Kiltistä perheenisästä psykopaattiseksi huligaaniksi


Tietämättömät yhdistävät jalkapallohuliganismin edelleen Englantiin, vaikka siellä ongelmasta on päästy 2000-luvulle tultaessa suurimmaksi osaksi eroon modernien stadionien ja tiukentuneiden turvajärjestelyiden myötä ainakin korkeimmilla sarjatasoilla.  Huliganismi rehottaa aivan muissa kolkissa, mutta mediaa eivät liiemmin kiinnosta joka viikonloppuiset rettelöinnit Puolassa, Balkanilla tai Argentiinassa – ja miksi pitäisi kiinnostaakaan.



Vielä 1980-luvulla tilanne oli Englannissa tyystin erilainen, kun mediassa puhuttiin yleisesti ”Englannin taudista” ja televisiossa ja sanomalehdissä näytettiin kuvia oluen turvottamista englantilaishuligaaneista, jotka terrorisoivat ”ristiretkillään” sivistynyttä Eurooppaa. Edes poliisien pamput ja vesitykit eivät näyttäneet tehoavan tuohon eläimelliseen laumaan. Huliganismi vahingoitti pysyvästi koko Britannian imagoa maailmalla ja söi jalkapalloilun rahavirtoja. Jotakin radikaalia piti tapahtua, ennen kuin saariapinoiden tekemisille saatiin loppu.

Englannissa vakavin huliganismin aalto ajoittui juurikin 1980-luvulle. Maan jalkapalloilu oli todellisessa kriisissä, ja käännekohtana voidaankin pitää Heyselin stadionilla Brysselissä vuonna 1985 tapahtunutta katsomotragediaa. Tuolloin Liverpool ja Juventus olivat vastakkain Euroopan cupin loppuottelussa, ja lähes 60 000 katsojaa täytti Heyselin rapistuneen stadionin ääriään myöten. Kaikki ei mennyt kuitenkaan järjestäjien suunnitelmien mukaan, vaan 39 katsojaa – kaikki käytännössä Juventuksen kannattajia – menetti henkensä loppuottelua edeltäneessä kaaoksessa.

Syyttävä sormi osoitti Liverpoolin verenpunaisiin paitoihin sonnustautunutta väkijoukkoa kohti, vaikkakin myös järjestäjien toimissa oli ollut runsaasti puutteita; yleisesti ihmeteltiin, miksi loppuottelu oli ylipäänsä pelattu luhistumispisteessä olevalla antiikkisella stadionilla.  Liverpool-fanien rynnistys vihollisen katsomonosaan sai aikaan pakokauhun, eikä Juventus-faneille jäänyt muuta mahdollisuutta kuin paeta kohti päätyseinää, joka lopulta romahti ihmismassan puristuksessa. Juventus voitti Michel Platinin kyseenalaisella rangaistuspotkumaalilla 1-0, mutta se ei ketään kiinnostanut.  Englantilaisseurat suljettiin viideksi vuodeksi eurocupeista. Heyselin tragedian siivittämänä ryhdyttiin Englannissa muuttamaan koko jalkapallotapahtuman luonnetta.

Allekirjoittaneen oli alun perin  tarkoitus raapustaa jonkin sortin arvio viime vuoden puolella ilmestyneestä Nick Loven ohjaamasta The Firm –elokuvasta, mutta ennen kyseistä tekstiä lienee oikeutettua mainita jotakin aikaisemmasta – vuonna 1988 ilmestyneestä – the Firmistä, joka on ollut esikuvana Loven tekeleelle.  Alan Clarken ohjaamaa tv-elokuvaa pidetään monissa piireissä jopa parhaana huligaanikuvauksena ja kyseessä lienee muutenkin ensimmäinen jalkapallohuliganismia käsittelevä elokuva. Alkuperäisessä the Firmissä ei esiinny uudempien huligaanileffojen tyyliin törkeää piilomainontaa, väkivalta ei ole sarjakuvamaista, eikä sitä glorifioida millään tavalla, vaan se esitetään brutaalina, todentuntuisena ja useampi väkivaltakohtaus jätetäänkin elokuvassa katsojan mielikuvituksen varaan.

The Firm kertoo West Hamia palvovasta Inter City Crew -huligaaniporukasta eli ”firmasta”, jonka esikuva löytyy todellisesta elämästä. West Hamiin assosioitunut Inter City Firm kylvi vierasreissuillaan kauhua ympäri Englantia nimenomaan 1980-luvulla. Firma sai nimensä InterCity-junista, joilla se matkusti vieraspelipaikkakunnille ottamaan mittaa vihollisfirmoista.  The Firm ei ole suinkaan ainoa populaarikulttuurin tekele, jonka pääosassa Inter City Firm näyttäytyy.  Porukan eliittiin kuulunut Cass Pennant on raapustanut tekemisistään useammankin opuksen, joista kuuluisin lienee vuonna 2003 ilmestynyt Congratulations: You Have Just Met the ICF.  Inter City Firmin tapana oli jättää kyseisellä tekstinpätkällä varustettu käyntikortti taistelutantereelle voitonmerkiksi. Pari vuotta sitten ilmestyi Pennantin elämäntarinan läpikäyvä elokuva Cass. Lisäksi Thames Television teki huligaanijengiä käsittelevän Hooligan –dokumentin jo vuonna 1985.

The Firmin päähenkilö on aina loistavan Gary Oldmanin esittämä ”hienostohuligaani” Bex. Kiinteistövälittäjänä työskentelevä Bex on arkisin kunnioitettu ja rakastava perheenisä, joka viikonloppuisin, ottelupäivän koittaessa, muuttuu psykopaattiseksi ja väkivaltaiseksi jalkapallohuligaaniksi.  ”We come in peace, we leave you in pieces!” onkin mitä osuvin motto Bexin johtamalle firmalle.  Päähenkilön suurena unelmana on koota kaikki Englannin firmat yhdeksi suureksi huligaaniarmeijaksi ja matkustaa Saksassa pidettäviin jalkapallon Euroopan-mestaruuskisoihin näyttämään koko maanosalle, mistä kolkasta parhaat huligaanit tulevat. Bexin kuningasidea ei kuitenkaan miellytä muiden firmojen pomoja, joten ongelmia on luvassa – ja paljon.

Voidaan ajatella, että jalkapallo tuo herkästi näkyviin sosiaalisia ongelmia, joiden keskellä sitä pelataan. The Firm tuo kuitenkin kiitettävästi esille, etteivät jalkapallohuligaanit ole suinkaan päihdeongelmaisia, paatuneita rikollisia taikka ääriliikkeiden edustajia, vaan loppujen lopuksi hyvinkin tavallisia ihmisiä, joilla on perhe ja työpaikka. Elämä vain tuntuu kovin tylsältä ja merkityksettömältä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: