UEFA:n Financial Fair Play –säännökset: aikakautemme merkittävin sääntelymuutos kansainväliseen seurajoukkuejalkapalloon


LASSI SIMOLA

Toukokuussa 2010 UEFA hyväksyi käyttöönotettavaksi Financial Fair Play (FFP) –säännökset. UEFA julkisti säännöksistä uuvuttavan 91-sivuisen asiakirjan. Tässä kirjoituksessa tarkoituksenani on selvittää, mistä näissä FFP-säännöksissä on ylipäätänsä kyse ja arvioida säännösten olennaisia vaikutuksia tulevaisuuden eurooppalaiseen seurajoukkuejalkapalloon.

Financial Fair Play –säännökset ovat pitkälti UEFA:n presidentin Michel Platinin johtaman työryhmän käsialaa. Aloite säännöksistä tehtiin syyskuussa 2009, ja alkuvuodesta 2010 UEFA julkisti säännöksistä luonnosasiakirjan. FFP-säännösten pohjana on käytetty UEFA:n tuottamaa laajaa selvitystä ”The European Club Footballing Landscape”, jossa tutkittiin yli 600 eurooppalaisen seuran taloudenpitoa. Raportti paljasti eurooppalaisten pääsarjaseurojen keskimäärin käyttävän jopa 65 % liikevaihdoistaan palkkabudjetteihinsa, ja että yli 47 % seuroista oli tehnyt jatkuvasti tappiollista tulosta.


Monsieur Platini ei arvosta jalkapallofilantropiaa

Menot kuriin

FFP-säännösten sisältö liittyy seurajoukkueiden taloudenpitoon ja siitä raportoimiseen. Säännösten keskeisin periaate on, että mikään seura ei voi tuhlata enemmän kuin ansaitsee. Alkaen kaudesta 2012-13 jokaisen seuran, joka osallistuu joko Mestareiden liigaan tai Europa-liigaan, on pystyttävä taloudellisesti vähintään nollatulokseen. Lisäksi pelaajakuluille (palkat ja ostot) on asetettu maksimiraja, joka on 75 % liikevaihdosta. Seuroilla ei myöskään saa olla tilikauden päättyessä taseissaan lyhytaikaisia velkoja pelaajille, työntekijöille, muille seuroille tai verottajalle. Myös nettovelalle on asetettu maksimiraja, joka on 100 % liikevaihdosta. Kaikki tämä ja paljon muuta on lisäksi raportoitava tilikauden päättyessä UEFA:lle entistä johdonmukaisemmin ja läpinäkyvämmin UEFA:n laatiman erityisen tilinpäätösstandardin mukaan. Säännösten rikkomisesta seuraa siis määrittelemättömän pituinen porttikielto Euroopan kentille.

FFP-säännöksiin liittyy kuitenkin myönnytyksiä sekä helpottava siirtymäperiodi. Säännökset tulevat siis voimaan vuonna 2012, mutta siirtymävaiheen myötä todellisuudessa seurojen on kyettävä UEFA:n edellyttämiin tavoitteisiin vasta kolmen vuoden siirtymäperiodin päätyttyä vuonna 2015. UEFA on myös järkevästi määritellyt nollatuloksen siten, että kolmen peräkkäisen vuoden kumulatiiviset tappiot eivät saa ylittää 5 miljoonaa euroa. Lisäksi siirtymäperiodin ajan seurojen omistajat voivat oman pääoman ehtoisesti kuitata seurojensa tappiota kumulatiivisesti 45 miljoonaan euroon saakka (siis 15 miljoonaa euroa vuodessa) ja vuosina 2015-2018 kumulatiivisesti 30 miljoonaa euroa. Käytännössä siis oligarkkien, urheilutarvikekauppiaiden, pornoteollisuusmiljonäärien ja muiden jalkapalloseuroihin törsäävien on tulevaisuudessa sijoitettava seuroihinsa varoja omana pääomana, ei korottomana lainarahoituksena, kuten usein viime vuosina on ollut tapana.

Sanoista tekoihin

UEFA:n mukaan FFP-säännösten perimmäinen tavoite on kontrolloida seurojen varomatonta rahankäyttöä.  Säännöksillä UEFA haluaa hillitä pelaajasiirroissa ja –palkoissa vallitsevaa hallitsematonta inflaatiota. UEFA pyrkii siis murtamaan vallitsevaa markkinadynamiikkaa, jossa taloudellisesti paineettomat seurat, kuten Manchester City tai Chelsea, manipuloivat markkinakysyntää valtavilla siirtokorvauksillaan ja viikkopalkoillaan (Manchester Cityn viime kauden palkat olivat 107 % liikevaihdosta ja tällä kaudella vielä huomattavasti enemmän). FFP-säännökset myös kannustavat seuroja kanavoimaan investointejaan kestävämpiin kohteisiin, kuten stadioneihin, harjoituskeskuksiin ja junioriakatemioihin. Investointeja (sisältäen kaikki kulut, lainat ja poistot) tällaisiin kestäviin kohteisiin ei nimittäin lueta mukaan UEFA:n laatimaan tilinpäätösohjeeseen, eivätkä ne siksi vaikuta positiivisen tuloksen vaatimukseen. Platini on erikseen korostanut, että FFP-säännökset eivät suoranaisesti ota kantaa seurojen velanottoon, vaan nimenomaisesti seurojen pitkän tähtäimen kannattavuuteen.

UEFA on jo osoittanut, että se on tarpeen vaatiessa valmis räväkkään toimintaan:  heinäkuussa 2010 UEFA eväsi Real Mallorcan lisenssin Europa-liigaan havaittuaan Mallorcan taloudellisen tilanteen olleen surkealla tolalla. UEFA on luonut FFP-säännösten valvontakomissioksi yksikön nimeltään ”Club Financial Control Panel”, jota johtaa vahvan EU- ja pankkialan taustan omaava Belgian entinen pääministeri Jean-Luc Dahaene. Valvontakomission työstä tulee epäilemättä haastavaa. Eurooppalaisten seurajoukkueiden nykyiset taloudelliset raportointikäytännöt vaihtelevat suuresti maittain ja yhtiömuodoittain. Lisäksi erilaisten sääntöjen noudattamiskäytännöt vaihtelevat Euroopassa maittain, kuten olemme EU-tasollakin huomanneet. Osa seuroista yrittää varmasti etsiä FFP-säännöksistä porsaanreikiä jatkaakseen kuritonta tuhlaustaan. UEFA on kuitenkin varautunut tähän. UEFA on muassa määritellyt säännöksissään relevantin markkinahinnan sponsorisopimuksille, estääkseen tilanteen, jossa seura kaunistelisi tulostaan vastaanottamalla valtavan summan paitasponsoriltaan. Pahasti tappiollinen Manchester City ei siis voi kaunistella tulostaan positiiviseksi ottamalla vastaan paitasponsoriltaan, Etihad Airwaysilta (jonka muuten omistaa samainen abudhabilainen sijoitusyhtiö kuin Citynkin), ylihinnoiteltua korvausta.


Jean-Luc Dahaene tunnustaa Club Bruggen värejä

Kohti itsesäätelyä

FFP-säännökset ovat hyvin lähellä liikevaihtosidonnaista palkkakattoa. Kyseessä on merkittävä harppaus kohti Pohjois-Amerikan urheiluliigoista tuttua kollektivistista säätelyä. Mutta miten UEFA sai runnottua läpi näin merkittävän regulatorisen uudistuksen? UEFA sai eurooppalaisten suurseurojen kattojärjestön ECA:n (European Club Association) yksimielisen tuen FFP-aloitteensa taakse jo lokakuussa 2009 (ironisesti Roman Abramovic, joka on kiistatta yksi nykyisen kestämättömän markkinatasapainon suurimmista syntipukeista, oli yksi FFP-aloitteen äänekkäimmistä lobbareista). FFP-säännnösten voidaan siis sanoa olevan seurojen itse itselleen kehittämä sääntelymekanismi. Todennäköisesti seurojen yllättävään halukkuuteen hyväksyä säännökset ovat erityisesti vaikuttaneet taloustaantuma, epäterve kilpailutilanne siirtomarkkinoilla, hallitsemattomasti nousevat palkkakulut sekä konkreettiset Portsmouthin ja Real Mallorcan kaltaiset esimerkit tilanteen kestämättömyydestä. Seurat siis kokivat vallitsevan kehityksen liian uhkaavana ja suostuivat vapaaehtoisesti säätelemään omaa toimintaansa tervehdyttääkseen tilannetta.

FFP-säännösten vaikutuksista eurooppalaiseen jalkapalloon on esitetty kirjavia arvioita. Suurin osa seurapomoista ja omistajista on osoittanut hyväksyntänsä säännöksille, mutta korkea-arvoisia soraääniäkin on kuultu. Teoriassa FFP-säännöksillä ei pitäisi olla merkittäviä vaikutuksia seurojen nykyisiin dynamiikkoihin – itse asiassa vallitsevien voimasuhteiden rikkomisesta tulee säännösten myötä entistäkin vaikeampaa. Kun pienemmät seurat eivät voi enää hyötyä omistajiensa panostuksista pelaaviin miehistöihinsä ja sitä kautta taistella suurseuroja vastaan paikoista rahakkaille Eurooopan kentille, tulee kuilusta huippuseurojen ja muiden seurojen välillä entistäkin suurempi.  Esimerkiksi Chelsea, joka ennen nykyistä omistajaansa oli Valioliigassa ylemmän keskitason perussuorittaja, ei olisi mitenkään voinut nousta Euroopan huippuseuraksi, jos FFP-säännöstö olisi ollut käytössä vuonna 2003, jolloin Abramovic hankki seuran omistukseensa. FFP-säännösten implementoinnin olennainen uhka onkin kansallisten sarjojen muuttuminen entistä ennalta-arvattavimmiksi.

Säännösten merkitys

FFP-säännöksillä voidaan kuitenkin puuttua moniin negatiivisiin ilmiöihin. Viime vuosina etenkin Englannissa, kuten Manchester Unitedin, Liverpoolin ja Aston Villan kannattajat varmasti tietätävät, on monta seuraa ostettu niin sanotuilla vieraan pääoman vivutetuilla yrityskaupoilla [Leveraged Buy Out eli LBO]. Otetaan esimerkiksi Glazer-perheen Manchester United –LBO. Glazerit ostivat Unitedin vuonna 2005 790 miljoonalla punnalla, josta 540 miljoonaa puntaa oli vierasta pääomaa ja vain 250 miljoonaa Glazerien sijoittamaa omaa pääomaa. Vaikka Manchester United on tahkonnut jatkuvasti erinomaista operationaalista tulosta, Glazerien seuran taseeseen liittämät lainat ovat hoitokuluillaan pilanneet ManU:n tulokset ja käytännössä sulkeneet seuran kassan pelaajahankinnoilta. FFP-säännökset tulevat rajoittamaan tulevaisuuden vivutettuja seuraostoja. Kun valtavat korkokulut sulkevat portit Euro-kentille, tulee seurojen ostamisesta velkarahalla kannattamatonta.

On varmaa, että FFP-säännökset tulevat laskemaan pelaajapalkkoja. Tällä hetkellä Valioliigaseuroista vain muutama täyttäisi moitteettomasti FFP-säännösten edellytykset Euro-kenttäkelpoisuuteen. Mikäli seurat mielivät Euro-kentille, on palkkabudjetteja pakko supistaa.  Myös pelaaja-agentit ovat ymmärtäneet tämän. Ei liene sattumaa, että Carlos Tevez ja Wayne Rooney esittivät hienovaraiset palkankorotuspyyntönsä juuri tällä kaudella. Olisikin yllättävää, jos vastaavia korkean profiilin palkkaneuvotteluja ei ilmenisi enempää kuluvan kauden aikana. Vastavaasti  pelaajakaupoissa nähtäneen samankaltainen ilmiö. Epäilemättä eräät seurat tulevat vahvistamaan rivejään tammikuun siirtoikkunan aikana ja vielä kesälläkin valtavilla pelaajakaupoilla.


Seurauskollisuuden ilmentymät

Kenen etu?

FFP-säännöstön suuria voittajia ovat seurat, joiden talous on jo valmiiksi UEFA:n määrittelemällä kestävällä pohjalla. Euroopan eliittiseurojen joukosta tällaisia seuroja löytyy ainoastaan kourallinen: oikeastaan vain Arsenal, Bayer Munchen ja Porto. Nämä mainitut seurat ovat pystyneet tekemään hyvää tulosta, erityisesti kannattavien pelaajakauppojensa avulla. Mutta miten käy kannattavalle pelaajakaupalle, kun ostajaseurojen teoreettista maksukykyä rajoitetaan säännöksillä? Entä miten käy pienempien seurojen tv-tuloille, kun sarjoista tulee entistä epätasaisempia?

FFP-säännökset ovat kunnianhimoinen hanke UEFA:lta. Ajatus seurojen panostuksista stadioneihinsa ja nuorisoakatemioihinsa on kaunis, mutta naiivi. FFP-säännöksillä UEFA osoittaa määrittelevänsä seurojen päämäräksi selviämisen. Logiikka on kuitenkin ristiriitainen. Eurooppalaisessa jalkapallossa seurojen tavoitteena on menestyminen. Seurojen tulovirtojen suhde urheilulliseen menestykseen on täysin selvä: menestyvät seurat keräävät enemmän palkintorahoja, lipunmyyntikassavirtoja, Euro-Cup -tuloja, tv-lisenssimaksuja sekä oheistuotemyyntiä. FFP-säännöksillä UEFA hyökkää avokätisten jalkapallofilantropistien kimppuun, mutta blokkaa samalla pieniltä ja keskisuurilta seuroilta mahdollisuuden nousta eurooppalaiseen eliittiin. Seuroja kannustetaan laajentamaan stadioneitaan, mutta miten saada lisää väkeä katsomoon, kun kentällä pelaa keskinkertainen joukkue? Entä kuka pitää huolen siitä, että insentiivit investoida junioriakatemioihin eivät johda entistä häikäilemättömämpään lapsipelaajilla kaupankäyntiin?

Financial Fair Play – säännökset haisevat taloustaantumapäissään hutaistulta, Michel Platinin henkilökohtaiselta populistiselta manifestilta. Nähtäväksi jää, minkälaiset ovat säännöstön todelliset vaikutukset eurooppalaiseen seurajoukkuejalkapalloon.

Mainokset

6 Responses to UEFA:n Financial Fair Play –säännökset: aikakautemme merkittävin sääntelymuutos kansainväliseen seurajoukkuejalkapalloon

  1. Aleksi K sanoo:

    Erittäin mielenkiintoinen kirjoitus! Kiinnostava aihe. Mikäli maalailemasi uhkakuvat keskikastin ja kärkiseurojen välisen kuilun kasvamisesta toteutuvat, joutunee siirtymään suosiolla seurailemaan divaripelejä. Toivottavasti kuitenkin päinvastainen tapahtuu.

  2. Kyninho sanoo:

    Mielenkiintoinen kirjoitus!

  3. Vesa Salminen sanoo:

    Erittäin asiallinen kirjoitus.

    Itse olen kyllä valmis hyväksymään toimenpiteitä, joilla namusedät ja velkakeinottelulla seuroja vararikkoon ajavat ”bisnesmiehet” saadaan kitkettyä pois pelistä eli lähtökohtaisesti varmaan olisin kannattanut tätä uudistusta ilman parempaa (tässä jutussa esitettyä) tietoa.

    Toivotaan nyt kuitenkin, että kyse ei ole Eurooppalaisen huippujalkapallon ”troijalaisesta”. Kieltämättä epäilyttää, jos Abrakin tätä uudistusta on kannattanut 😀

    Olisikohan olemassa jokin järkevämpi keino, jossa samat tavoitteet saavutettaisiin ilman ei-toivottuja sivuvaikutuksia?

  4. Kimmo sanoo:

    Erittäin mielenkiintoinen kirjoitus. Voisiko tähän saada vielä jatko-osan, jossa selvitettäisiin säännösten mahdollisia vaikutuksia suomalaisiin seuroihin. Etenkin eurokentillä vaikutuksia luulisi olevan.

  5. Esko sanoo:

    Hieno kirjoitus!

    Itse olen ehdottomasti sääntelyn kannalla, keinojen päättäminen olkoon kuitenkin asiaan enemmän vihkiytyneiden heiniä. Mikäli mitään sääntelyä ei otettaisi käyttöön, niin miltä näyttäisivät esimerkiksi Valioliigan omistusjärjestelyt 10 vuoden päästä? 20 öljysheikkiä puikoissa? Entä mitä tapahtuisi, jos yksi pitkään mukana ollut yksinomistaja päättäisi lopettaa tuen? Kuka haluaisi ostaa seuran, jolla yli 30 ylipalkattua pelaajaa pitkillä sopimuksilla sekä hulppea velkavuori kontollaan? On välttämätöntä, että tällaiselle toiminnalle isketään stoppi.

  6. Milenkiintoinen kirjoitus tosiaa ja jatkoa odotellaan. Olisi tosiaan kiinnostavaa lukea jonkinlainen kirjoitus uusien säännösten vaikutuksista suomalaiseen futikseen sekä vaihtoehtoisista, paremmista ratkaisuista…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: