Euroopan valloituksen nolo loppu


HENRI AALTO

Pelin alkaessa tilanne on 0-0, peliaika on 90minuuttia ja mitä tahansa voi tapahtua. Jopa kahdesti peräkkäin.” Näihin sanoihin päätin Bangor-otteluiden ennakkoni, kurkottaen samalla katseellani jo varovasti kohti tulevia arvontoja ja vaikeampia vastuksia. Tuon lauseparin sisältämän totuuden tuli olla meidän valttikorttimme tämänvuotisessa Eurooppa Liigassa. Toisin kuitenkin kävi. Lausepari piti toki täydellisesti paikkansa, mutta väärällä tavalla. Me olimme amatöörijoukkue Bangor Cityä vastaan se ennakkoon selvästi suurempi joukkue, jota vastaan kaksikin perättäistä ihmettä oli mahdollista. Ihmeiden ajan piti olla kuitenkin vasta myöhemmin, meidän taistellessa paikasta lohkovaiheessa. Mutta kaksi ihmettä nähtiin.

Onnettomasti päättyneen ottelun näyttämö

Jokainen voi vain kuvitella ilmapiirin kopissamme toisen osaottelun jälkeen. Jos kaikki olivat vihaisia ja pettyneitä jo ensimmäisen osaottelun jälkeen, viikkoa myöhemmin ero edelliseen oli kuin yöllä ja päivällä. Masentuneita, surullisia ja ennen kaikkea tyrmistyneitä pelaajia ja taustahenkilöitä tuijotti yhdessä silmät seisoen likaiseen pukuhuoneen lattiaan ja hoki itselleen kysymystä: ”miten helvetissä tää on mahollista?

Ei sitä tahtonutkaan oikein todeksi uskoa. Ensimmäisen osaottelun jälkeen olisin voinut lyödä vaikka henkeni vetoa että menemme jatkoon. Tasatuloksesta 1-1 huolimatta olimme niin ylivoimaisia, etten uskonut enää toiseen shokkitulokseen. En muista milloin olen viimeksi ollut kentällä ottelussa, jossa olisi ollut yhtä helppoa pelata.

Kaikki näyttikin pitkään hyvältä. Menimme nopeahkosti johtoon, loimme tasaiseen tahtiin tilanteita ja olimme kiinni jatkopaikassa. Toisen jakson loppua kohden Bangorkin sai kuitenkin yhä parempia ja parempia tilanteita ja kenttätasapainomme alkoi pikkuisen hajoilla.

Tuhlattuamme itse avopaikat ottelun tappavan 2-0 maalin tekemiseen ja selvittyämme muutamasta maalinedushässäkästä säikähdyksellä salama iski lopulta taivaalta. 84.minuutilla sain seurata aitiopaikalta kulmanantajan vierestä lämmitellessäni kuinka kierteinen pallo kaartoi suoraan korkeimmalle nousseen walesilaisen päähän, ja siitä voimalla verkkoon.

Tästäkös walesilaisfanit innostuivat. ”Ciiiityyy, ciiiityyy!” – huudot voimistuivat ja kotijoukkue tajusi olevansa nyt todella lähellä jatkopaikkaa. Kuten kaksi viikkoa sitten kirjoitin, Bangorilla on pitkät perinteet ja brittiläisen futiskulttuurin myötä puolihullu usko ja itseluottamus itseensä ja omaan tekemiseen, eikä se horjunut kyllä kertaakaan näiden kahden osaottelun aikana. Nyt se kantoi hedelmää.

Ottelun ollessa jo lisäajalla Bangor sai vielä sivurajanheiton meidän puolustusalueelta. Sitä seuranneet sekunnit tuntuivat näin jälkeenpäin muistellessa – niin dramaattiselta kuin se kuulostaakin – tapahtuneen kuin hidastetussa elokuvassa. Muistan pitkän heiton, Jussi Vasaran ensimmäisen puskun palloon, sitten Ville Koskimaan puskun, kaksinkamppailun josta pallo pomppi kuudelletoista, vastustajan epäonnistuneen laukauksen ja jonkun ohjauksen pomppupallosta verkkomme perukoilla.

Se veti miehen hiljaiseksi. Kun parin sekunnin kuluttua kunnolla tajusi mitä tapahtui, kuuloaistit havaitsivat kovimman metelin mitä väitän muutaman sadan ihmisen pystyvän aiheuttamaan. Bangor johti 2-1 ja oli käytännössä minuutin tai kahden päässä jatkopaikasta.

Saimme vielä yhden hyvän hyökkäyksen ja pari puolittaista paikkaa, mutta pian tuomarin pilli soi tehden näin totta meidän nolosta ja häpeällisestä tappiosta. Suomalainen jalkapallo sai jälleen yhden surullisen luvun historiankirjaansa. Tämä ei ollut pelkästään Hongan tappio, vaan myös suomifutiksen tappio. Me edustamme nimittäin jotain uutta ja erilaista suomifutiksessa ja pyrimme olemaan edelläkävijä ammattimaisessa toiminnassa.Tämä ilta oli askel taaksepäin, vähintään kova äkkijarrutus kehityksessä ja paha lovi kuoreemme. Sen saimme myös selväsanaisesti ja ansaitusti kuulla kopissa ottelun jälkeen valmennukselta.

Seuraavana aamuna paikallislehdissä urheilusivujen otsikot kirkuivat sensaatiota ja hehkuttivat yhtä Bangorin seurahistorian arvokkaimmista voitoista. Ja kun paluulentoa odotellessa lentokentällä joku kysyi meiltä olemmeko joku urheilujoukkue ja mistä olemme tulossa, ei ollut helpoin paikka siinä puku päällä seistessä katsoa kaveria silmiin ja sanoa että olemme ammattilaisjalkapallojoukkue  suomesta ja putosimme juuri walesilaisille amatööreille.

Murheellisesta tuloksesta toipumiseen ei saa käyttää liikaa aikaa. Tekosyitä on turha alkaa latelemaan. Mitä on tapahtunut, on tapahtunut. Tällaisetkin tappiot ovat vain osa tätä lajia. Yksi ammattilaisen ja ammattimaisuuden tärkeimmistä mittareista onkin, miten toipuu vastoinkäymisistä. Etenkin suurista sellaisista. Ja nyt oli kyseessä Hongan liigahistorian ylivoimaisesti huonoin yksittäinen tulos.

Kokosimme itsemme kunnioitettavasti ja kaadoimme eilen TPS:n kotona hyvin väsyneinäkin 1-0. Se voitto oli elintärkeä. Peli ei ollut paras mahdollinen, mutta pidimme pitkästä aikaa nollan ja ennen kaikkea voitimme. Se oli ainoa asia millä oli nyt väliä.

Tapaus Bangor tuli nimittäin ikävään saumaan siinäkin mielessä, että vaikka majailemme toisena Veikkausliigassa kuuden pisteen päässä HJK:sta, meillä oli liigassakin muutama huonompi tulos alla. Tästä se kurssi kääntyy kuitenkin taas positiiviseksi, siitä olen varma.

Erityiskiitos vielä jokaiselle hongan fanille joka oli paikan päällä Walesissa kannustamassa meitä. Vaikka teitä oli vain kourallinen, äänenne kuului kiitettävästi lehtereiltä kentälle. Pahoittelut surkeasta lopputuloksesta, loppukaudella on luvassa parempaa. Oli eilenkin ilo huomata HK05:n katsomonosa taas täynnä meihin uskovia faneja, joilla ei näköjään käynyt mielessäkään takin kääntäminen edes yhden ottelun ajaksi pettymyksen hetkellä.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: