Ajatuksia loputtomalta tuntuvasta talvikaudesta


HENRI AALTO

Luin joulukuussa Facebookista FC Hongan päivityksen, jossa mainostettiin Veikkausliigan alkuun olevan enää 130 päivää. Enää 130 päivää? Se tuntui masentavan pitkältä ajalta. Reilut 18 viikkoa tai neljä kuukautta vielä, ennen kuin isot pelit jälleen alkaisivat. Edessä olisi lukemattomia punttitreenejä tunkkaisilla kuntosaleilla, naama jäässä pitkiä ja kylmiä juoksulenkkejä kovassa pakkasessa ja henkisesti raskaita futistreenejä ja palavereja pimeissä halleissa ja kopeissa.

Ihan niin synkkä talvi ei kuitenkaan ole. Pitkä se on ja pimeä, ja välillä todella raskas, mutta jotain taikaa siitäkin löytyy. Ajatus siitä, kuinka paljon on aikaa tehdä töitä ja valmistautua tulevaan kauteen, on ennemmin rauhoittava kuin ahdistava. Ehkä kymmenen vuoden päästä tilanne on toinen, mutta ainakin tässä iässä ja vaiheessa sytyn talviharjoittelusta todella paljon. Kaikki on taas omissa käsissä ja voi huoletta rääkätä itseään tarvitsematta kokoaikaa miettiä, onko jalka nyt herkimmillään vai ei.

Ja onhan ennen liigakauden alkua vielä Liigacup, jossa pelataan panoksesta. Kilpailu onkin saanut viimeaikoina vähän hämmentävänkin paljon suitsutusta jalkapalloihmisten keskuudessa, mutta varsin tervetullut lisä talveen se on minunkin mielestäni.

2010 Liigacupin mestarit

Saamme Hongassa vetää koko talven todella hyvissä olosuhteissa. Lenkillä naama ja pää meinaavat toki välillä jäätyä kun lähtee uhmaamaan pakkasia vihvovan tuulen velloessa levottomana ilmassa, mutta muuten ei voi kyllä Espoon poika juurikaan valittaa.

Pääsemme käymään salilla pääkaupunkiseudun Fresseissä, futistreenit hoituvat Ratiopharm Arenalla turvallisesti lämpimässä tasaisella alustalla ja palaverit saman hallin kabineteissa. Ehkä Arenan tasaisesta, mutta ikävän kovasta ja pahasti kuluneesta alustasta, ja hallin hieman huonosta ilmanlaadusta tekisi mieli pari sanaa kiukutella, mutta huomattavan paljon huonomminkin voisivat asiat olla. Kovin kauaa hallissa ei kuitenkaan tarvitse pyöriä, sillä heti olosuhteiden salliessa siirrymme luonnollisesti ulos treenaamaan.

Talvella on myös aina jännittävää vastaanottaa uusia pelaajia ja testattavia. Tänä vuonna joukkueeseemme on liittynyt Pallohongan puolelta huippulupaavat Antti Mäkijärvi ja Valmir Seferi. Myös lukuisia muita tulevaisuuden nimiä on Pallohongasta treenannut ja toistaiseksi pelannut kanssamme, mutta nämä kaksi nuorukaista ovat nyt virallisesti joukkueessamme. Seuran ulkopuolelta hankittuja vahvistuksia ovat MyPasta tullut Iltsu Äijälä, Klubi 04:n viime kauden kippari Duarte Tammilehto ja viimeisimpänä tammikuussa harjoitusvahvuuteemme liittynyt, KuPsista värvätty Machperlin ”goalmachine” Dudu. Lempinimi taitaa olla miehen itsensä keksimä.

"Goalmachine"

Kovia nimiä ja varmasti tärkeitä tulevalla kaudella. Ainakin joulukuun treenipeleissä kaikki edellä mainitut Dudua lukuun ottamatta esittivät lupaavia otteita. Kovista laukauksista tavaramerkit itselleen luoneet Äijälä ja Tammilehto ovat lisäksi treeneissä todella aktiivisesti pyrkineet esittelemään vihaista kutiaan, mutta keskimäärin vedot leijailevat voimalla vähän minne sattuu. Terveisiä jätkille jos sattuvat tämän lukemaan.

Viime kausi päätti puolestaan lukuisien entisten pelikavereiden Honka-uran ainakin toistaiseksi, ja ikävähän näitä kundeja tulee niin pelaajina kuin ihmisinä. Kaikkea hyvää heille jatkossa. Jalkapallossa ei voi kuitenkaan tottua liiaksi pysyvyyteen, sillä joukkueen on pakostakin jatkuvasti uusiuduttava ja pelaajienkin on tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta hyvä vaihtaa maisemaa aina silloin tällöin.

Oma tilanteeni talvea ja tulevaa kautta katsoen on mielenkiintoinen. Olen edustanut FC Honkaa noin 10-vuotiaasta alkaen, eli minulla alkaa arviolta 12.kausi tämän seuran väreissä. Syystäkin on selvää, että olen kasvanut rakastamaan sitä ja minulla on vahva side Espoon ylpeyteen. Sopimukseni on kuitenkin katkolla tämän kauden jälkeen, joten näyttöjä tarvitaan jatkopahvin saamiseksi. Viime kauteen nähden parannusta on tapahduttava ja vastuun kasvettava merkittävästi.

Tilanne on omalta osaltaan toki hieman stressaava, sillä nyt pelaan työpaikastani, enkä haluaisi lähteä Espoosta. Samalla tämä on kuitenkin hieno haaste minulle ja pakottaa pelaamaan ja treenaamaan koko aika taitojen ylärajoilla. Joudun nyt viimeistään tosissaan näyttämään niin muille kuin myös etenkin itselleni, että ansaitsen edelleen paikan tässä joukkueessa ja pystyn kantamaan isoa vastuuta alakerrassa. Toisaaltahan jalkapalloilija pelaa joka päivä peliajasta ja työpaikastaan, joten diilin voi katsoa olevan katkolla käytännössä jokaisella kaudella.

Töitä on siis luvassa. Kyllä tämä silti kaupan kassan tai toimistotyöt hakkaa 6-0 päivänä kuin päivänä, mitenkään kenellekään päätä aukomatta. Siispä hymy huulilla v-mäisiä loppujuoksuja ja beep-testejä odotellessa!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: