Valioliiga-fani kurnuttaa jo kuin kiimainen kollikissa!


TOMI LOUNIO

Englannin Valioliiga starttaa tänä viikonloppuna. Kuumimpana matsina silmille pomppaa sunnuntain Arsenal – Liverpool, mutta hattua pitää nostaa myös Maikkarille Aston Villa – West Ham -matsin ilmaislähetyksestä. On taas pomminvarmasti se aika vuodesta, kun käydään läpi kesän hankinnat ja analysoidaan joukkueiden voimasuhteet.

Valioliiga taas kahden kauppa

Sir Alex Ferguson kertoi hiljattain haastattelussa, että kilpailu Englannin liigan kärkisijoista olisi koventunut. Hänen mielestään on kaikkea muuta kuin selvää, että parin viime vuosikymmenen valtiaat – ManU, Chelsea ja Arsenal – muodostaisivat kärkikolmikon keväällä 2011.
Täytyy kuitenkin jälleen kerran olla Fergusonin kanssa eri mieltä. Yleensä se tuntuu hyvältä, mutta tällä kerralla poikkeuksellisen pahalta. Intohimoisena tykkimiehenä on karmeaa todeta, että Chelsea ja ManU ovat kaukana muita edellä.

Chelsea näyttää paperilla ja viime kauden suoritusten perusteella tämän kaksikon kovemmalta joukkueelta, mutta en yllättyisi vaikka ManU veisi pytyn. Rooney on kiukkuisena parhaimmillaan, joten MM-pettymyksen jälkeen maaleja tulee taas liukuhihnalta. Myös pappaosasto potkii yhä lujaa, minkä etenkin liigan rumin pelaaja Paul Scholes osoitti Charity Shield -ottelun urotöillään. Jos kuitenkin lyödään isosta rahasta vetoa, niin pakko on kompata Kuusisen Villeä ja laittaa latini Stamford Bridgen miljonääripoikien puolesta. Näin viime kaudella Chelsea – Wolves -matsin livenä, ja harvoin olen sellaista myllytystä päässyt todistamaan edes  Uudenmaan piirin puulaakipeleissä.

Wengerin tiukkapipoisuus  jättämässä Arsun mestaruusjunasta

Mietitäänpä seraavaksi näiden “suurten ja tylsien” mahdollisia haastajia. Kovimpana pitäisin kaikesta huolimatta Arsenalia, sillä vaikka kannuja ei ole Emiratesille vielä kanneltukaan, on seurassa vahva menestymisen kulttuuri ja huikean lahjakas nippu nuoria pelaajia.

Wengerin talouspoliittinen maltillisuus – jota monet fanit tosin kutsuvat epäkäytännölliseksi idealismiksi – on toki kunnioitettavaa ja tiukan punnan linjalla saavutetut voitot maistuvat aina  paremmilta kuin öljyrahoilla ostetut. Mutta nyt alkaisi olla niiden isojen voittojen aika, sillä nuoret lupaukset eivät pian ole enää nuoria. Lisäksi Wengerillä alkaa sopimuksensa viimeinen vuosi, eikä ole mitenkään sanottua, etteikö häntäkin houkuttaisi kokeilla taitojaan jonkun todellisen huippuseuran puikoissa. ”Sota Cescistä” päättyi jälleen kerran torjuntavoittoon, mutta ensi kesänä äijää viedään taas kotikulmille Kataloniaan.

Sydän itkee verta kun sanon tämän, mutta Arsu ei millään näytä valmiilta mestariksi. Joukkueelta puuttuu voittava maalivahti, puolustajamateriaali on hävyttömän laiha, eikä Adams-Vieira -akselin veroista henkistä johtajuutta tunnu löytyvän.

Kuumaa kamppailua nelostilasta

Mestarien liigaan pääsee Englannin kentiltä neljä parasta, mikä tekeekin nelostilan veikkailusta sentään väkevää viihdettä. Viime keväänä Spurs puristi väkisin Manchester Cityn ohi Peter Crouchin maalilla, mikä oli kieltämättä hiton hienoa, vaikken Tottenhamin faneihin lukeudukaan. Tällä kaudella Cityn ennakkoasetelmat ovat kuitenkin huikeasti paremmat kuin Pohjois-Lontoon rumiluksilla, jotka eivät juurikaan ole saaneet vahvistuksia riveihinsä. Jos Man Cityllä on tarjota keskikentän pohjalle Yaya Toure, Patrick Vieira tai Vincent Kompany, voisi kuulostaa jo ihan kohtuulliselta antaa yksi ilmaiseksi Arsenaliin, jotta Denilsonista päästäisiin eroon.

Kaikki on kuitenkin mahdollista, etenkin kun rankkaan Tottenhamin Harry Redknappin ainakin vielä paremmaksi valmentajaksi kuin Roberto Mancinin. Mikäli Mancini kuitenkin möhlisi Mestarien liiga -paikan taas sivu suun, ovat salamapotkut ja “Maailman huonoin valmentaja” -titteli enemmän kuin ansaittuja.

Tuoko Hodgson ryhtiä Poolin touhuiluun?

Mitä muihin nelostilaa havitteleviin tulee, niin Hodarin Liverpool näyttää vahvimmalta poppoolta. Tosin vain Hodgsonin itsensä ja Stevie G:n takia. Esimerkiksi puolustuslinjassa Carragher on liian vanha ja hidas (vai oletko jo unohtanut MM-kisat?), Agger ja Johnson liian epävarmoja puolustussuuntaan. Keskikentällä Mascherano ei kyennyt missään vaiheessa täyttämään Xabi Alonson jättämää aukkoa, mutta on silti lähdössä isompiin ympyröihin. Hyökkäyspäässä Dirk Kuyt lienee lasijalka-Torresin kanssa kovimman kaliiberin pyssyltä. Ja se nyt kiteyttääkin kaiken mestaruusmahdollisuuksista…

Hodari onnistui kuitenkin vastikään Fulhamissa, jonka olin myös jo ehtinyt tuomita toivottomaksi tapaukseksi. Liverpoolissa hänellä on käsissään monta alisuorittajaa, joista hän saattaa taas taikoa ihmeitä irti. Kauniisti virtaavaa taitofutista tuskin tullaan näkemään, mutta josko kovaa taistelua, vähän päästettyjä ja sopivasti tehtyjä kuitenkin.

Lietsooko Moyes miehistönsä urotekoihin?

Tätä rintamaa voi mielestäni uhata korkeintaan Everton, missä David Moyes on tehnyt kiitettävän pitkäjänteistä työtä. Odotan innolla erityisesti Mikel Artetan paluuta sairastuvalta keskikentän kapellimestariksi. Hän lienee brittikenttien pelureista eniten Barcelonan Xavia muistuttava pelintekijä – rauhallinen, älykäs ja erinomainen syöttelijä. Huolenaiheena pitäisin hyökkäyskalustoa, sillä Cahill – Saha – Yakubu -kolmikko ei ole muihin huppujengeihin verrattuna juuri minkään veroinen.

Aston Villa tuuliajolla

Hyvien ystävieni Tom Hanksin, prinssi Williamin ja Lassi Jalmari Laitisen harmiksi joudun tähän loppuun toteamaan, että manageri Martin O’Neillin äkkilähdön jälkeen en usko heidän suosikkiseuransa Aston Villan menestykseen hetkeäkään. Voitte todistaa minut vääräksi, mutta O’Neill oli Villalle liki samanlainen hahmo kuin Ferguson ManU:lle tai Wenger Arsenalille. Menestyksen saavuttamiseen uuden koutsin alaisuudessa menee aikaa, eikä sitä nyt todellakaan olisi tuhlattavaksi. Pahimmassa kauhuskenaariossa joukkueen tähti Ashley Young ja muutama muu kovempi luu jättävät Birminghamin pahnat ja Villalle käy kuin Charltonille Curbishleyn jätettyä seuran. Tällä hetkellä Addicks nimittäin seilaa League Onen mutaisella ulapalla.

Putoajakandidaatitkin selvillä

Villan kohtalo kuitenkaan tuskin on noin kova, sillä mestarisuosikkien ohella putoajien lista alkaa olla valmis. Ennakkoon Valioliigan heikoimmat joukkueet ovat ehdottomasti Wigan, West Bromwich ja nousija-Blackpool. Toivottakoon silti jättiyllätyksiä ja etenkin sitä, ettei kunniakas Newcastle jämähtäisi hissijoukkueeksi. Seura ei ole millään mittapuulla satsannut Championship-voittonsa jälkeen liigakauteen riittävästi, mutta pitkällä aikavälillä Harakoilla olisi realistiset mahdollisuudet palata saarivaltakunnan suurten joukkoon.

Nautinnollista Valioliiga-seurantaa!

Pallonkaikkeus raportoi kauden käänteistä parhaansa mukaan!

Advertisements

2 Responses to Valioliiga-fani kurnuttaa jo kuin kiimainen kollikissa!

  1. Vesa Salminen sanoo:

    Samaa mieltä monesta asiasta, varsinkin kärkikaksikosta. Vaikka ManUlle sydän sykkiikin, niin pyrin yleensä välttämään liiallisten mestaruustoiveiden elättelyä ja punaisten lasien läpi katsomista. Tällä kertaa fiilikset Manun mestaruuden suhteen on kuitenkin harvinaisen hyvät, paljon paremmat kuin viime kaudella. Ykis välivuosi on aina tehnyt ihmeitä Fergusonin ryhmälle ja uskon niin käyvän tänäkin vuonna. Toki pari ongelmakohta joukkueessa on, mutta niiden täyttäjät löytyy jo ringistä.

    Eli punaisten juhlia veikkaan, Chelsea hyvänä kakkosena, Arsu ja City taistelee mun papereissa kolmannesta tilasta. Liverpool kärkkyy ahnaasti neljättä sijaansa takaisin. Tottenham hyytyy Mestareiden liigan tuomaan kuormaan.

    En ois kyllä ihan yhtä pessimistinen Arsun mahiksien osalta. Toki se edellyttäisi ainakin hyvää veskarihankintaa ja täydennystä toppariosastolle (ehkä keskikentän pohjallekin). Velä on kuitenkin vähän aikaa tehdä hankintoja..

  2. Taneli Heinonen sanoo:

    Päivän veikkaukseni ovat menneet sen verran penkin alle, että uskallan lyödä lusikkani tähänkin soppaan. Ennustan, että mestaruutta ei juhlita Lontoossa. Arsenal kaipaa todella kovia vahvistuksia voittaakseen ailahtelunsa ja mahdollisesti myös jonkin muista kärkijoukkueista. Chelsean kohtaloksi tulee koitumaan – ah, niin luotettavan tukipilarin – John Terryn jääminen ajasta jälkeen. Myöskään Cech ei ole esittänyt mitään maailman ykkösmaalivahdin otteita männä aikoina.

    Oma veikkaukseni on siis, että kauden päätteeksi juhlahumua koetaan Manchesterissa. Tällä kertaa ei kuitenkaan ole itsestään selvää, että bailataan punaisissa paidoissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: