Sorakentät – jalkapallon syöpä vai oleellinen osa lajia?


Ville Kuusinen

Sorakentät turhauttavat Suomessa joka kevät varmasti monia jalkapalloilijoita. Ainakin minulle sorakentällä tapahtuvat harjoitukset ja ottelut vievät suurimman ilon jalkapallosta. Tätä lajia ei vain ole tehty pelattavaksi hiekalla. Vai pitäisikö hiekkakentät sittenkin nähdä  yhtenä jalkapalloon kuuluvana oleellisena yksityiskohtana?

Tiedän, että olen elänyt silti jalkapalloilullisesti paremmassa asemassa kuin nuoret esimerkiksi 80-luvulla. Silloin soralla harjoiteltiin koko talvi. Tekonurmet ovat helpottaneet omaa sukupolveani paljon talvisessa harjoittelussa. Tuntuukin hullulta, että valitan muutamista harjoituksista hiekalla, mutta nyt kun kerran aloitin niin annetaan mennä sitten kunnolla.

Sorakentät olivat kotikaupungissani Porissa myös ongelma ennen muuttoani Helsinkiin. Aina nuorena odotin kauhulla maaliskuuta, jolloin sorakentillä oli pakko harjoitella ja pelata ainakin muutama ottelu. Minun olisi pitänyt ehkä olla kiitollinen hiekalla pelattavista otteluista, sillä en omannut koskaan loistavaa tekniikkaa ja sora peitti mukavasti heikkouteni. Silti kentästä aina ihme pomppuja ottanut pallo ei koskaan saanut minua innostumaan.

Odotin Helsinkiin muuttaessani sorakenttien jäävän historiaan ainakin omalta osaltani. Tilanne on silti ollut aivan kauhea. Ensinnäkin kokemukset Pallokentän alakenttien tekonurmista ovat jo hirveitä. Jalat ovat joka harjoitusten jälkeen kipeät pelkästä hölkkäämisestä noilla alustoilla. Sitten tulee sarja-avauksen vuoro ja nokka kohti sorakenttiä. Eli tilanne voi näemmä muuttua vielä huonommaksi! Eikö Helsingin kokoisessa kaupungissa todellakaan ole parempaa tilannetta jalkapallon harrastajille? Täällähän kaikki muukin on niin suurta ja kaunista.

Olenko vain asennevammainen nuori, joka on saanut kaiken aina kultalautasella naamansa eteen? Ehkä minunkin pitäisi nähdä nämä soraharjoitukset pelkästään positiivisena asiana. Jospa minun tekniikkani ja ensimmäinen kosketukseni palloon kehittyisivät vihdoinkin edes kohtalaisiksi, syötöttöni saattaisivat vihdoinkin alkaa löytämään kohteensa ja laukaukseni päätyisivät maaliverkon perukoille. Tuleehan Brasiliastakin tuhansia lupaavia jalkapalloilijoita jatkuvasti, vaikka he joutuvat nuorena harjoittelemaan myös soralla ja hiekalla.

Tyttöfutista hiekkakentällä

Kaikesta huolimatta olen sitä mieltä, että suomalainen jalkapallo ei kehity jos nuoret joutuvat harjoittelemaan paljon pölyävillä sorakentillä. Muutamat harjoitukset ja ottelut tekevät hyvää kokemuksena, mutta etenkin Helsingissä olosuhteet on saatava kuntoon. Pienemmissä kunnissa tekonurmia nousee pystyyn lähes jatkuvasti. Miksei Helsingissä voida pyrkiä samaan? Minulle kolmosen pelaajana tällä ei ole kiire, mutta entäpä se nuori 8-vuotias, josta saattaa tulla uusi Hyypiä tai Litmanen.

En ole ainoana tätä mieltä, sillä juteltuani useiden jalkapallossa mukana olleiden henkilöiden kanssa on mielipide ollut aina sama. Tekonurmia on saatava Suomeen entistä enemmän. Valmentajatkin aina pahoittelevat pelaajille soralla tapahtuvista harjoituksista jo etukäteen.

Kävin viime viikonloppuna Porissa ja pääsin pitkästä aikaa kunnolliselle tekonurmelle. Harjoitukset olivat todella suuri nautinto ja harjoitusalustalla oli tässä oleellinen osa. Jopa ensimmäinen kosketukseni tuntui paremmalta kuin koskaan ja maalivahdit lähes polvistuivat laukausteni edessä. Oliko tämä puhdasta tuuria vai kentän avustuksella tapahtuvaa sattumaa?

Kirjoita kommenttina oma näkemyksesi hiekkakentien tulevaisuudesta! Eikö meillä todellakaan ole muita vaihtoehtoja?

Advertisements

6 Responses to Sorakentät – jalkapallon syöpä vai oleellinen osa lajia?

  1. Mikko sanoo:

    Vähääkään kilpailullisen jalkapallon pelaaminen millä tahansa hiekka- tai sora-alustalla pitäisi kriminalisoida. Aivan järkyttävää touhua, joka oli osaltaan kadottamassa omaa harjoittelumotivaatiotani junnuna. Maalivahtina pelatessa se lokakuun lopusta vappuun kestänyt hiekkakenttäkuuri ei ollut herkkua.

    • Nico sanoo:

      Mikko osui naulan kantaan, ei kamalampaa alustaa jalkapallon pelaamiseen ole vielä keskitty. Siis suoraan sanoen hiekalla pelattavat ”jalkapallopelit”, eivät ole jalkapalloa! Hiekkakentät riistävät täydellisesti koko pelin hienouden, tapa millä liikutetaan palloa nopeasti, nopeissa käännöksissä hiekka luistaa alta välittömästi, liukutaklauksia saa harkita aika tarkkaan ennen kuin sellaisen vetäisee, ja lista sen kun jatkuu.

  2. Tito sanoo:

    Ihme kermaperseilyä. Kyllä siinä hiekallakin liukuu ihan kivasti ja monet huippupelaajat ovat junnuna kehittäneet pehmeän pallotatsinsa asfaltilla.

    Suurissa kaupungeissa olosuhteet ovat kyllä aika perseestä, ja helsinkiläisten verorahoillahan niitä tekonurmia sinne Poriin ja muille kuoleville paikkakunnille rakennellaan. Maakunnissa ylipainoiset vitosdivaribiisonit sitten lanaavat kaikki treenit ja matsit samettisilla nurmilla stadin junnujen pöllyttäessä hiekkaa ympäri vuoden.

  3. rap sanoo:

    Titon kanssa samaa mieltä. Muistan junnuna kuinka kesällä ei ollut tarjolla kuin hiekkakenttiä. Itseäni vitutti suuresti aina kotipeli, kun Tamperelaiset seurat joutuivat pelaamaan aina hiekalla. Vieraspelimatkat olivatkin sitten jotain aivan muuta. Pienimmissä kyläpahasissakin oli hyvin hoidettu nurmi ja pelaaminen oli suoranainen nautinto.

  4. Futaaja EVP sanoo:

    Tuon kirjoituksen asiapitoisuus oli sitä luokkaa että hame päälle ja treenaamaan. Onko suomen jalkapallo tosiaan nykyisin mennyt sellaiseksi kermaperseiden pompotteluksi että kun peli ei kulje niin aina löytyy muualta kuin itse pelaajista se syy. Yleensä olosuhteista kuten tässäkin tapauksessa.

    Kun itse pelasin aktiivisesti niin meillä treenattiin kesät hiekkakentällä ja talvet hiekkakentän päälle auratulla lumialueella, hyvällä menestyksellä. Ei siinä auttanut nurmet (tekonurmet nykyisin) niitä pitsipöksyjä jotka olivat tottuneet vain ja ainoastaan nurmen pehmeään pintaan.

    Nykyisin hoidan näitä kenttiä joten olen kyseiset ”treenaajat” nähnyt, samat ihmiset valittavat samoista asioista vuodesta toiseen.

  5. Pano-Man sanoo:

    Kyllä hiekkakentät ovat perseestä. Ei niillä pidä pelata mitään lajia. Vanhat mursut painukoot sorinensa vaikka vittuun.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: