Moraalista eli miksi filmaaminen on niin kamalaa?


JOEL AALTONEN

Richard Dawkins on esittänyt, että on olemassa tiettyjä arvoja jotka ovat yleisesti hyväksyttyjä kaikissa ihmiskulttuureissa. Hänen mukaansa ne ovat syntyneet luonnonvalinnan muokkaamista altruistisista geeneistä jotka antavat ihmisille empatian tunteen. Toisin sanoen se että suurin osa meistä ei juokse ympäriinsä viettämässä veriorgioita ei johdu jostain ylhäältä tulevista käskyistä, vaan siitä, että yksilölle on hyödyllisempää noudattaa yleisiä moraalin ohjenuoria, jotta muutkin noudattaisivat niitä ja emme itse joutuisi veriorgioiden kohteeksi. ”Kaikki mitä te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille” (kaikessa äärettömyydessään Jeesuskaan ei ollut kuullut sadomasokisteista). Katsoessani pelejä tänä viikonloppuna erilaisissa seurueissa yhden asian tuomitseminen ylitti kaiken muun.

Kaikkein hirvittävintä mitä noissa otteluissa tapahtui, oli sukeltaminen (FIFA:n uuskielessä ”virheiden simulointi”). Jalkapallon syöpä ja kaiken pahan alku ja juuri. Kulttuuriantropologinen viisarini värähti. Minkä takia juuri tämä on jalkapallon yleismaailmallisesti halveksutuin aspekti? Vittumaistahan se on, mutta ihanko tosissamme pidämme maailman parhaisiin pelaajiin kohdistuvaa jatkuvaa nilkoille potkimista pienempänä pahana kuin dyykkaamista?

Kaká kuuluu Jeesukselle

Kaksinaismoralismi tuntuu olevan jokaisen jalkapalloilijan ja jalkapalloa katsovan etuoikeus. Arsene Wenger tuntuu olevan joka viikko mediassa kertomassa, kuinka hänen joukkuettaan kohdellaan ilkeästi. 10 vuotta sitten Wengerillä oli itsellään liigan ilkein joukkue. Mestaruuskaudella 2001-2002 Arsenalilla oli eniten punaisia kortteja ja toiseksi eniten keltaisia Valioliigassa. Kolikon toisella puolella ovat sitten boltonit ja stoket, joiden toinen toistaan vittupäisemmät pelaajat ja valmentajat kehtaavat valittaa siitä kuinka nykypelissä ei saa enää koskeakaan vastustajaan, sen jälkeen kun ovat 90 minuuttia potkineet vastustajan parasta pelaajaa enemmän kuin palloa.

Vielä pahempia ovat kuitenkin katsojat. Kuka koskaan kritisoi joukkueiden kannattajia pilkun vaatimisesta tilanteesta josta sellaista ei todellakaan pitäisi antaa? En vaan taida ymmärtää, kuinka paljon nämä fanit rakastavat joukkuettaan. Voi hitsin vitsi, eihän niiden voi olettaa katsovan peliä puolueettomin silmin. Sen sijaan pelipaikastaan ammatikseen taistelevien pelaajien tulisi toki pystyä tekemään eettinen ja oikea ratkaisu, joka saattaa pahimmillaan tarkoittaa valtavia taloudellisia menetyksiä seuralle ja pelaajalle. Kristuksen vittu sitä huudon määrää kun Henry ei mennyt kertomaan tuomarille olleensa tuhma poika maailman suurimmalle näyttämölle oikeuttavan passin ollessa jo kädessä.

Sitäpaitsi miksi yhden säännön rikkominen on enemmän väärin kuin toisen? Puhtaasti filosofisessa mielessä niin divarimatsissa keskialueella tehty didihamann (nopean hyökkäyksen pysäytys, se mitä selostajat sanovat ”älykkääksi” rikkeeksi) kuin yliajan viimeisellä minuutilla MM-finaalissa suoritettu kuoleva joutsen vastustajan boksissa ovat väärin. Ne ovat kummatkin sääntökirjan vastaisia tekoja. Sääntökirja on se yleinen moraalinen ohjenuora, jota jalkapalloileva yhteisö noudattaa. Sen on tarkoitus estää meitä tekemästä toisille, mitä emme haluaisi itsellemme tehtävän. Miten voimme olettaa kenenkään toimivan moraalisesti, mikäli hyväksymme ja jopa kannustamme luomiemme ohjeiden rikkomiseen? Raiskauksiahan vaan sattuu silloin tällöin, kunhan nyt et sentään tapa ketään?

Nietzschen mukaan Kungfutsella ei ole vapaata tahtoa

Älkää käsittäkö väärin. Mielestäni on ihan oikeutettua vaatia pelaajia tekemään moraalisia päätöksiä kentällä. Mielestäni on jokaisen oikeus vaatia että pelaajat eivät teeskentele kentällä loukkaantunutta tai väärinkohdeltua. Sama rima tulee kuitenkin silloin asettaa myös itselleen. Aionkin ehdottaa että jalkapallosta tehdään eräänlainen yhteiskunnallisten kokeilujen kenttä. Tuomarit hevon vittuun, annetaan pelaajien tehdä päätökset kentällä. Kunniaan perustuva koodisto. Jos tulee erimielisyyksiä niin kysytään vaan joltain yleisöstä. Sieltä tulee sitten viimeistään täysin puolueeton päätös. Anarkismia käytännön tasolla. Joku kyynikko varmaan kehtaa väittää että syntyisi bellum omnium contra omnes (”kaikkien sota kaikkia vastaan”). Itse olen toiveikas.

P.S. Tulen tuntemaan itseni vanhaksi sinä hetkenä kun Paul Scholes ei enää ratkaise yliajalla, Tampere United ei enää tunnu muoviseuralta ja Jari Litmanen ei enää ole maajoukkueen paras pelaaja.

Ei taida olla vielä lähelläkään.

Mainokset

4 Responses to Moraalista eli miksi filmaaminen on niin kamalaa?

  1. Martti sanoo:

    En kyllä täysin ymmärtänyt tämän kirjoituksen pointtia.

    Mielestäni filmaaminen on halpamaisuudessaan verrattavissa invapaikalle pysäköintiin.

  2. Pinturicchio sanoo:

    Tämä teksti on kokonaisuudessaan aika laimea. Pedattu pohja kierrellään ja kaarrellaan erilaisten huvittavien käänteiden turvin lopulta mielipiteettömäksi teesiksi tuomareiden poistamista varten…

    Eräs räikeimmistä esimerkeistä tapahtui vuoden 2002 MM-kekkereissä. Turkin Hakan Ünsal potkaisi pallon Rivaldoa kohti tuomarin huomion kohdistuessa toisaalle(peli oli pysähtynyt). Rivaldo piteli käsiä kasvoillaan, aivan kuin pallo olisi osunut niihin. Tuomari ajoi Ünsalin punaisella kortilla ulos kentältä. Televisiouusinnat osoittivat Rivaldon liioitelleen tilanteessa.

    Siinä otteluparissa kun olisi ollut tuomariton tila ”kokeilumielessä menossa” niin joukkolyöminen olisi ollut väistämätön. Jos kaipaa teatteria niin sitä varten löytyvät omat areenat, mutta kukaan todellinen jalkapallon ystävä ei voi olla liputtamassa filmauksen puolesta. Tuomareiden poistaminen pelistä on lähinnä huvittava idea. Keiden virheille sitten kaadetaan syyt kun oma joukkue pupeltaa?

    PS. Kova ja rehti peli kunniaan.

    PSS. Loppuhetkien ”didihamannit” saavat usein kiitokseksi lapun uroteostaan. Ja sitä ennen on todennäköisesti ollut melkein täysi peliaika vaikuttaa oman joukkueen voimin ottelun lopputulokseen.

  3. Mac sanoo:

    ”Kaksinaismoralismi tuntuu olevan jokaisen jalkapalloilijan ja jalkapalloa katsovan etuoikeus. Arsene Wenger tuntuu olevan joka viikko mediassa kertomassa, kuinka hänen joukkuettaan kohdellaan ilkeästi. 10 vuotta sitten Wengerillä oli itsellään liigan ilkein joukkue. Mestaruuskaudella 2001-2002 Arsenalilla oli eniten punaisia kortteja ja toiseksi eniten keltaisia Valioliigassa.”

    Faktat saattaa olla kohdillaan (en ole tarkistanut), mutta pelkästään keltaisten ja punaisten korttien määrän tarkastelu vääristää totuutta, eikä mielestäni pätevöitä kyseistä argumenttia liigan ilkeimmästä joukkueesta. Keltaisten ja punaisten määrä ei tietenkään ole pelkkää sattumaa, mutta määrään on vaikuttanut myös moni muu asia. Eikä ainakaan vähiten brittifutiksessa yhä edelleen rehottava xenofobia.

  4. […] ja futiksen moraalista. Alkuviikosta Pallonkaikkeuden postiluukkuun oli kilahtanut yllättäen Joel Aaltosen pohdinta samasta aiheesta. Tekstissä haluttiin kyseenalaistaa filmaamisen tuomitseminen. Olen asiassa pitkälti Joelin […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: