Osaako musta mies puolustaa?


PANU AUTIO

Peli-identiteetin käsite on rantautunut suomalaiseen jalkapallokeskusteluun voimakkaasti viime aikoina. Kynä Leppälahti pui aihetta blogissamme supervaihtopelaajan roolissa ja termiä on viljelty myös laajemmin esimerkiksi Urheilulehden futisanalyyseissa. Identiteettikeskustelussa piilee kuitenkin miinoja, joista vaarallisin on steretypiohin sortuminen. Laiska tai tietämätön analyytikkö saatta sortua vahvistamaan paikkaansapitämättömiä vanhoja totuuksia, jos ei hän ole ajan hermolla. MM-kisojen myötä nämä kysymykset tulevat entistäkin ajankohtaisemmiksi.  

Jalkapalloanalyytikon virka on vaikea. Pelin  peruslainalaisuuksien hahmottaminen vaatii vankkaa kokemusta. Sen lisäksi pitäisi tuntea seurat, sarjat, pelaajat ja valmentajat sekä heidän vahvuutensa, heikkoutensa ja tyylinsä. Jos analyytikko ei tunne sarjaa, joukkuetta ja pelaajia kyllin hyvin, sortuu hän helposti latteisiin yleistyksiin ja stereotypioihin. Ensi viikolla käyntiin pyörähtävät MM-kisat herättävät henkiin jälleen suuren määrän “asiantuntijoita”, jotka perustavat analyysinsä lähinnä vanhojen steretypioiden varaan. Samalla he tulevat vahvistaneeksi entisestään vanhoja mielikuvia.

Saksalainen jalkapallo on konemaista, tehokasta ja tylsää. Italialaiset pelaavat aina vain tulos mielessään ja puolustavat järjestelmällisesti. Eteläamerikkalaiset pelaajat ovat taitavia, mutta kovia filmaamaan. Tämän tyyppisiin fraaseihin liitetään usein pelaajan kansallisuuteen tai etnisiin taustoihin liittyviä ominaisuuksia. Samalla tehdään oletus, että kansallisuus näkyisi tavassa pelata jalkapalloa. Identiteettien määritteleminen perustuu pitkälti yleistyksiin.

Ansaan astumisen vaara on kuitenkin tälläisten yleistyksien kohdalla nykypäivänä entistä suurempi. Jalkapallo jos mikä on globaali laji. Maailman parhaita liigoja voi katsoa televisiosta tai internetistä missä päin maailmaa tahansa. Pelaajat liikkuvat yli rajojen entistä enemmän. Se näkyy kenties parhaiten maailman kovatasoisimmaksi sarjaksi mainostetussa Valioliigassa, missä pelaa koko ajan vähemmän ja vähemmän englantilaisia pelaajia. Brittifutiksen määritelmä on tämän myötä ajautunut pahaan kriisiin. Myös maajoukkueissa pelaa entistä enemmän muualla syntyneitä ja eri taustaisia pelaajia.

Yleistykset ja tyypittämiset ovat analyyseissä tarpeellisiä. Niiden avulla annetaan yksinkertaistava, elinvoimainen ja ymmärrettävä luonnehdinta analysoitavasta pelaajasta, joukkueesta tai sarjasta. Hyvässä analyysissä on osattava tiivistää juhanitammismaiseen ytimekkäseen tyylin. Steretypioihin sortumista tulisi kuitenkin vältää. Identiteettejä ja stereotypiota tutkinut Stuart Hall on määritellyt steretypioden käyttämisen seuraavanlaisesti: ”Stereotyyppistäminen pelkistää, liiottelee ja yksinkertaistaa analysoitavan piirteitä sekä jähmettää ne pysyviksi ja muuttumattomiksi.”  

Stereotyypioihin sortuminen on usein merkki tietämättömyydestä ja vanhoihin luuloihin fakkiintumisesta. Harmillisen usein esimerkiksi televisiokommentaattori paljastaa tietämättömyytensä turvautumalla stereotypioihin. Otan esimerkiksi FC Hongan Nicholas Otarun, jonka uraa olen päässyt seuraamaan lähietäisyydeltä. Otaru oli mukana myös nuorten maajoukkueessa, joka pelasi EM-kisoissa Ruotsissa viime kesänä. Suomen Pikkuhuuhkajien pelejä seurattiin suurennuslajin kanssa, sillä alle 21-vuotiaat olivat selvinneet ensimmäistä kertaa arvokisoihin. Lehdet kirjoittivat ennakoita ja analyyseja kisoista ja Suomen pelaajista. Silmääni pisti pahasti ”Nikin” kuvailussa kerta toisensa jälkeen toistunut fraasi, joka meni jokseenkin näin: ”Nopea ja taitava, mutta alaspäin pelaamisessa vaikeuksia. Puolustusasenteessa parannettavaa. ”  

Nopean ja taitava ovat kuvauksia, joita minäkin käyttäisin Otarusta, mutta puolustuspelaamisen kritisointi ei tulisi mieleenkään. ”Nikin” vahvuudet ovat ennen kaikkea alaspäin pelaamisessa. Hän on parhaimmillaan pallon riistäjänä ja raastajana, joka jaksaa juosta loputtomasti myös alaspäin. Tässä tapauksessa luulen, että toimittaja toisensa jälkeen on sortunut arvioimaan Otarua mielikuvien perusteella. Nigerilalaisen isän omaava turkulaissyntyinen Otaru on haluttu nähdä tyyppillisenä afrikklaistaustaisena nopeana ja näppäränä, mutta kurittomana pelaajana, joka ei osaa eikä viitsi puolustaa. Ehkäpä toimittajat näkivät Otarussa saman ”afrikkalaisen pelaajan mentaliteetin”, jonka Kups-valmetaja Pekonen määritteli taannoin AC Oulu -pelin jälkeisessä lehdistötilaisuudessa. Todellisuudessa Otaru on ominaisuuksiltaan lähempänä Gattusoa kuin yksikään viime kesän pikkuhuuhkajista.  

Afrikkalaisiin futikseen kohdistuvat stereotypiat toistuvat erityisen voimakkaina parin vuoden välein pelattavien Afrikan mestaruuskisojen yhteydessä. Vaikka harva jalkapalloihminen jaksaa nykyisen yltäkylläisen seurafutistarjonnan keskellä seurata Africa Cup of Nationin pelejä, jokaisella tuntuu olevan selkeä kuva siitä millaista futista kisoissa pelataan. Tammikuussa Angolassa pelatut kisat olivat jälleen kerran kuulopuheiden mukaan kuritonta futista, jossa nähtiin paljon holtittomia taklauksia ja taidokkaita yksilösuotituksia. On mielenkiintoista nähdä, miten pelaavat ensi viikolla alkavissa kisoissa kotimantereellaan Etelä-Afrikan, Nigerian, Algerian, Ghanan, Kamerunin sekä Norsunluurannikon joukkueet ja miten peliesitykset suhteutuvat vallitseviin mielikuviin ”afrikkalaisesta futiksesta”.

Pelissä tapahtuvien muutosten tunnistaminen on avainasemassa futisanalyyseissä. Identiteetin ominaisuuksiin kuuluu muutos. Niinpä myös minkä tahansa yksittäisen pelaajan, seuran tai maan pelillinen identiteetti elää jatkuvan muutoksen tilassa. Se ei siis missään nimessä ole synnynäinen ominaisuus, jonka futari saa äidinmaidossaan, kuten joku on joskus väittänyt. Sen rakentamiseen tarvitaan aikaa. Samalla kun jalkapalloileva ihminen kasvaa ja kehittyy, rakentuu hänelle myös pelillinen identiteetti. Yksittäisen pelaajan henkilökohtainen peli-identiteetti ei ole kuitenkaan mielestäni etnisyyteen tai kansallisuuteen liittyvä kysymys.

Tärkeintä uskottavalle futisasiantuntijalle on pysyä ajan hermolla. Perustietojen lisäksi olisi hyvä tuntea joukkueen ja pelaajien viime pelien saavutukset ja sen hetken kunto. Ajan tasalla pysymistä on myös se, että pystyy irtautumaan vanhoista ”totuuksista”. Asiantuntijoiksi itseään voivat tituleerata ennen kaikkea he, jotka pystyvät avaamaan pelillisissä identiteeteissä tapahtuvia muutoksia. Tälläinen todellinen asiantuntija pystyy kertomaan Saksan maajoukkueen pelistä muutakin kuin sen, että kyseessä on konemaisesti jauhava tehokas joukkue.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: