Visioita yksilöllisestä valmennuksesta


TANELI HEINONEN

Huipulle ja yhteiskuntaan. Suomalaisten onneksi. Voittoja joka päivä. Iloisuus, menestys ja yhteisöllisyys. Jalkapalloa jokaiselle. Erilaisten instituutioiden visiot, missiot ja arvot koristavat juhlapuheita usein kuten joulupallot kuusta – ollen sisältä onttoja. Ilman tarkempaa määrittelyä niitä voidaan tulkita monin eri tavoin ja epäilemättä monissa yrityksissä ja julkisyhteisöissä näin myös tehdään. Tässä joukossa Palloliiton Visio 2020:ssä määrittelemä tavoite olla Euroopan 10 parhaan futismaan joukossa on konkreettisuudessaan kunnioitettava. Visio jäi kuitenkin ilmaan julkistamisensa jälkeen koska tarkempia strategioita vision tavoitteluun ei juuri esitelty. Keskustelu aiheesta on lähinnä ollut maajoukkueen esitysten öljyämää irvileukojen louskutusta. Nyt on kuitenkin ilmestynyt Palloliiton lajiprosessityöryhmän strategiaselvitys, joka antaa varsin maukkaan oloista lihaa suunnitelman ympärille ja tarkentaa TOP 10-tavoitteen realistisemmin eräänlaiseksi ”Tavoittele kuuta ja putoa tähtiin”-työkaluksi. Työryhmässä on mukana valmentaja- ja pelaajakokemusta myös Palloliiton palkkalistojen ulkopuolelta. Tekijöiden joukossa vilahtavat muun muassa nimet Job Dragtsma, Mika Lehkosuo, Erkka V. Lehtola ja Aki Riihilahti. Toisin kuin raportit ja selvitykset yleensä, tämä on ehdottoman suositeltavaa ja mielenkiintoista luettavaa. Sivuilta huokuu halu kehittää suomalaista jalkapalloa.

Lajiprosessin johtoideaksi nostetaan yksilölähtöinen valmennusfilosofia. Raportissa hahmotellaan järjestelmää, jossa jo pienimmistä junioreista alkaen keskityttäisiin ennen kaikkea pelaajien yksilöllisiin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. Pelaajien henkilökohtaisten tarpeiden on tarkoitus ohjata joukkueiden valmentamista. Huomiota kiinnitetään pelitaitojen ja teknisen osaamisen lisäksi pelin ymmärrykseen, jonka nähdään suomalaisessa futiksessa olevan miltei yhtä heikolla tasolla kuin suomalaisessa futiskirjoittamisessa. Lahjakkuuksia pyritään löytämään yhä aikaisemmin aiempaa tarkemmalla seurannalla ja lahjakkaiden pelaajien kehityspolkua pyritään tukemaan muun muassa pelaajatutoroinnin voimin. Lajiprosessia syvennetään tämän vuoden aikana. On mielenkiintoista nähdä minkälaisia konkreettisia ehdotuksia tulee esille esimerkiksi pelaajatutoroinnin sekä lahjakkuuksien tunnistamiseen kaavailtujen tietokantatyökalujen toteuttamiseksi.

Suomalainen pelaajatuotanto tuottaa fyysisiltä ominaisuuksiltaan kelpoja keskikentän pohjapelaajia, mutta intensiivisiin taitosuorituksiin pallon kanssa kykenevät pelaajat ja maalintekijät puuttuvat. Mako Heikkinen osaa puolustaa ja on myös siitä positiivinen harvinaisuus, että saa omassa seurassaan säännöllisesti peliaikaa isossa roolissa.

Raportissa arvioidaan varsin rehellisesti missä suomalainen pelaajatuotanto on kansainvälisesti jäljessä ja hahmotellaan suuntaviivoja sille miten voisimme saada muita maita kiinni. Eerikkilään perustetaan valmennus- ja tutkimuskeskus, jonka on tarkoitus pitää huoli siitä, että täysin uudistettavan valmentajakoulutusjärjestelmän käytössä on jatkuvasti viimeisin kansainvälisesti korkeatasoinen tutkimustieto. Ammattivalmentajien, sekä valmentaja- ja pelaajakoulutuksen määrän lisääminen vaatii kuitenkin resursseja. Miltei jokaisen osion lopussa raportissa onkin toimenpidelistalla resurssien kuntoon saattaminen.

Lisäresurssien tarpeessa tuskin kannattaa ainakaan luottaa opetusministeriöön tai yrityssponsoroinnin kasvuun. Sekä julkisella, että yksityisellä sektorilla on viime aikojen trendinä pikemminkin ollut kulujen karsiminen kuin uusien sponsorointikohteiden etsintä. Julkisella sektorilla resurssipulaan ehdotetaan yleensä patenttilääkkeeksi yksityistämistä. En tiedä saisiko Palloliitosta kovinkaan toimivaa liikelaitosta, mutta jotain annettavaa (muutakin kuin sponsorieuroja) yritystoiminnalla voisi jalkapallon kehittämisen saralla olla.

Millä rahalla?

Pilottitoimintakokeilut muutamissa seuroissa voivat onnistua, mutta miten käy muiden seurojen jos kaikki vähäisetkin resurssit kohdennetaan huippuseurojen yksilökohtaiseen valmennukseen? Näivettyvätkö paikalliset kasvattajaseurat lopullisesti? Yhtenä vaihtoehtona voisi olla seurojen ulkopuolinen tavoitteellinen valmennustoiminta klassisella Pappa betalar -periaatteella. Monet vanhemmat sijoittavat lastensa harrastuksiin huomattavasti kovempia summia kuin mihin jalkapallossa on totuttu. Jalkapalloammattilaiseksi tosissaan tähtäävän nuoren kohdalla rahojen moninkertainen takaisinsaantikin on mahdollista. Jalkapallo-opista saattaisivat olla valmiita maksamaan muutkin kuin lupaaville junioreilleen parhaita olosuhteita takaavat vanhemmat.

Svenska Fotbollsakademin on jalkapallokoulutuspalveluja tarjoava yritys, jonka leivissä työskentelee viitisenkymmentä valmentajaa ja kouluttajaa, joiden tavoitteena on kehittää ruotsalaista jalkapalloa pelaajalähtöisesti. Yksilöllisen pelaaja- ja valmentajakoulutuksen lisäksi tarjolla on erilaisia jalkapallokoulutuspaketteja seuroille ja kouluille esikouluista lukioihin. Pelaajakoulutusta on erilaisista leireistä ja teemaharjoitussarjoista yksilöllisiin kehitysohjelmiin harjoituksineen. Ammattilaiseksi tähtäävät nuoret pelaajat tietävät, että heidän tulee harjoitella paljon, mutta mitä? Kaikkea? Kun pelaajan ominaisuudet on kartoitettu tarkasti, on mahdollista arvioida mitä osa-alueita kannattaa kehittää ja minkälaisin harjoittein, päästäkseen mahdollisimman pitkälle. Yksilöurheilijat tietävät usein paljon paremmin heikkoutensa ja vahvuutensa. SvFA pyrkii ruokkimaan jalkapalloilijoille yksilöurheilijan analyyttista asennetta omaa tekemistä kohtaan.

Yksilökohtaiset valmentajat seuraavat suojattiensa otteita seurapeleissä ja opettavat, minkä asioiden harjoittelu on pelaajan uran etenemisen kannalta tehokkainta. Kun perusosaaminen on hyvällä tasolla tärkeään osaan nousevat erityisominaisuudet, joita kehittämällä pelaaja voi erottua ja kehittyä myös pelaajamarkkinoita ajatellen itselleen suotuisaan suuntaan. Harjoittelussa pyritään asteittain yhdistämään tekniset suoritukset kovassa pelitempossa tehtäviin oikeisiin taktisiin valintoihin, jotka tukevat pelaajan vahvuuksia ja heikkouksia. Hyvän 1 vs. 1 – pelaajan tulee esimerkiksi osata hakeutua tällaisiin tilanteisiin mahdollisimman usein ottelussa ja toisaalta myös päinvastoin. SvFA ei työskentele pelkästään junnujen parissa vaan myös jo huipulla pelaavien, jolloin yhteistyökuvioon tulevat mukaan myös pelaajien seurat ja agentit. Ammattipelaajia autetaan myös usein pelikentän ulkopuolella niin mediahallinnassa kuin talousasioissakin.

SvFA:n toiminnassa mukana olevista entisistä pelaajista tunnetuin on Mestareiden Liigan voittopyttyäkin nostellut Patrik Andersson. Lajiprosessiraportin kohdalla on hienoa nähdä, että entisiä huippupelaajia on saatu mukaan kehittämään suomalaista jalkapalloa. Svenska Fotbollsakademin tarjoaa yhden esimerkin siitä, miten näiden osaajien arvokkaita oppeja voidaan jakaa jokapäiväisen tekemisen tasolla eteenpäin. Naapurimaissa tehtävien asioiden tiedostaminen ei välttämättä tarkoita pikkuveli-asennetta. Sitä paitsi ruotsalaisten visiona on vain saada oma liigansa Euroopan 15 parhaan joukkoon vuonna 2020. Pyyhimme helposti ohi.

Mainokset

3 Responses to Visioita yksilöllisestä valmennuksesta

  1. Ville sanoo:

    Suomen ja Ruotsin visioiden tavoitteista ilmenee selkeä ero kulttuurien välillä. Ruotsissa tavoitellaan vahvaa liigaa, joka nähdään kaiken perustana. Kun taas Suomessa tavoitellaan pääsyä 10 sakkiin, mistä oikein huokuu menestyksen tavoittelu vain maajoukkueiden kautta. Tätä näkökulmaa tukee myös Palloliiton olematon tuki seuroille. Kaikki raha tungetaan junnumaajoukkueiden leirityksiin (muistaakseni yhden leirin hinta pyöri siinä 25 000 – 30 000 eurossa).

    Vahva ja arvostettu kotimainen liiga on eittäin suuri hyöty jalkapallokulttuurille. Laji saa huomattavaa näkyvyyttä koko kauden ajan, mikä näkyy myös lajin vahvana asemana yhteisössä. Tämän seurauksena harrastajamäärät kasvavat ja lumipallo jatkaa pyörimistään.

  2. […] astumaan tälle alueelle mainiolla lajiprosessiraportillaan (joka ansiokkaasti mainittiin jo tässä Pallonkaikkeus-kollegani tekstissä). Kaikkien Kaikki pelaa -fundamentalistien järkytykseksi aion jatkaa tätä tietä vielä […]

  3. Tito sanoo:

    Kyse on varmasti seuratoiminnan merkityseroista, mutta tuntuisi karulta nostaa tämän osalta syyttävä sormi Palloliittoa kohti. Suomen, yhtään sen enempää kuin Ruotsinkaan lajiliitoilla ei ole kuitenkaan mitään rahantekomasiinaa, josta resursseja noin vaan allokoitaisiin seuroilla tai herrojen saunavuoroihin. Ruotsissa verksamhet, eli puuhastelu on ihmisille tärkeää ja pienten ja isojen seurojen symbioosi vaikuttaa toimivalta. Tässä lienee kyse paitsi ihmisten innokkuudesta osallistua seuratoimintaa, käydä vuosikokouksissa, tulla seuramökin maalaustalkoisiin, valmentaa junnujengiä jne. niin myös kuntien panostuksesta tämän tyyppiseen toimintaan. Ihmiset kokevat seurat omakseen ja niiden tekemisistä välitetään ja väitellään. Malmössa faneja kuohuttaa tällä hetkellä seuran johtokunnan omavaltainen ja ylimielinen toiminta talousasioissa ja seuran jäseninä faneilla on myös aitoa sanavaltaa näissä asioissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: