Lohko C: Englanti – Haaveet kaatuu?


OTTO TÄHKÄPÄÄ

Vielä vuosi-kaksi sitten perienglantilainen uho loppuun asti menemisestä tulevissa MM-kisoissa näytti saaneen taakseen enemmän katetta kuin kertaakaan aikaisemmin sitten vuoden 1966 kotikisojen. Paljon vettä on kuitenkin virrannut Thamesissa sen jälkeen kun Capellon ryhmän murjoi Kroatian karsintojen vierasottelussa 1-4 syyskuussa 2008 ja sittemmin opitimismi onkin karissut monien kysymyksien tieltä. Kysymyksistä keskeisin lienee tällä hetkellä se kaatuvatko kansakunnan haaveet maailmanmestaruudesta jälleen hyvissä ajoin ennen finaalia.

Toistaiseksi nähdyn perusteella vaikuttaisi siltä, että Englannin mahdollisuudet kisoissa ovat huomattavasti heikommat kuin mitä vakuuttavasti sujuneet karsinnat antoivat ennakkoon odottaa. Syitä Englannin kurssin laskuun omissa silmissäni on useita: valmennus, maalivahtipeli sekä loukkaantumiset ja kapea materiaali. Harvoja lukijoita tuskin yllättää lukea maalivahtipelin ja materiaalin kapeuden olevan Englannin riesana, mutta valmennuksen kohdalla moni varmasti kohottaa kulmakarvojaan. Eikö valmennuksen pitänyt olla Capellon johdolla Englannin vahvin osa-alue?

Piti, piti ja tässä se ristiriita juuri piileekin: voidakseen edes  haaveilla MM-finaalista, Englannin valmennuksen on onnistuttava turnauksessa nappiin, mutta USA-pelin perusteella tätäkin on syytä epäillä.  Juuri Capellon Midaksen kosketuksen oli määrä olla se kilpailuetu muihin joukkueihin nähden, minkä oli tarkoitus nostaa Englanti suurien voittajasuosikkien joukkoon. Kuitenkin Englannin avauspelin perusteella on nähtävissä merkkejä siitä, että Capellon tyylille ominainen varovaisuus ja konservatiivisuus ovat vaarassa kääntyä joukkuetta itseään vastaan.

Tässä vaiheessa kaikki näytti vielä hyvältä Englannin kannalta.

Capellon haluttomuus ottaa pienimpiäkään riskejä tuli esiin jo lopullista kisajoukkuetta valittaessa ja USA-ottelun kokoonpano ja suoritetut vaihdot antoivat lisävahvistusta vaikutelmalle. Kokemus näyttäisi näyttelevän jopa ylikorostunutta asemaa italialaisluotsin papereissa, sillä mikä muu selittäisi esimerkiksi Valioliigassa surkean kauden pelanneen Jamie Carragherin mahduttamisen kisakoneeseen ja jopa pelaavaan kokoonpanoon MM-kisojen avausottelussa? Samaa sarjaa edusti Capellon päätös valita lopulliseen kisajoukkueeseen Mancester Cityn vaihtopenkille unohtunut Shaun Wright-Phillips ohi samassa joukkueessa avainroolissa koko keväään loistaneen Adam Johnsonin.

Adam Johnsonin näytöt eivät riittäneet Capellolle.

Sama ylivarovainen linja sai siis jatkoa USA-pelin pelaajavalinnoissa kun keskikentän keskustan miehittivät erikseen loistava ja yhdessä surkea Lampard-Gerrard kaksikko. Toki pitää muistaa, että kyseessä oli poikkeusratkaisus, sillä Capellon systeemissa Gareth Barry on noussut lähes korvaamattomaan rooliin eikä hän loukkaantumisen takia ollut käytettävissä vielä viikko sitten pelatussa ottelussa.  Capellon ratkaisu peluuttaa Lampardia ja Gerrardia keskikentän keskusassa herättää kuitenkin jälleen kysymyksen italialaisjäärän pelaajavalinnoista. Minkälaista roolia Capello on kaavaillut esimerkiksi Michael Carrickille jos tätä ei kuitenkaan uskalleta peluuttaa tarpeen tullen. Kaiken järjen mukaan MC on valittu mukaan kisajoukkueeseen nimenomaan Barryn varamieheksi?    

MM-kisat ovat vasta alussa, mutta tällä hetkellä ennusmerkit näyttävät siltä, että kieltämättä loistavan valmentajan mukanaan tuoma etu on kovaa vauhtia sulamassa pois Englannin mestaruushaaveiden alta. Capellon prosenttipallo on aina soveltunut paremmin pitkiin sarjamuotoisiin kilpailuihin kuin lyhyihin turnauksiin ja tästä todisteeksi kelpaa vaikkapa vilkaisu miehen palkintokaappiin. Englannin mahdollinen kisamenestys vaatisikin Capellolle ominaista kurinalaista joukkuepelaamista ja toisaalta miehelle epätyypillistä riskinottoa antaa vastuuta maan kuumimmille pelaajille. Kuluneen Valioliigakauden parhaan (englantilais-)maalivahdin Joe  Hartin valitseminen joukkueen takalinjojen tukkeeksi ohi Greenin ja Jamesin, loistokauden pelanneen Michael Dawsonin peluuttaminen ohi uransa viimeiseen auringonlaskuun linkkaavan Jamie Carragherin ja Adam Johnsonin juonikkuuden valitseminen ohi SWP:n päättömän ryntäilyn olisivat edustaneet sellaista positiivista riskinottoa, joka parhaimmillaan olisi voinut viedä Englannin tällä kertaa ”all the way”.

Tuttu näky Englannin maalilla. Olisiko Capellon pitänyt valita tolppien väliin nuori Joe Hart?

Capellon nykyisellä linjanvedolla Englannin kohtaloksi on helppo ennustaa perinteistä puolivälierätappiota – tässä vaiheessa onkin mielenkiintoista minkälaisen kohtelun saarivaltakunnan keltainen lehdistö antaa Capellolle, joka on toistaiseksi nimensä ja meriittilistansa ansiosta nauttinut melkoista koskemattomuutta tabloidien keskuudessa. Toisaalta Capello on kaikesta kritiikistä huolimatta edelleen laatuvalmentaja ja vanhan viisauden mukaan otteluita voitetaan hyökkäämällä ja mestaruuksia puolustamalla. Nämä kaksi tosiasiaa yhdistettynä siihen faktaan, että monista aiemmista kisoista poiketen Englannilla on nyt riveissään maailmanluokan maalintekijä antavat Englannille pienen yllätysmahdollisuuden – ehkäpä kansakunnan haaveet vuoden -66 tempun uusimisesta katkevatkin vasta välierävaiheessa?

Englanti vs.  Algeria tänään klo.21.00 YLE TV2.

Mainokset

2 Responses to Lohko C: Englanti – Haaveet kaatuu?

  1. Vesa Salminen sanoo:

    Täysin samaa mieltä Capellon ratkaisuista! Upea valmentaja, mutta näyttäisi murentuneen sumusaarten yllä leijuvan massiivisen painepilven alla.

    Kirjoituksessa tulikin hyvin esiin tärkeitä pointteja. Niiden lisäksi mua ihmetytti Milnerin aikainen vaihto jenkkejä vastaan. Ok, oli pelannut huonosti ja korttikin oli alla, mutta pelaajan ottaminen pois n. 30min kohdalla ilman loukkaantumista on harvinaista ja vahva epäluottamuslause, joka varmasti heijastuu muihinkin pelaajiin. Kyseessä oli kuitenkin MM-kisojen ensimmäinen peli, jossa tärkeintä olisi hyvän hengen ja itseluottamuksen nostaminen.

    Merkki äärimmäisestä riskien (Milnerin toinen kortti) välttämisestä sekin.

    Vai missasinko Milnerin loukkaantumisen?

  2. Iso Mestari sanoo:

    Milner oli ollu kuumeessa useamman päivän ennen avausottelua, oli muistaakseni harjoitellut joukkueen kanssa maksimissaan kerran ennen tuota avausottelua.

    Tämänkin kirjoituksen jälkeen paljon on vettä virrannut siellä Thamesissa, joten tiedämme että tuo Algeri-peli oli USA-otteluakin murheellisempi esitys. Itsekin olen juuri Carrickin ja Johnsonin perään huudellut, kuten myös Ashley Youngin. Nyt Englannilla on laiturit, joilla ei ole mitään pallollista ominaisuutta, ainoastaan nopeutta jota ei saada hyödynnettyä. Englannin peli on hidasta ja kaavamaista, ja jatkopaikka on kovan työn takana Slovenia-ottelussa.

    Itse toisin lohkon päätöspeliin avaukseen Carrickin, siirtäisin Gerrardin kärjen alle ja Rooneyn piikkiin. Lampardin penkitystä ei varmaan ikinä ole maajoukkueessa kokeiltu, joten sen aika olisi nyt. Laidoilla saisivat pelata Milner ja Lennon.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: