Silloin kelloni soivat


EDGAR ALLAN TOLLO 

 

Kurvin Vauhdin juonikas ikitaistelija

Kurvin Vauhdin juonikas ikitaistelija

Jos asiat olisivat menneet toisin, Argentiina olisi kohdannut tänään Saksan sijaan MM-kisojen todellisessa klassikkoparissa verivihollisensa Englannin. Tämän kertainen supervaihtomiehemme Edgar Allan Tollo muistelee kahdentoista vuoden takaista kokemustaan, kun hän seurasi Falkalandin sotien vihreän verannan revanssia lontoolaisessa pubissa. E. A. Tollo on savolaislähtöinen futismies, joka pelaa nykyään 5 divisioonan Kurvin Vauhdin riveissä. Rakkaus jalkapalloa ja Argentiinan maajoukkuetta kohtaan on sokaissut miehen jo kauan sitten.

Mexico 1986, Lahti

 – Kenen puolella sä oot näissä kisoissa, kysyin tosi tunnustelevasti isältä.

No nyt kun Brasilia on pudonnut, niin Argentiinan, hän vastasi ja tuijotti ruutua. Ei edes vilkaissut minuun.

Miksi, kysyin niin kuin lapset kysyvät.

Niillä on tuo pikkunen, hän vastasi samalla kun Argentiina rakensi muuria, siinä yhtenä seisoi numero 10, Diego Armando Mardona. Tämän enempää niistä kisoista ei tarvitse kertoa.

Ranska 1998, Lontoo

Olin hurmospäissäni muuttanut armeijan jälkeen Lontooseen nauttimaan vapaudesta. Työskentelin Heathrown lentokentällä kahvilassa, mikä tuntui intin jälkeen pumpuliselta karkkitalolta, missä oli myös baari. Tuossa baarissa minulta osti oluen mm. englantilainen legenda Peter Beardsley, maajoukkueen pitkäaikainen keskikentän niskaton moottori. Beardsleyn arvostusta nostaa myös se tosiseikka, ettei hän oikeastaan koskaan lopettanut. Hän antoi uransa taipua takaisin alasarjoihin ja pieniin piireihin. Hänessä oli tyyliä ja munaa.

 Baarissani vieraili myös kerran koko Chelsean sen aikainen joukkue. Tapaus oli seurausta siitä kun Leedsin jengi oli jotenkin onnistunut tuhoamaan Chelsean yksityiskoneen ja lontoolaiset joutuivat lentämään normaalin reittilennon Manchesteriin. Kuppila, missä kaljaa laskin oli terminaalissa, josta lennettiin vain englannin sisäisiä lentoja. Aluksi mietin, mikä porukka tuo oikein on, kunnes ensimmäisenä bongasin Luka Viallin. Hän poltteli röökiä aurinkolasit päässä ja näytti huikealta. Mark Hughes istui viereisessä pöydässä ja jauhoi läppää parille huoltajalle ja heillä vaikutti olevan hauskaa. Heistä näki heti, että he viihtyivät baarissani. Muu porukka oli jotenkin hermostuneempaa tai sitten he vaan lojuivat yksikseen ja kuuntelivat älyttömät ämyrit päässä musiikkia tai muuta vastaavaa. Toljottelin heitä kaikkia. Mietin miksei kukaan osta mitään. Hehän olivat kaikki suunnilleen miljonäärejä. Sitten heidät jo kuulutettiin. Ja koska kuppilani oli airsidella, keitaana, josta sai viimeisen kaljan ennenkuin nousi koneeseen, pääsin takaovesta kohtaamaan heidät kaikki vielä lentokoneeseen johtavalla käytävällä. Ja koska en tiennyt, mitä tehdä heidän keskellään, ikään kuin tervehdin heitä siten kuten naapuria tervehditään. Nyökyttelin päätäni kuin mikäkin vanhatuttu, ja he tervehtivät takaisin. Ja he vaikuttivat mukavilta. Heidän mentyään sekosin jotenkin hetkellisesti ja jatkoin vain käppäilyäni tosi onnellisena ajatuksissani ja hoipperoin niissä tiloissa aina seuraavan kulman taakse odotussalin toiseen päähän kauas pois baarista, missä törmäsin Gianfranco Zolaan. Pieneen maaliahneeseen vipeltäjään, joka oli hädissään, koska oli eksynyt muusta joukosta ja koetti nyt ennättää koneeseen. Olin juuri avaamassa suutani kertoakseni, mihin hänen tuli mennä, kun hän jo tajusi mihin mennä. Hänellä oli vaistot tosi kohillaan. Jotenkin hän haistoi suunnan, mutta jotenkin hän oli sählännyt itsensä erilleen muusta porukasta. Katsoin hänen menoaan hieman varmistaen taka-alalla, että hän menisi oikeaan paikkaan ja annoin hänen ikään kuin johdattaa minut takaisin baariini. Takaisin sorvin ääreen.

 Jossain vaiheessa hieman myöhemmin alkoivat MM-kisat. Näin tuhansia skottikannattajia, jotka menivät kännissä kisoihin ja palasivat sieltä kännissä takaisin. He olivat ihan varmasti olleet kännissä koko reissun. Sympaattisinta heissä oli se, että he kantoivat mukanaan myös kohtaamiensa maiden huiveja ja värejä. Minä kannatin Argentiinaa. Olin aikanani huimaantunut Mardonan otteista, itkenyt hänen kanssaan vuoden 1990 finaalin jälkeen, ja ollut hänen kanssaan käsittämättä dopingkäryä Jenkkien kisoissa 1994. Skotlanti oli jo pelinsä pelannut. Nyt oli päivä, jolloin Argentiina kohtaisi jälleen jatko-ottelussa Englannin. Avasin päivän lehden ja Folkland ja Hand of God hyppäsivät silmilleni. The Sunin keskiaukeamalla oli rukousmatto, jossa oli määritelty polvien paikat, rukousasento ja tuopille oma paikka, joka oli tietysti Argentiinan lipun päällä. Sain kaiketi tuota mattoa tutkiessani järjettömän ajatuksen päähäni. Pidin ihan tosissani älyttömän tärkeänä mennä Ginellys pubiin katsomaan Argentiinan peliasu päällä sitä matsia. Olin 19 vanha. En ole kovin järkevä vieläkään, mutta luoja, että minä olin tuolloin tyhmä. Kerroin vielä ideastani eräälle ikäiselleni englantilaiselle työkaverilleni, joka kehotti minua tulemaan siihen pubiin, missä hän pelinsä katsoo, jotta hän näkisi, kuinka minusta hakataan paskat pellolle. Hänellä oli outo huumorintaju, ajattelin tuolloin, nykyään pidän tuollaista ilkeytenä. Tyhmyytenä. 

 Kävelin kohti pubia. Kaduilla oli hiljaista. Ketään ei oikeastaan näkynyt missään. Asuin alueella, missä väestöstä 85% muodostui intialaisista, eikä heitä ihmeemmin näkynyt oikeastaan koskaan muulloinkaan. Pubeissa he eivät ainakan käyneet. He taisivat käydä vain jatkuvasti töissä ja nukkumassa ja lähettivät rahansa suvuilleen Intiaan. En ollut koskaan tavannut ihmisiä, jotka olivat niin paljon töissä kuin intialaiset olivat, enkä ollut koskaan nähnyt ihmisiä tekevän töitänsä niin laiskasti kuin intialaiset tekivät. He matelivat toimissaan kuin etenat. 

 Asuinalueeni pubeissa kävi vain englantilaisia ja meitä suomalaisia. Tapsin noissa kuppiloissa monta upeaa suomalaista ihmistä. Nyt olin matkalla suosikkimestaamme Ginellysiin kämppikseni kanssa. Hän oli huomattavasti minua isompi ja pukeutunut minua paljon järkevämmin. Hänen ruhoaan verhosi englannin peliasu. Astuimme sisään, ja heti ensimmäinen kohtaamani tyyppi kysyi minulta tosi innoissaan, mitä huumetta olin vetänyt. Sanoin, etten mitään. Seuraava äijä kysyi minulta, paljon meikäläinen saa tempauksestani. Kerroin, etten saa tästä mitään. Sitten jo eräs vanhempi herrasmies, joka piti jotain ihmeellistä MM-kisa-aiheista tiskiä nousi paikaltaan ja tuli sanomaan kämppikselleni, että toimittaisi minut pois, ihmiset tulisivat vielä tappamaan minut.  

 En tajua, mikeivät kelloni soineet tuossa vaiheessa. Olin kai pari kaljaa liian kännissä ja aloin vaan härskisti nauttia tilanteesta. Olin tosi iloinen ja odottava, että nyt kokisimme yhdessä todellista urheilujuhlaa. Aloin pelleillä. Höpöttelin ihmisille, jotka tuntuivat muuttuvan koko ajan isommiksi, kaljummiksi ja tatuodummiksi, kaiken maailman juttuja, joista en kyllä muista enää ensimmäistäkään. Muistan vain pulputelleeni jotain. Päässä minulla oli kalastajanlakki, jossa oli väsäämäni päätä kiertävä argentiinan lippu, jonka keskellä luki HAND OF MARADONA!

 Ottelu oli valmis alkamaan. Isuin helvetin typerä hattu päässä jakkaralleni, jonka he auliisti tarjosivat minulle paraatipaikalle. Ympärilläni oli loputtomantuntuinen määrä jääkaappipakastimen kokoisia gorilloja, joista vain yksi oli suomalainen. Rakas kämppikseni. Peli eteni heidän mölistessään jonkin tovin, kunnes joku argentiinalaisista, muistaakseni Gabriel Batistuta, kaadettiin rankkialueella ja tuomari puhalsi pilliinsä pilkun merkiksi. Nousin hurraamaan sydämeni pohjasta, ja nanosekunnissa pari niistä gorilloista tempaisi minut takaisin tuoliini ja sanoi minulle saatanan vihaisesti, että jos nousen siitä vielä kerrankin, niin ME TAPETAAN SUT! Silloin kelloni soivat. Se äijä tosiaan tarkoitti sitä mitä sanoi. Hän oli tosissaan. Katsoin kämppistäni ja tajusin hänen hermostuneisuutensa. En ollut aiemmin havainnut sitä hänessä. Argentiina tempaisi pallon pömpeliin ja minä istuin todellakin syvällä penkissäni niin kuin se kuuluisa tikku Antero Mertarannan kuuluisassa paskassa. Aloin itkeä. En vuolaasti, mutta tajusin, kuinka kynel vierähti poskelleni, kun tuijotin pelkästään skriinin yläkulmassa kulkenutta peliaikaa, mitä oli taukoon vielä ihan liikaa jäljellä. Minua ei kuitenkaan pelottanut. Jotenkin se tunne ei enää edes pärjännyt sisäälläni omassa typeryydessään, tämä oli niin heviä, ettei joutanut pelkäämään, olin liian pitkällä helvetissä. Olin jossain, missä ei todellakaan kuuluisi vapaaehtoisesti olla. Aloin vain miettiä poispääsyä ja toivoa asioita pakenemisen onnistumisen puolesta, jonka olin päättänyt suorittaa välittömästi tauon alettua. Sitten englanti tasoitti. He halusivat repiä minut kappaleiksi. Minua heiteltiin kuin nukkea ympäri baaria ja rakas kämppikseni yritti parhaansa mukaan torjua iskuja ja puolustella minua. Tunsin iskuja ja potkuja kylkiluissa. Ja jotenkin se kaikki tyyntyi siten, että olin jälleen jakkarallani odottamassa seuraavaa episodia. 

Toisin kuin yleensä, kun katsoo jalkapalloa, toivoin, että kentällä ei tapahtuisi enää yhtään mitään. Toivoin, että kumpikin jokkue pallottelisi vain omassa päädyssään ja laittaisi käsijarrun päälle niin kuin se Ladassa laitetaan kun se jätetään mäkeen.

 HT: 1-1

 Juoksin kotiin kuin hullu. Viimeisen kilometrin hölköttelin.

 FT: Argentiina jatkoon pilkuilta. Diego Simeone filmaa Beckhamin tokajaksolla pihalle. The Sun otskoi seuraavana päivänä: 10 uljasta leijonaa ja yksi määkivä lammas. Koko paska vyörytettiin saarivaltiossa Beckhamin niskaan, vaikkakin Simeone oli selvästi filmannut. Ei hän siitä Beckhamin sutaisusta oikeasti olisi kaatunut. Samasta lehdestä luin myös artikkelin, kuinka joku espanjalainen oli tapettu jonkun huligaanin toimesta metrosta, koska oli hymyillyt, koska ei ollut tiennyt edes mistään ottelusta, koska ei seurannut jalkapalloa ollenkaan. Se ei ollut varmaan edes tietoinen, että koko kisat olivat käynnissä. Hän todennäköisesti seurasi vain formuloita. Mutta se oli hänen virheensä. Ei minun.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: