Hetemaj-kortti


JOEL AALTONEN

Suomalaisen jalkapallokeskustelun ensimmäinen sääntö on, ettei jalkapallo-otteluista saa keskustella. Niin kauan kuin itse peli pysyy toissijaisena asiana, asiantuntemattomat ja laiskat toimittajat ovat vapaita jatkamaan työssään tekemättä elettäkään oman ammattitaitonsa edistämiseksi. Otteluraportit näyttävät siltä, kuin ne olisi kaivettu suoraan jostakin valtavasta urheilutoimittajien arkistosta ja täytetty tyhjät kohdat maalintekijöiden ja joukkueiden nimillä. ”3-2 päättyneet ottelut, joissa kotijoukkue hallitsi” tai ”Uskomattomalla yksilösuorituksella saavutetut 2-1 vierasvoitot”. Silloin tällöin täytyy ehkä vaivautua väsäämään henkilökuva. Sellaisissakin muusta jalkapalloaiheisesta kuin pelaajan tuntemuksista dramaattisissa pelitilanteissa kirjoittaminen on ehdottoman kiellettyä.

Kyse ei toki ole pelkästään jalkapalloon liittyvästä ilmiöstä. Suomalaisessa keskustelukulttuurissa ei yleensäkään pystytä koskaan puhumaan kuin yhdestä asiasta kerralla. Minkä vain mielenkiintoisenkin keskustelun saa aina linkitettyä samoihin väsyneisiin maahanmuuttoa tai homoavioliittoa koskeviin huutokilpailuihin. Internetin suuressa maailmassa tätä vastaa ns. Godwinin laki. Se määritellään seuraavasti: ”Verkossa käytävän keskustelun pitkittyessä todennäköisyys sille, että joku esittää vertauksen natsismiin tai Hitleriin, lähenee arvoa 1”. Natsi-kortti. Suomalaisessa keskustelussa todennäköisyys sille, että joku mainitsee maahanmuuttajat, lähenee aina arvoa 1. Mamu-kortti. Tai milloin mikäkin.

 

12.10.2010, Suomi – Unkari. Suomi lähtee otteluun tilanteesta, jossa sen on pakko voittaa. Tappiot Moldovalle ja Hollannille ovat jo miltei tuhonneet uskon kisapaikkaan. Kritiikki Baxteria kohtaan on valtavaa mediassa ja muualla. Mutta mistä Baxteria kritisoidaan? Mennään ensin vähän taaksepäin.

 Hollanti-ottelun alku oli katastrofaalinen. Hirvittävää siinä ei kuitenkaan ollut Hollannin kaksi maalia, vaan että sama virhe johti kumpaankin osumaan. Vielä pahempi merkki oli, että tämä virhe tuntui johtuvan Stuart Baxterin luomasta taktiikasta. Ottelun alussa Hollannin keskikentän pohjien saadessa pallon Roman Eremenko juoksee heti näihin kiinni. Ainakin ulkopuolisen silmiin tämä on niin selväpiirteistä, ettei se voi olla kuin ohjeistettu yritys iskeä heikompiin pallollisiin pelaajiin kiinni, ennen kuin nämä saavat pallon Sneijderille ja van der Vaartille. Sparvin ja Eremenkon porrastus on kuitenkin aivan luvattoman surkeaa, ja Baxterin peliajatus meinaa kostautua jo viidennellä minuutilla:

 

Pallonmenetyksen jälkeen pallo tulee van der Vaartille. Roman Eremenko iskee tähän samantien kiinni, jättäen syöttölinjan vapaaksi. Sparv on huonosti sijoittunut eikä ehdi Eremenkon selustaan paikkaamaan. Van der Vaartilla on helppo työ antaa läpisyöttö eteenpäin syöksyvälle Sneijderille. Heikkinen ehtii väliin. Seuranneesta kulmasta syntyy 1-0 maali. Eremenko jatkaa maalin jälkeen samaan tapaan. Keskikentän ja puolustuksen väliin syntyy jatkuvasti ammottava aukko, kun Sparvin nopeus ja pelinlukutaito eivät riitä paikkaamaan ryntäilevää miestä vierellä:

Tilanne on lähes identtinen. Kaikki kolme keskikentän keskustaa seisovat vierekkäin. Sparv on liian ylhäällä ja laidalla. Eremenko ravaa silti vastaan jättäen taakseen valtavasti tilaa. De Jong vapauttaa van Bommelin, jonka Heikkinen joutuu kaatamaan. Rangaistuspotku, 2-0. Game over. Suomen suurin ongelma on mitä ilmeisimmin keskikentän keskustan nuoressa kaksikossa. He eivät saa palloa liikkeelle tarpeeksi nopeasti, tekevät pallollisena hirvittäviä virheitä eivätkä kykene paikkaamaan toistensa irtoamisia linjasta. Lisäksi Markus Heikkisen suoritukset puolustuksen keskustassa olivat täysin yliarvostettuja. Mako teki valtavan määrän töitä, mutta paineen alle joutuessaan ei kyennyt avaamaan peliä ollenkaan ja hävisi paljon pääpalloja joita ei missään nimessä olisi saanut hävitä. Yksi niistä johti Hyypiän ulosajoon Moldovassa. Markus Heikkisen tulisi ehdottomasti ottaa Unkari-ottelussa oma paikkansa keskikentän pohjalla Roman Eremenkon vieressä.

 

Takaisin lokakuuhun. Ottelusta on kirjoitettu valtavasti, mutta hyvin vähän mistään itse peliä koskevasta. Suomalaisella jalkapalloyleisöllä ei ole juurikaan tietoa Unkarin heikkouksista ja vahvuuksista. Kukaan ei ole myöskään vaivautunut analysoimaan Suomen ongelmia edellisessä kahdessa karsintaottelussa. Kukaan ei ole vaatinut keskikentän kaksikon rikkomista. Itseasiassa mediassa on puhuttu tasan ja vain yhdestä kokoonpanoon liittyvästä asiasta. Perparim Hetemaj’sta.

 

Viimeisten kuukausien aikana Hetemaj on murtautunut Brescian avauskokoonpanoon Serie A:ssa. Media on nostanut Perparimin jalustalle, koska on helpompaa kirjoittaa uudesta sensaatiomaisen nousun tehneestä maajoukkuepelaajasta kuin nähdä jonkinlaista vaivaa tulevan pelin analysoimisen eteen. On ilmeistä mitä tulee tapahtumaan. Riippumatta ottelun tuloksesta, kaikki siitä syntyvä keskustelu tullaan johtamaan Hetemaj’hin. Mikäli Suomi voittaa ja Hetemaj pelaa, uusi sankari on syntynyt. Mikäli Suomi häviää ja Hetemaj pelaa, tiedämme ketä syyttää. Mikäli Suomi häviää ja Hetemaj ei pelaa, tiedämme ketä syyttää. Mikäli Suomi voittaa ja Hetemaj ei pelaa, voittoa pidetään itsestäänselvyytenä (kuten Wales-voittoja viimeksi) ja Hetemaj olisi mahtunut hyvin kentälle vähintään penkiltä. Hetemaj’n mainitseminen ottelusta käytävässä keskustelussa lähenee aina arvoa 1. Hetemaj-kortti.

 

Itse matsissa Suomella on samoja ongelmia kuin viimeksi. Hyökkäävät pelaajat ovat liian kaukana keskikentän keskustoista. Eremenko ja Sparv eivät pysty avaamaan peliä tarpeeksi nopeasti. Joukkue ei pysy koossa, linjojen välit kasvavat aivan liian suuriksi. Puolustus makaa hyvin syvällä, koska Baxter pelkää nopeita vastahyökkäyksiä. Keskikentän ja puolustuksen väliin kasvaa tällöin valtavia aukkoja, joita Unkari välillä onnistuu hyödyntämään. Sparv ja Roman antavat pari kertaa pallon naurettavan helponnäköisesti unkarilaisille. Eremenko höntyilee taas liian hanakasti kiinni vastustajiin ja Sparv liikkuu liikaa laidoille pystyäkseen paikkaamaan:

 

Varsinaisesti Suomi tuhoutuu kuitenkin vasta Unkarin maaliin. Tilanne lähtee Moisanderista, joka menettää pallon väärässä paikassa. Ratkaisevan virheen tekee kuitenkin edelleen puolustuksen keskustassa pelaava Markus Heikkinen. Tilanteessa hänen pitäisi ehdottomasti olla naama omaa maalia kohti, juoksemassa kilpaa Szalayn kanssa. Mako näyttää juurikin keskikenttäpelaajalta, joka olettaa takanaan olevan vielä puolustuslinja:

 

Hetemaj ei pelaa. Suomi häviää. Baxter naulataan ristiin. Missään ei kuitenkaan puhuta Baxterin taktisista virheistä. Kukaan ei ole edes esittänyt millä paikalla Hetemaj’ta olisi tullut peluuttaa. Tuskinpa toimittajat olivat edes nähneet Perpan pelejä Italiassa. Tuskin oli kovin moni muukaan. Silti nimenomaan Hetemaj’n jättäminen pois joukkueesta nousee ylivoimaisesti suurimmaksi puheenaiheeksi. Se nousee ainoaksi otteluun liittyväksi puheenaiheeksi. Suomen pelitapaan ja pelaajien ominaisuuksiin liittyvistä ongelmista Unkari-pelissä ei tarvitse käydä minkäänlaista keskustelua. On vain autuaaksi tekevä Hetemaj-kortti.

”Voi kun se olisi vain pelannut…”

Advertisements

7 Responses to Hetemaj-kortti

  1. JK sanoo:

    Hyvää ja tarpeellista analyysiä, harmi vain että se Unkari-peli on ehditty hävitä jo kolme kuukautta sitten.

    Ongelma ei välttämättä ole se, että Suomessa ei saisi keskustella jalkapallo-otteluista, vaan että siihen tarvittaisiin muitakin mielekkäitä kanavia kuin Pallonkaikkeus tai FF2.

    Urheilujournalismissa taitaa kuitenkin olla kansainvälisesti aika yleinen ilmiö, että suurimmat otsikot saadaan aiheesta, pelaako X vai ei.

    Esimerkiksi viime MM-kisoissa Ranskan joukkueen ympärillä vellonut valtavirtamedian kaaos taisi pohjimmiltaan lähteä ajatuksesta, että joukkueesta oli jätetty joitain avainpelaajia pois. Ei niinkään siitä, että joukkueen taktiikka olisi mahdollisesti ollut paska.

    Samanlaista analyysiä voi odottaa Briteissäkin vaikkapa BBC:ltä: tärkeää on, pelaako Rooney ja Beckham vai ei. Ja siihen se analyysi pääpiirteissään jää. Mutta BBC:n tehtävä onkin tarjota ymmärrettäviä uutisia maallikoille. Suurelle osalle BBC:n yleisöstä maajoukkueen keskikentän juoksusuunnat on varmaan aivan yhdentekeviä. Tärkeämpää on se, kenen ansiota tai syytä joukkueen menestys on.

    Eri asia on sitten urheiluun keskittyvät julkaisut. Suomessahan niitä ei vaan valitettavasti taida kovin montaa olla.

  2. jj sanoo:

    Hyvä kirjoitus ja kommenttikin varsin pätevä. Eli ei Suomi ole ainoa maa, missä valtavirran jalkapallojournalismi on heikkoa.

    ”Ongelmana” vain taitaa olla se, että Makon ja Sparvin juoksulinjat ei voisi siitä kuuluisaa suurta yleisöä vähempää kiinnostaa ja sen takia me, joita ne kiinnostavat, joudumme tyytymään siihen p*skaan, mikä yritetään muotoilla kaikkia kiinnostavaksi eikä lopulta kiinnosta juuri ketään.

    Sinänsä siis täysin ymmärrettävää, että hesarit ja iltasanomat yms keskittyvät näihin pintapuolisiin pelaajauutisiin, kun edellytyksiä muuhunkaan ei ole. Urheilulehden näkökulma onkin jo sitten huomattavasti asiantuntevampi ja siellä on oikeasti välillä ihan hyviäkin juttuja 🙂

    Valitettavasti Suomessa ei taida löytyä riittävästi kysyntää futikseen keskittyvälle viikko- tai edes kuukausilehdelle? Tulevaisuus lieneekin juuri tämän tyyppisissä blogeissa.

    Eli kirjoitelkaapa Joel ja muut näitä jatkossakin Suomen peleistä ja miksei myös veikkausliigasta!

  3. ville sanoo:

    Urheilulehti on halunnut rikkoa keskikentän kaksikon karsintojen alusta asti. Eli onhan Sparvia ja Romaakin kritisoitu.

  4. Jaakkima sanoo:

    Helsingin ainoan päivittäin ilmestyvän uutislehden Hesarin kohdalla vaikuttaa siltä, että näitä toimittajia ei hirveästi kiinnosta futis, tai ainakaan Veikkauliiga. Klubin matsien uutisoinnin päähuomio on yleensä (vähäisessä) yleisömäärässä. Yleensä kirjoittelussa on negatiivinen sävy, vaikka voittoja ja mestaruuksia tulee harvase vuosi – Hongasta sen sijaan löytyy aina hehkutettavaa, oli tulos mikä hyvänsä. Tuntuu, että Veikkausliigasta kirjoittaa hiihtotoimittajat, keille on pitänyt kesäksi keksiä jotain tekemistä.

  5. Pau sanoo:

    Hyvä kirjoitus!
    Mielestäni esittämäsi ongelma on pesiytynyt kaikkeen Suomalaiseen urheilujournalismiin. Esim. Jussi Jokisen joukkueen ulkopuolelle jättäminen Vancouverin koneen ulkopuolelle sai mediassa koko kisojen ajan enemmän palstatilaa kuin leijonien peliesitykset.

    Jalkapallojournalismin toinen suuri heikkous on Jari Litmas-kultti. Kaikki kunnia kuninkaalle, mutta varsinkin Yle sortuu liian usein uutisoimaan FC Lahden otteluista vaan sen montako minuuttia kuningas pelasi. Muistuupa mieleeni eräs taannoinen maajoukkueen harjoitusottelu, jonka tarkoituksena oli nimenomaan antaa uusille pelaajille mahdollisuus näyttää maajoukkuepaidassa. En itse ottelua nähnyt, joten olisin mielelläni halunnut kuulla, että kuka uusista vakuutti, ja kuka ei. Sen sijaan Urheiluruudussa kerrottiin vain, että peli päättyi 0-0 ja Jari Litmanen pelasi vartin lopusta.

  6. […] ymmärrykseen, jonka nähdään suomalaisessa futiksessa olevan miltei yhtä heikolla tasolla kuin suomalaisessa futiskirjoittamisessa. Lahjakkuuksia pyritään löytämään yhä aikaisemmin aiempaa tarkemmalla seurannalla ja […]

  7. […] En voisi olla Erkan kanssa enempää samaa mieltä. Suomifutiksen tulevaisuuden kannalta Mixun kokoonpanovalintoja paljon tärkeämpää on se, mitä tämän – ja seuraavan noin 520 – viikon aikana tehdään tuhansissa suomalaisissa junnujoukkueissa ympäri maan. Silti siitä ei kuitenkaan keskustella juuri lainkaan, vaan muka-keskustelua hallitsee Lauri Dalla Vallen passi tai Hetemaj’n veljesten pleikkarinpeluu Italiassa. Pallonkaikkeuden supervaihtopelaaja Joel Aaltonen kirjoitti tammikuussa mainion jutun liittyen tähän kysymykseen futisjournalismin tas…. […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: