HENRI AALTO
Futismaailmaa hemmotelleet Etelä-Afrikan MM-kisat saatiin eilen päätökseen, ja oikea joukkue voitti lopulta ansaitusti maailman hienoimman turnauksen. Kisoja ja sen hienouksia olisi mukava vielä täälläkin hehkuttaa, mutta koska itseltäni ei löydy mitään elämää suurempaa sanottavaa, käännän katseeni jo tulevaan. Koti-suomessa pelit jatkuvat ja torstaina alkaa vesi kielellä odottamani Eurooppa Liiga meidänkin osalta. YLE:n studiossa Mara Kuusela lohdutti MM-kisaikävää seuraavat 4 vuotta potevaa Erkka V. Lehtolaa toteamalla että ”tuleehan sieltä liigaa!” Erkka nauroi ja sanoi että toimikoon Veikkausliiga sitten vaikka korjaussarjana. Oli Veikkausliiga kenelle tahansa mitä oli, europelit tuovat mukavan lisämausteen liigakauteen ja ne ovat ”korjaussarjan” parhaita paloja. Vastaamme toisella karsintakierroksella astelee perinteikäs Walesilainen Bangor City, jonka kohtaamme ensimmäisessä osaottelussa torstaina Vantaan ISS Stadionilla.
Lähtökohdat
Hämmästyttävää mutta totta, viime kaudella kohtasimme tismalleen saman joukkueen samassa vaiheessa kilpailua. Se lienee epätodennäköisempää kuin mustekala-Paulin kahdeksan oikein veikatun ottelun putki MM-kisoissa. Otteluparin uusinnasta kuuleminen oli hämmentävä hetki pukukopissa niin itselleni kuin muillekin, mutta kauaa ei auta ihmetellä.
Lapsenomainen into ja jännitys on sen sijaan vallannut mieleni, eikä torstaita malttaisi millään odottaa. Alkuvihellystä odotellessa on kuitenkin hyvä itsekin pohtia otteluparia tarkemmin, ja oliko arpatulos hyvä vai huono asia joukkueellemme.
Mitä hyvää?
Arpatulos oli ensinnäkin itselleni suuri pettymys. Europelejä kertyy vuosittain niin vähän, että aina haluaisi kohdata uuden ja tuntemattoman vastustajan. Mielellään vielä aina eri maasta. Eikä näin aikaisessa vaiheessa vielä olisi tullut mitään mahdottoman kovaa joukkuetta vastaan. Jos välttää kuitenkin liian negatiivista asennoitumista, löytyy arvontatuloksesta jotain hyvääkin.
Vastassa on tuttu joukkue, jonka kukistimme vuosi takaperin yhteismaalein 3-0. Bangor ei Gert Remmelin scouttauksen perusteella ole juurikaan muuttunut, joten oletan meidän hoitavan otteluparin tänäkin vuonna vähintään samoin lukemin.
Ainakin kotiottelussamme tulee olemaan lähes sietämättömän kuuma, mikä suosii ehdottomasti meitä. Vastassa on amatööri-/puoliammattilaisjoukkue, eivätkä hieman ylipainoiset vastustajamme voi terveellä järjellä ajateltuna jaksaa paahtavassa helteessä täyttä ottelua. Varsinkin kun hallitsemme kenttätapahtumia ja luomme tilanteita maltilla syöttökombinaatioiden avulla.
Toivon ja ennustan meidän syöttelevän Bangorin kumoon kotiottelussa ja naulaavan sellaiset lukemat taululle, että jatkoon menijästä ei ole epäselvyyksiä ensimmäisen ottelun jälkeen. Uskon myös muutaman viime kauden aikana kertyneen europeli-kokemuksen olevan riittävä turvaamaan johto vieraskentällä.
Allekirjoittanut mukana viime kauden taistossa Bangoria vastaan.
Mitä huonoa?
Kuten jo totesin, arpaonni ei ollut kokemusrikkautta ajatellen suotuisa. Toista kertaa edessä on visiitti Wrexhamiin keskelle-ei-mitään jo kerran vastassa olleen joukkueen vieraaksi.
Toinen mikä hieman huolettaa – ja ihan aiheesta – on selviävätkö kaikki pelaajamme ehjinä otteluparista. Viime vuonna Bangorin pelaajat jakelivat jo surutta raakoja taklauksia monien pelaajiemme nilkoille. Puustisen Jami poistui kentältä pää veressä, ja etenkin keskikentällä Schullerin Rasmus sai osakseen valtavan määrän rappauksia vierasottelussa hänen keskialueen pyörittelyn käydessä walesilaisten hermoille. Ilmeisesti lähes teini-ikäisen nöyryyttämäksi tuleminen ei lämmittänyt vanhanliiton pelimiesten sydämiä.
Vaikka itsevarmasti ennakoinkin meidän uusinta-voittoa, ylimielinen ei saa olla, enkä olekaan. Vastustajallamme on valtavat perinteet, sillä Bangorissa on pelattu organisoidusti jalkapalloa aina vuodesta 1876 asti. Perinteitä siis löytyy vaikka muille jakaa.
Joukkue mm. voitti 1962 Walesin cupin ja putosi Cup-voittajien-cupista vasta vierasmaalisäännöllä Napolia vastaan. Kaudella 1984-85 tarvittiin Atletico Madrid pudottamaan joukkue samaisesta turnauksesta. Kausilla 1993-94 ja 94-95 Walesin liigaa pari vuotta aikaisemmin perustamassa ollut seura nappasi kyseisen kilpailun mestaruustittelin itselleen. Viime kausina joukkue on juhlinut jälleen muutamaa Cup-mestaruutta, minkä turvin he ovat nyt toistamiseen meitä vastassa.
Pitkät perinteet ja brittiläinen kulttuuri näkyvät puolihulluna uskona ja itseluottamuksena omaan tekemiseen. Tätä täytyy kunnioittaa ja ymmärtää. Bangor ei todellakaan lähde kumartamaan meitä ja kyllä he antoivat hyvän vastuksen viime vuonna. Näin uskon myös käyvän tänä vuonna.
Joukkue pelaa itse todella suoraviivaista peliä ja tekee siinä sivussa kaikkensa sotkeakseen meidän pelimme. Erikoistilanteissa he ovat varmasti hyviä. Nämä ovat ne tekijät jotka meidän täytyy ennakoida ja kontrolloida, jotta hoidamme otteluparin kunnialla. Muuten voi tulla vaikeaa. Maltin ja keskittymisen tulee säilyä läpi otteluparin, sillä 180minuuttia jalkapalloa on valtavan pitkä aika.
Mitä tulemaan pitää?
Olemme kuitenkin valmiita kaikkeen, ehdottomasti myös sukituksen ja iskujen vastaanottoon. Se ei ole ongelma. Kuumuus ei ole ongelma. Isokokoiset vastustajat ja erikoistilanteet eivät ole ongelma. Keskittymisen säilyminen ei ole ongelma. Omalla pelillä ja tekemisellä lähdemme jälleen yhdelle toiverikkaalle eurotaipaleelle, jossa jokaisella on suurena sisäisenä haaveena saavuttaa se himoittu lohkovaihepaikka.
Kolme vuotta sitten Intertoto Cupissa Rade Prican johtama Aalborg oli vierasmaalisäännön turvin parempi. Toissa kaudella olimme Eurooppa Liigassa viimeisellä karsintakierroksella, mutta Racing Santander oli liian kova pala purtavaksi. Vuosi takaperin Azerbaidzhanin ylpeys FC Karabakh pääsi yllättämään meidät 33 000 fanaattisen katsojan iloksi toiseksi viimeisellä karsintakierroksella. Nyt, vuoden kokeneempana, vuoden pidempään yhdessä olleena, uskon meillä olevan parempi mahdollisuus kuin koskaan.
Arpaonni tulee varmasti näyttelemään merkittävää roolia mahdollisella tiellämme lohkovaiheeseen, mutta kaikkea se ei todellakaan ratkaise. Yksi jalkapallon suurimmista hienouksista on puolellamme suurenkin eurooppalaisen joukkueen astellessa vastaan: pelin alkaessa tilanne on 0-0, peliaika on 90 minuuttia ja mitä tahansa voi tapahtua. Jopa kahdesti peräkkäin.
PALLONKAIKKEUS 