Lohko A: mietteitä avauskierroksesta


HENRI AALTO

11.6 neljän vuoden pitkä odotus vihdoin palkittiin. Avajaispäivänä ohjelmassa oli kaksi A-lohkon kamppailua ensimmäistä kertaa historiassa Afrikan maaperällä. Etelä-Afrikka ja Meksiko vastasivat turnauksen avausottelusta Ranskan ja Uruguayn selvitellessä paremmuuttaan iltaottelussa. Katsoin luonnollisesti molemmat ottelut monen jalkapallotaustaisen ystäväni kanssa kotona ”kisastudiosta” ja poimin jokaisen joukkueen esityksestä – ottaen muutamia ystävienikin kommentteja huomioon – merkillepantavia asioita esille.

Etelä-Afrikka

Isäntämaa aloitti oman kisaurakkansa todella hermostuneissa merkeissä 89 000 katsojan edessä Soccer City Stadiumilla. Koti-kisojen tuoma jännitys näkyi kaikessa tekemisessä melkein koko ensimmäisen jakson ajan.

Käytännössä koko toisen jakson, sekä osittain ensimmäisenkin neljävitosen aikana joukkue sai kuitenkin alun sekasorrosta toivuttuaan tuotua vahvuutensa hyvin esille. Tiivistä ja ennen kaikkea uhrautuvaista puolustuspeliä seurasi nopea, hallittu ja vaarallinen vastahyökkäyspelaaminen. ”Bafana Bafanan” neljä ylintä pelaajaa Tshabalala-Pienaar-Modise-Mphela iskivät aina pallon saadessaan nopeasti ja juonikkaasti kohti Meksikon epäorganisoitua puolustuslinjaa. Seurauksena tästä aivan fantastisen hieno maali ja muutama muu hyvä tekopaikka. Mieltä lämmitti erityisesti Modisen juonikkaat harhautukset ja ratkaisut.

Muuten joukkueen peli oli kurinalaista puolustamista toppari Aaron Mokoenan johdolla ja maalivahti Itumeleng Khunen onnistuessa erityismaininnan arvoisesti MM-debyytissään. 22-vuotias häkkäri esitti muutaman vaikuttavan reaktiotorjunnan ja antoi millintarkkoja avauksia käsistä potkuina. Yksi johti jopa läpiajoon aivan ottelun loppuhetkillä Mphelan joutuessa kuitenkin toteamaan hänen laukauksensa kimpoavan tolpasta maalin väärälle puolelle.

Pari muutakin heikkoutta hermoilun lisäksi osui omaan silmääni. Vasen puolustaja Lucas Thwala ei vakuuttanut ainakaan allekirjoittanutta ja hän oli sekä pallollisena että pallottomana luvattoman suurissa vaikeuksissa. Tämä johtikin puoliaikavaihtoon ja tilalle tullut Tsepo Masilela oli kaksikosta parempi.

Suurin yllätys itselleni oli kuitenkin maalivahti Khunen kommentti pelin jälkeen. Hän sanoi pettyneensä kotiyleisön kannustukseen ja kuulleensa enemmän meksikolaisten kannustusta kuin maanmiestensä. Paljon parjatuista kansallistorvista vuvuzeloista ei hänen mukaansa ollut toivuttua hyötyä. Tämän asian on käännyttävä positiiviseksi mikäli isännät mielivät jatkoon. Edellytyksiä siihen näytti kuitenkin kokonaisuudessaan olevan.

Tshabalala naulaa turnauksen ensimmäisen maalin.

Meksiko

Väli-Amerikan MM-kisakonkari oli ottelussa odotetusti pallollisesti hallitsevampi osapuoli. Joukkueen syöttöpeli toimi näyttävästi Marquezin ja Torradon rytmittäessä peliä keskialueella ja nuorten Dos Santosin, Velan ja vahvasti ylösnousseen Aguilarin juoniessa hyökkäyskolmanneksella ratkaisusyöttöjä. Kärjessä Guillermo Franco hakeutui pari kertaa hyvään puskupaikkaan.

Meksikon ongelmat tulivat kun pallo menetettiin. Pallonhallintaan pelinsä perustavan joukkueen tulisi puolustuspelaamisessa keskittyä heti ensimmäiseksi vastahyökkäyspelaajien eliminointiin. Nyt meksikolaiset jättivät liikaa tilaa vikkelille ja taitaville isännille, jotka tuntuivat aina saavan vaarallisen oloisen hyökkäyksen pallon riistäessään.

Meksiko ei ottanut valmiiksi iholta kiinni Etelä-Afrikan vaarallisimpia vastahyökkäyspelaajia jo palloa syötellessään, eikä se tuntunut reagoivan muutenkaan nopeasti menetyksiin. Keskikenttä putosi hitaanlaisesti auttamaan hieman huteralta tuntunutta puolustuslinjaa, joka oli useaan otteeseen helisemässä vastahyökkäysten kanssa. Tähän asiaan reagoiminen onkin avainasemassa Meksikon kisamenestyksen kannalta.

Hyökkäyspäässä Giovani Dos Santos oli Meksikon ehdoton hahmo. Tottenhamista Galatasarayssa lainalla viime kauden pelannut vasta 21-vuotias Dos Santos tuntui aivan saavan pallon kanssa jotain hässäkkää aikaan Etelä-Afrikan päädyssä. Toisen jakson aikana nuorukainen tosin tapasi hidastamaan ajoittain Meksikon hyökkäyksiä, mutta pääsoin hän harhautteli, rakenteli ja laukoi ihailtavan ennakkoluulottomasti ja tehokkaasti. Vain maali jäi puuttumaan.

Ranska

Vuoden 1998 maailmanmestarin pelit taitavat loppua ennen kuin ne ehtivät kunnolla edes alkaakaan. Jos vuoden 2002 uusinta nähdään, en ole yllättynyt. Osasin odottaa sitä jo ennen heikkoa avausottelua.

Hengetön, ajatukseton, määrätiedoton. Näillä sanoilla kuvailisin Ranskan esitystä. Ei tietoakaan järjestelmällisestä pelisysteemistä – tai filosofiasta. Joukkueellinen pelaajia lämättynä eri pelipaikoille ja sitten katsotaan mitä tapahtuu.

Hyökkäyksen piikissä heilunut Anelka valui jatkuvasti liian alas hakemaan palloa turhautuessaan tarjoilun vähäisyyteen ylempänä. Keskikenttäpelaajista lähes kaikki ehkä Toulalania lukuun ottamatta sortuivat todella pahaan yksinyrittämiseen.

Vuoroin Ribery, Govou tai Diaby kuskailivat palloa vähän aikaa edestakaisin ennen kuin menettivät sen. Diaby oli ehkä ainoa joka tuntui saavan jotain aikaan kuljetuksillaan. Pääsyy kuljetteluun oli kuitenkin mielestäni selkeän peli-ideologian puute ja vajavainen tieto siitä miten halutaan hyökätä ja mitä pallolla tulisi tehdä sen ollessa oman joukkueen hallussa.

Jos Ranska haluaa päästä lohkostaan jatkoon tai tehdä edes yhden maalin, jotain todella radikaalia on tapahduttava. Keskikenttämies Alou Diarra totesi juuri kisojen alla osuvasti Ranskan tilanteesta, että joukkueella ei ole edes kunnon pelitaktiikka ja se tarvitsisi nyt paljon aikaa rakentaakseen sellaisen – mutta aika on se ainoa asia mitä sillä ei enää ole.

Uruguay

Joukkue esiintyi kohtalaisesti tylsähkössä avausottelussaan Ranskaa vastaan. Se sai arvokkaan avauspisteen ja oma pää pysyi puhtaana. Aineksia parempaankin kuitenkin olisi.

 Puolustuspeli toimi tyydyttävästi, eikä Ranska päässyt juuri tekopaikoilla juhlimaan. Hyökkäyspeli oli kuitenkin hieman mielikuvituksetonta ja aivan liikaa Diego Forlanin varassa. Tuntui, että Atleticon mies vastasi usein sekä pelin rakentelusta, tekopaikkojen luomisesta että myös hyökkäysten viimeistelystä.

Vierellä pelannut Luis Suarez ei päässyt väläyttämään tappavan tehokasta viimeistelytaitoaan ja jäi muutenkin hieman hyökkääjäkollegansa varjoon. Suarez teki kuitenkin aktiivisesti töitä kärjessä ja varmasti näemme häneltä vielä paljon enemmän kisojen edetessä.

Valitettavasti Uruguayn pelistä en saanut irti sen syvällisempää analyysiä, mutta palaan joukkueeseen tarkemmin tarpeen tullen.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: