El Clásico kertaa 4- Jalkapallo on maailman tärkein turha asia

Kevättä rinnassa alkaa olla kulunut lausahdus, mutta tälle keväälle osuva. Keväällä tarkoitetaan tässä kirjoituksessa, joko Real Madridin kuninkaallista vaakunaa tai FC Barcelonan katalaaniväreille luotua tunnusta. Nämä seurasymbolit ovat vastakkain seuraavien viikkojen aikana neljä kertaa. Luvassa on syyttäviä sormia, jumalaisia suorituksia, kyynelehtiviä kannattajia ja toisen osapuolen valmentajan ristiinauliminen. Tämä 18 päivän ajanjakso on enemmän sota kuin yksi taistelu sodan keskellä. Tämä on sota Kuninkaallisen Madridin ja liittolaisten välillä (FC Barcelona ja UEFA).

”Los Blancos” kaudella 2010-2011

HENRI AALTO

Nälkäisimmät Euroopan pääsarjoista nauttivat futisfanit saivat makoisaa vatsantäytettä jo reilu viikko sitten, kun mm. englannin valioliiga pyörähti käyntiin. Lukeudun itsekin sarjasta kiinnostuneisiin ja sitä aktiivisesti seuraaviin, mutta itselleni kaikkein rakkain ja mielenkiintoisin sarja pääsee vauhtiin vasta vajaan viikon kuluttua. Kyseessä on 80.kertaa pelattava espanjan pääsarja La Liga, jota odotan pikkupoikamaisen innokkaasti, mutta samalla hieman pelonsekaisin tuntein. Kuulun nimittäin Los Blancosin-leiriin, eli liputan valkoasuisen Real Madridin puolesta. Ei ole epäilystäkään kuka on dominoinut espanjan kenttiä pari viime vuotta, ja toivonkin koko sydämestäni valtikan vaihtuvan tänä vuonna takaisin pääkaupungin ”kuninkaallisille”.

Ei yhtään enempää kuin seura

VESA SALMINEN

Espanjalaisessa jalkapallossa on itselleni jotain vierasta ja huonosti sulavaa. Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä kentällä tapahtuvien asioiden kanssa ja tunnustan mielelläni, että espanjalaiset seurat pelaavat (usein) maanosan parasta jalkapalloa. Tunne ponnahtaa sen sijaan esiin erityisesti silloin kun Barcelonassa tai Madridissa valitaan uutta presidenttiä. Silloin jos koska käy ilmi, että Barcan motto ”Més que  un club”, enemmän kuin seura, pitää hyvin paikkansa molempien seurojen kohdalla.