THE MANAGER


VESA SALMINEN

Mikä yhdistää Valioliigan managerien vaihtoviikot ja Suomen A-maajoukkueen uuden päävalmentajan metsästämisen legendaariseen THE MANAGER –peliin? Vastaus selviää kirjoituksen lopussa, mutta ennen sitä hieman nostalgista fiilistelyä ajalta ennen CM-kirjainyhdistelmän keksimistä.

Oma manageriurani sai alkunsa joskus ala-asteella. Seurana oli yleensä Huddersfield Town, jonka pikselimössöinen logo teki suuren vaikutuksen. Kaverini puolestaan oli tykästynyt Hull Cityn tiikeriin tai Barnselyn bulldogiin ja hänestä sai hyvän kilpakumppanin. Tehtäväni Huddersfieldissa oli  ei enempää eikä vähempää kuin seuran kaikkien asioiden hoitaminen. Olinhan minä THE MANAGER.

Työnkuvaani kuuluvista tehtävistä ehdottomasti mieluisimpia olivat sponsorien hankkiminen ja stadionin rakentaminen. Ikävä kyllä, ennen kuin stadionin sai kukoistamaan, oli  tienattava paljon rahaa ja sehän onnistui vain voittamalla pelejä – tai turvauduttava namusetiin. Tuttu periaate myös tosielämän Valioliigasta.

Kuten varmasti kaikki Manchester Cityn tai Chelsean kannattajat tietävät,  helpoin tapa voittaa pelejä on yksinkertaisesti ostaa parempia pelaajia – ja paljon. THE MANAGERISSA ei vielä ollut öljyrahoihin turvautumisen mahdollisuutta, joten  oli  löydettävä muita keinoja: Istuttamalla oman alter egoni ”nukkemanageriksi” toisen joukkueen perämiseen pystyin ottamaan paljon lainaa, ostamaan pelaajia ja myymään kalliit pelaajat pilkkahintaan takaisin oikealle itselleen.

Ainoa kriteeri, jolla hankin ja myin pelaajia oli ”form” – sana jonka merkitystä en silloin tajunnut. Hyvin sen varaan laskeminen näytti toimivan. Jos form oli alle 35 kannatti pelaaja myydä. Parhaimmilla pelaajilla form oli yli 80. Sellaiset olivat kuitenkin todella kalliita ja aluksi piti ostaa pelaajia, joiden form oli yli 40. Eli ennen kuin voi ostaa tevezejä, pitää ostaa bellamyja. Loogista ja realistista.

Taktiikoista päättäminen oli toki vastuullani myös, mutta valitsin aina automaattisen taktiikan, koska silloin kentällä oli aina parhaat pelaajat eikä loukkaantuneiden tai pelikiellossa olevien tilalle tarvinnut muistaa vaihtaa uusia.

Harjoitteluohjelman laatiminen oli myös helppoa. Jos monen pelaajan nimen perässä oli punainen nolla, piti harjoitteluohjelman alimmasta rivistä vähentää palloja. Jos punaisia nollia ei ollut, saattoi palloja taas lisätä. Tämän vinkin olin oppinut kaveriltani, mutta jälkepäin olen ajatellut, että myös punaiset miinus- ja plusmerkit olisi pitänyt ehkä ottaa huomioon. Välillä kun pelit menivät huonosti, pystyi  harjoitusohjelmaa täydentämään harjoitusleireillä.

Itse pelitapahtumat olivat aina jännittäviä, joskin tietyt tilanteet toistuivat turhan usein.

Vähitellen onnistuin kuitenkin raivaamaan tieni huipulle ja pääsin toteuttamaan lempipuuhaani eli rakentamaan stadionia tai tavoittelemaan Commodorea sponsoriksi.

Suuri johtaja haussa

Näiden nostalgisten managerimuisteluiden jälkeen on aika esittää oma vastaukseni alussa esitettyyn kysymykseen: Miten THE MANAGER liittyy Valioliigan valmentajamarkkinoihin ja A-maajoukkueen työnhakuun ”valtakunnan toiseksi tärkeimmän työpaikan” täyttämiseksi?

Ensin Valioliigaan, jossa on viime aikoina keskustelu paljon managereiden epäreiluista potkuista, kärsimättömyydestä ja epärealististen tavoitteiden asettamisesta. Keskustelu onkin sinänsä varsin aiheellista – onhan puolessa vuodessa täysin mahdotonta tehdä ihmeitä uuden joukkueen peräsimessä. Ihmeellisempää on kuitenkin se, että kaikesta huolimatta samat ”vanhan liiton miehet” kelpaavat uudestaan ja uudestaan Valioliigan joukkueiden perämiseen. Samaan aikaan kun muualla Euroopassa nousee säännöllisesti esiin uusia mourinhoja, spalletteja, kloppeja ja löwejä, mitä tehdään Englannissa kun halutaan muuttaa joukkueen kurssia? Käännytään sounessien ja strachanien (jotka vieläpä ovat skotteja!) puoleen ja vähän ajan päästä junnataan taas samalla vanhalla kaavalla. No ehkäpä se miellyttää maassa, jossa kuuma ja kylmä vesi tulee eri hanoista vielä 2010-luvullakin.

Väittäisinkin, että yksi syy englantilaisen futiksen – erityisesti futisvalmennuksen – vanhentuneisuuteen on nimenomaan THE MANAGER -syndrooma, joka näkyy Suuren Johtajan perään haikailemisena. Taktisia kykyjä ja modernien jalkapallotrendien aistimista tärkeämpää näyttäisikin olevan jonkinlainen konservatiivinen karisma ja Mooseksen (tai Alex Fergusonin?) veroiset yliluonnolliset kyvyt ohjata tuuliajolla oleva kansansa kohti luvattuun maahan. Kenny Dalglish on hyvä esimerkki tällaisesta messiaasta, jota kansa suorastaan vaatii pelastajaksi – huolimatta siitä, että mies ei ole valmentanut tämän vuosituhannen puolella käytännössä lainkaan.

Huhujen mukaan monet valioliigajoukkueet tavoittelevat tätä miestä valmentajakseen

Suomessa, joka lienee Englannin ohella yksi maailman tai ainakin Euroopan auktoriteettiuskollisimmista maista, menee Suuren Johtajan kaipuu vieläkin pidemmälle. Se näkyy paitsi vahva presidentti -fetissinä, myös käsittämättönä ajatuksena siitä, että jalkapallomaajoukkueen päävalmentajan tehtävänä olisi koko maan jalkapallon kehittäminen. Olympiastadionin rakentaminen vielä menisi, mutta näin suuria saappaita edes THE MANAGER ei pystyisi täyttämään.

Mainokset

2 Responses to THE MANAGER

  1. ”Mikä yhdistää Valioliigan managerien vaihtoviikot ja Suomen A-maajoukkueen uuden päävalmentajan metsästämisen legendaariseen THE MANAGER –peliin?”

    Ton perusteella mä jo luulin et sä oot hakemassa maajoukkueen valmentajan pestiä…Vastaava tapaushan sattui muutamia vuosia sitten Englannissa kun yks jannu haki Middlesbroughin managerin paikkaa Football Manager-taitojensa perusteella.

    Hakemus: http://cache.gawkerassets.com/assets/images/9/2006/06/app1.jpg
    Middlesbroughin puheenjohtajan vastaus: http://www.guardian.co.uk/technology/gamesblog/2006/jun/23/middlesbroughm

  2. Kyninho sanoo:

    Parhautta!

    Legendaarinen peli. Mä otin kyllä aina Arsenalin(huigea vanha logo), mutta niilläkin joutui aina aloittamaan kolmosdivarista.

    Pelin aikana nautin pelistä eniten. Voi sitä mieleenpainuvaa hetkeä, kun pallo kiersi veskarin näppien ohi maalin kattoo kauniin syöttökuvion päätteeksi. Muistan myös, että mulla oli aina vakio-ostos jokaisen uuden pelin alkuun:Blackmore. Tämä 18-vuotias lupaus, josta ei ikinä yhdessäkään tallenteessa tullut yhtään mitään. Metodologia, missä pelasi??

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: