”Hävitään tai voitetaan”


Tarkoitus pyhittää keinot? Matka on päämäärää tärkeämpi? Interin voitto Mestareiden liigassa ja Mourinhon uusi askel kohti kuolemattomuutta palauttivat jälleen huulille iänikuisen jalkpallokannattajiakin jakavan kysymyksen.

Suuri osa jalkapallokannattajista voidaan jakaa kahteen koulukuntaan. Wenger- tai vaihtoehtoisesti Barca-koulukuntaa edustavat ne, jotka vaativat suosikiltaan iloista, hyökkäävää ja näyttävää jalkapalloa, mahdollisesti jopa tulosten kustannuksella. Toiseen koulukuntaan eli Mourinho-leiriin kuuluvat ne, joille tulos on ainoa oikea mittari jalkapallojoukkueen suoritusten arvioinnissa – tuli se millä  pelitavalla tahansa. Heille voittava jalkapallo on parasta jalkapalloa. Monille heistä myös oman jengibussin parkkeeraaminen kuudentoista rajalle on legitiimi pelitapa.

Itse tunnustan kuuluvani tähän jälkimmäiseen leiriin. Se ei tarkoita, että katsoisin aina mieluummin puolustavaa jalkapalloa kuin maalirikasta ja hyökkäävää jalkapalloa. Eikä voittavan jalkapallon tarvitsee todellakaan aina olla puolustavaa, kuten viime vuoden Barca hyvin osoitti. Materiaaliltaan heikommat joukkueet joutuvat kuitenkin useimmiten turvautumaan tiiviiseen puolustuspeliin ja erikoistilanteisiin.

Se tarkoittaa kuitenkin sitä, että arvostan suuresti Mourinhon (ja Rehhagelin Kreikan) saavutuksia ja taktista osaamista, heidän kykyään luoda joukkueistaan enemmän kuin pelkkä yksilöiden summa.

Mielestäni Mourinho on ehdottomasti yksi tämän hetken suurimmista jalkapallopersoonista ja jo nyt yksi lajin historian suurimmista valmentajista – ehkä vielä joskus The Special One.

Arvostan Interin peliä ja olen sitä mieltä, että pytty meni tänä(kin) vuonna täysin oikeaan osoitteeseen. Arvostan jopa Stoken sivurajaheittojen ja bussien avulla saatuja voittoja teknisesti ylivoimaisista vastustajista. Epäselvyyksien välttämiseksi on tässä vaiheessa todettava, että tarkoitus ei todellakaan ole rinnastaa Mourinhon  pelitapaa Stoken paljon yksinkertaisempaan. Ei siitä kuitenkaan enää enempää tässä jutussa.

Mourinho-leiriin kuuluuminen tarkoittaa myös sitä, että mielestäni viihdyttävän ja hyvän jalkapallon välillä on vissi ero. Maalirikkaat ottelut ovat usein seurausta pahoista puolustuspään virheistä ja joukkuepuolustamisen laiminlyönnistä – eikä sellainen kuulu hyvään jalkapalloon.  Se ei edelleenkään tarkoita silti sitä, että en nauttisi 4-4 -pelien ja Hawaiji-jalkapallon katselemisesta, ainakin toisinaan. Eikä se tarkoita sitä, että Stoken jalkapallo olisi pidemmällä tähtäimellä parempaa jalkapalloa kuin Arsenalin. Yksittäisessä pelissä Stoke voi kuitenkin olla parempi joukkue, vaikka se saisi vain yhden sivurajaheiton maalia kohti.

Kreikan EM-kisamestaruus oli harvinainen poikkeus, sillä yleensä hyvien joukkueiden on pystyttävä hyökkäämään monipuolisesti pärjätäkseen. Hyvät joukkueet tarvitsevat myös hyviä yksilöitä. Molemmat näistä täyttyivät tämän vuoden Interin triplajoukkueessa. Mutta tuskinpa Kreikan mestaruusjoukkue olisi kovin korkealle sijoittunut esimerkiksi Valioliigassa tällä kaudella.

Mourinho, Hodgson ja Capello

Jakolinjat leirien välillä ovat häilyviä myös toiseen suuntaan. Monet ovat valmiita hyppäämään Mourinho-bandwagoniin, jos panokset kasvavat riittävän suuriksi. Vai kuinka moni Hodgson-kritiikko on sitä mieltä, että Suomen kisapaikka olisi tullut väärin keinoin? ”Väärin sammutettu”, kuten vanha sananparsikin sanoo. En epäile etteikö heitä olisi, onhan kuulemma Brasiliassakin ihmisiä, jotka eivät suostu laskemaan vuoden 1994 maailmanmestaruutta ”oikeaksi”, kun se saavutettiin väärällä pelitavalla.

Uusi esimerkki saadaan todennäköisesti ensi kauden La Ligasta, jossa Mourinho johdattaa Real Madridin mestaruuteen tavalla, joka ei varmasti miellytä ihan kaikkia valkoisen baletin ystäviä ainakaan pidemmän päälle. Capellon kohtalo voi olla todennäköinen.

Eikä tarkoitukseni ole tässä tuomita niitä, jotka eivät pidä Mourinho-pallosta. Kyse on makuasioista, joista voi ja pitää kiistellä. En ole kuitenkaan valmis sulattamaan sitä näkemystä, että jalkapalloa pitäisi pelata jollain tietyllä tavalla. Paitsi jos kyse on junnufutiksesta.

The Special One - kohta myös Real Madridissa?

”Pelataan pelaamalla”

Junnuvalmennuksen parissa viettämieni vuosien aikana olen kuitenkin joutunut välillä kantapäänkin kautta oppimaan, että nämä huippujalkapallon seuraamisen koulukunnat eivät siellä päde. Junnufutiksessa on vain yksi ainoa oikea lähestymistapa ja sitä ei Stoken pelejä katsomalla opi.

Nuoria futaajanalkuja on kannustettava ”pelaamaan pelaamalla” (en itse oikein pidä sanonnasta, siksi lainausmerkit), pitämään palloa, yrittämään asioita, jotka todennäköisesti epäonnistuvat – sen sijaan, että suosittaisiin suoraviivaista ja puolustuksen kautta lähtevää ”route one” -pelitapaa, joka tuottaisi varmasti paremman tuloksen.

Pelitapa-asiassakaan ei ole mielestäni silti syytä ehdottomuuteen. ”Pelaamisen” korostaminen voi nimittäin johtaa myös siihen, että otteluiden häviämisestä tulee itsestään selvyys, joka oikeutetaan ”mut ne vaan roiski” -selityksillä.

Usein vasta C-juniori-iässä ”pelaavampi” pelitapa alkaa tuottaa keskimäärin parempia tuloksia. Sitä ennen ei sovi unohtaa, että jalkapallossa on kuitenkin tarkoitus tehdä enemmän maaleja kuin toinen joukkue ja jos omiin menee aina 3 tai enemmän niin se voi olla aika vaikeaa.

Samoista syistä olen myös sitä mieltä, että Veikkausliigassa kaikkien joukkueiden olisi pyrittävä pelaamaan pelaajia mahdollisimman hyvin kehittävällä tavalla, ei tuloksia maksimoimalla. Näin siis silloin, jos Veikkausliiga halutaan nähdä ensisijaisesti tulevaisuuden tähtien kasvupaikkana ja maajoukkueen etujen vaalijana. En välttämättä itse pidä sitä parhaana mahdollisena lähtökohtana, mutta Hongan toiminta on mielestäni kuitenkin hyvä esimerkki: Jos halutaan kehittää Rasmus Schüllerin ja Juuso Simpasen kaltaisia futaajia, on siihen vaan yksi tie eikä se vie maalivahdin jalasta target-hyökkääjään päähän.

Tapa 1:

Säännöistä apua?

Palataan takaisin junnufutikseen. Voisiko uusista turnaussäännöistä olla apua pelaavamman pelitavan ja sitä kautta taitavampien futareiden edistämisessä? Monissa turnauksissa sitä jo yritetäänkin, esimerkiksi kieltämällä maalipotkujen ja –heittojen antaminen yli puolen kentän. Tämä sinällään varsin hyvä sääntö voi kuitenkin kääntyä itseään vastaan.

Esimerkki: Kapteeninnauhalla maalivahdiksi lahjottu FC Hattivatit Barca Sinikeltaisten 7-vuotias kapteeninnauhalla maalivahdiksi houkuteltu liimanäppi heittää maaliheiton 2 metrin päähän lähimmälle puolustajalle. Palloon rynnii kuitenkin ensimmäisenä naapurikunnan joukkueen päätä pidempi ja kaksi kertaa painavampi. Veskarin joukkuetoverit kysyvät: ”miksä sen sille heitit?”. Vanhemmat  huutavat kentän laidalta: ”Heitä pidemmälle!”. Kolmen minuutin päästä sama toistuu uudelleen.

Seuraus: isokokoiset ja fyysiset prässijoukkueet hyötyvät säännöstä, jonka olisi tarkoitus palvella pallon hallintaa ja pelaavampaa pelitapaa.

Paljon paremmin toimisi sääntö, joka määrää molemmat joukkueet omalle kenttäpuoliskolleen maalipotkuissa. Se antaisi epävarmemmillekin pelaajille enemmän aikaa ja itseluottamusta pallon kanssa. Ehtisi ottaa pallon haltuun, nostaa katseen ylös ja valita sopivin ratkaisu pelitilanteeseen sen sijaan, että yrittäisi hädissään vain päästä eroon pallosta. Myös houkutus pitkille avauksille on olematon, kun toisella kenttäpuolella on vain vastustajan pelaajia. Säännön vastustajat voivat toki vedota siihen, että pelin tempo hidastuu ja pelistä tulee liian keinotekoista. Mielestäni se kuitenkin kehittää peliä paljon enemmän kuin nopeatempoinen roiskiminen. Tämän tyyppisiä sääntöjä toki välillä näkee junnuturnauksissa, mutta sen toivoisi olevan myös Palloliiton virallisissa ohjeissa.

Pelkkä ”pelaava” pelitapa ei tietenkään yksinään riitä. Jalkapallo on paljon muutakin kuin sisäsyrjäsyöttöjä ja pehmeitä kosketuksia. Se on myös fysiikkaa, kaksinkamppailuja ja oikeaa asennetta. Niitä oppii paremmin Stoken isoilta mörssäreiltä kuin Arsenalin vikkeliltä taitureilta. Eli sokeasti yhteen ainoaan mantraan uskominen ei ole hyväksi tässäkään asiassa.

Tapa 2:

Advertisements

5 Responses to ”Hävitään tai voitetaan”

  1. Mouri sanoo:

    Tätä Mourinhon ”puolustusvoittoista” pelitapaa hieman ylihypetetään, esimerkiksi maalejahan Inter mätti ihan kunniotettavaan tahtiin Mestarien Liigassa. Ihmiset tuntuu vaan muistavan sen alivoimalla pelatun ottelun Barcelonaa vastaan, vaikka edellinen ottelu päättyi Interille 3-1 ja finaalikin 2-0. Eli vaikka Mourinhon taktiikka perustuukin vastahyökkäyksiin, tuntuu hieman oudolta, että sitä pidettäisiin jonkinlaisen ”Wengerläisyyden” vastakohtana. Bussia Mourinho parkkeeraa kuitenkin harvoin, ja usein vain pakkotilanteessa.

    • Näinhän se on. Ei Mourinhon pitäisi olla mikään synonyymi bussitaktiikalle, vaan pikemminkin pragmatismille, jossa ei voittoa haetaan tyylipisteistä välittämättä. Paikoitelleen Muorin joukkueet ovatkin pelanneet ainakin omaan silmääni jopa varsin viihdyttävää futista, vaikka taktiikka onkin perustunut pitkälti vastaiskuihin.

      • Vesa Salminen sanoo:

        Aivan. Samaa mieltä ja sen takia halusinkin ohimennen tehdä pesäeron Stoken bussiin ja Mourinhoon.

        Mourinhon taktiikka ei todellakaan ole pelkkää puolustamista, vaan tehokkaita vastahyökkäyksiä yms. Eli siirtymävaihepeliä parhaimmillaan.

        Mutta voitto on kuitenkin Mourinholla aina päämääräänä (en epäile, etteikö Wengerillä) ja sitä haetaan usein puolustuksen kautta. Ensimmäinen kausi ja mestaruus Chelseassa tuli ainakin ennennäkemättömän pitävän puolustuksen avulla. Ja onhan Interin pelitavan lähtökohdat kuitenkin monella tapaa hyvin erilaiset kuin Wengerillä – vai oletteko samaa mieltä?

  2. Pele sanoo:

    Mourinhon Inter pelasi taktisesti erittäin fiksusti Barcaa ja Bayernia vastaan. Olosuhteiden pakosta toinen osaottelu Camp Noulla oli mitä oli, mutta minkä teet. Busquets sai sappeni kiehumaan pelkurimaisen filminsä päätteksi, jonka seurauksena Inter joutui vääryydellä miehen vajaalle. Avausosa 3-1, joten sitä ei tarvitse spekuloida sen enempää. Bayernia vastaan peli oli koko ajan Interin hallussa. Kaksi tehtyä maalia osoittavat muiden paikkojen ohessa, ettei kyse ollut rehhagelmaisesta antijalkapallosta vaan omien avujen maksimaalisesta hyödyntämisestä. Toki peliä mitenkään edistämättömän plätkyttelyn katsominen on viihdyttävää ja sen perusteella voidaan spekuloida pallonhallintaprosentteja. Ne eivät valitettavasti ratkaise peliä.

  3. Loukku sanoo:

    Erinomainen kirjoitus. Erityisesti sen takia, että erotetaan huippufutis ja junnufutis toisistaan. On tärkeää huomata, että jokainen Mourinhon pelaajista osaa pelata myös kaunista jalkapalloa. Kuka tahansa heistä voidaan viedä free flowing -fudista pelaavaan La Liga -joukkueeseen ja he pärjäävät. Mutta Veikkolan metsäkentillä jalkapallo-oppini ammentaneena voin kertoa, että vaikka D-junnuna laitetaan yksittäisissä otteluissa Honkaa ja Klubia neniin pitkää palloa potkimalla, tulee muutaman vuoden päästä stoppi. Junnuvalmentajien täytyy ehdottomasti olla niin kypsiä näkijöitä, että he voivat vaatia pelaajiltaan maata pitkin pelaamista, vaikka pariin vuoteen ei joka peliä voitettaisikaan. Taitofutiksen opiskelu on pitkä prosessi.

    Mitä sen sijaan Mourinhoon tulee, on kyllä mielenkiintoista nähdä, missä mittakaavassa hän antaa oikeutuksen näille jarrufutiksen ystäville ympäri Eurooppaa. Olisi kurjaa jos nekin, jotka eivät osaa puolustaa taiturimaisesti, alkavat parkkeerata rankkarialueen rajalle.

    Kaikesta huolimatta esim. Guardianin Jonathan Wilson esittää loistavasti, että jalkapallon 140-vuotisen historian aikana äärimmäisen puolustavaa futista vastaan on aina keksitty lääke. Hegeliläisen Teesi (Barca)–>Antiteesi (Inter)–>Synteesi (???)-kaavan kautta futis kehittyy ja tulee jatkuvasti mielenkiintoisemmaksi urheilumuodoksi. Ei se jämähdä, ei sitten millään!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: