallanneet työväenluokalta Valioliigajoukkueiden stadionien lehterit, matkaavat Awaydays ja The Firm historiaan 1970-luvun loppuun ja 1980-luvulle, jolloin kaikki oli vielä toisin – ainakin tunnelma stadioneilla oli tyystin erilainen.

Romanttinen nostalgikko sanoisi, että menneisyydessä kaikki oli paremmin, kun tietyissä otteluissa saattoi aistia infernaalisen – suorastaan väkivaltaisen – tunnelman ja kenellä tahansa oli varaa ottelulippuun. Toiselle kaikessa on menty eteenpäin,  kun ”roskasakki” on saatu ulos stadioneilta ja epämiellyttävät seisomakatsomot on korvattu vip-aitioilla. Stadionien arkkitehtuuri ja ihmisten käyttäytyminen ovat muuttuneet Brittein saarilla hämmästyttävän paljon viimeisen parin kymmenen vuoden kuluessa.

Tässä syväanalyysissa keskityn Awaydays-elokuvaan; The Firmin aika koittaa myöhemmin. Awaydays nojaa uskollisesti Kevin Sampsonin samannimiseen kulttiromaaniin vuodelta 1998, jota pidetään yleisesti eräänlaisena ”casuaalien raamattuna”. Lyhyesti muotoiltuna Awaydays on löyhästi tositapahtumiin perustuva tarina Luoteis-Englannissa Merseysiden työväenluokkaisella alueella asuvasta 19-vuotiaasta Paul Carty nimisestä hepusta, joka tempautuu mukaan kotikulmien huligaaniporukkaan, Tranmere Roversia kannattavaan legendaarisen The Packiin.

Elokuva sijoittuu 1970-luvun lopun Englantiin, jolloin Margaret Thatcherista oli tullut juuri pääministeri ja yhteiskuntaa ryhdyttiin muuttamaan ponnekkaasti yksityistämisen keinoin; talouspolitiikassa puhalsivat uudet tuulet. Ennen Thatcherin vuonna 1979 alkanutta kautta Britanniassa laskettiin joka kymmenennen henkilön elävän köyhyysrajan alapuolella. Vuonna 1996 tehdyn köyhyysraportin mukaan joka neljäs henkilö ja joka kolmas lapsi laskettiin virallisesti köyhäksi.

Nuori päähenkilö yrittää toipua äitinsä kuolemasta ja yhteenkuuluvuus huligaaniporukan kanssa antaa hetkistä lohdutusta elämään. Parasta elämässä ovat vierasmatkat lähikaupunkeihin, joihin The Pack  matkaa junalla kannattamansa joukkueen perässä. Läheskään aina ei huligaaniporukka pääse edes stadionille asti, vaan ”vihollisfirman” ja poliisin kanssa nujakointi vie kaiken mielenkiinnon.  Hulinoinnin ohella Carty nauttii elämästä kuten nuoren miehen kuuluukin: käy keikoilla ja klubeilla, harrastaa seksiä ja nauttii päihteitä.

Keille elokuvaa voisi ylipäänsä suositella? Mikäli olet kiinnostunut yleisesti populaarikulttuurista – muodista, ennen kaikkea Adidaksen tossuista, musiikista ja nuorisokulttuureista – on Awaydays ehdottomasti tarkastamisen arvoinen elokuva. Riippuu paljolti musiikkimausta, mutta enpä ole elämäni aikana törmännyt moneenkaan yhtä hyvään soundtrackiin. Elokuvan soundtrack koostuu kokonaisuudessaan 1970-luvun lopun ja 1980-luvun alun uuden aallon ja post-punk-bändien kappaleista.  Mikäli bändit kuten Joy Division, John Foxxin aikainen Ultravox, OMD ja Gang of Four edustavat parhautta, et tule todennäköisesti pettymään, vaikka tarina ei muuten kiinnostaisikaan. Nimittäin mainittujen bändien timanttiset kappaleet pauhaavat taustalla harva se kohtaus. Välillä tuntuu, että katsoisi ylipitkää musiikkivideota, kun ottaa vielä huomioon elokuvan lukuisat tappelukohtaukset äärjnopeine leikkauksineen.

Kiitosta on lisäksi annettava elokuvan visuaalisesta ilmeestä. The Pack loi aikoinaan täysin omanlaisensa pukeutumistyylin, jolla se erottui muista aikakauden huligaaniporukoista. He olivat todellisia tyyli-ikoneita. Kun muut pukeutuivat perinteiseen skinhead-tyyliin, The Pack sonnustautui Adidaksen tennareihin, hyvin istuviin farkkuihin ja ”windbreakereihin”. Ajan kuluessa muut ”firmat” seurasivat perässä. Rappiossa teollisuusromantiikassa on jotakin käsittämättömän upeaa. Aidossa Merseysiden ympäristössä kuvattu Awaydays tarjoaa harmaita satama-alueita, rautateitä ja vanhoja punatiilisiä taloja. Juuri 1970-luvun puolivälistä alkaen alueen satamat ja perinteinen teollisuus ajautuivat vakavaan taantumaan.

Vaikka englantia taitaisikin kiitettävästi, kannattaa elokuva todellakin katsastaa tekstitysten kera, nimittäin ainakin allekirjoittaneen oli hyvin vaikea saada selkoa scouse-murteesta, jota Merseysiden alueella puhutaan. Scouse-murteelle tyypillisiin piirteisiin kuuluu kovan k-äänteen ääntäminen ”kurkku-h” –äänteenä hollannin g-kirjaimen tapaan. Suoraan sanottuna Awaydays ei ole erityisen hyvä elokuva, mutta timanttinen musiikki ja visuaalisuus tekevät siitä nautinnollisen katselukokemuksen. Yleensä leffa-arvosteluissa pitäisi mainita jotakin ohjaajasta ja näyttelijäsuorituksista, mutta Awaydaysin kohdalla ne ovat toissijaisia.

Mainokset

One Response to Nuorisokulttuuria Thatcherin ajan Englannista

  1. Soundtrack, rappioromantiikka ja Adidaksen tennarit saivat minut kiinnostuneeksi, eli pitänee tsekata kyseinen pätkä jossain vaiheessa. Elokuvallisesti tuskin kummoinenkaan pätkä kuitenkaan kyseessä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: