Oma Veikkausliigajoukkue haussa


OTTO TÄHKÄPÄÄ

Ei, en ole ostamassa tai muutoin hankkimassa itselleni omaa Veikkausliigajoukkuetta. Yksi nelosdivarijoukkue riittää meikäläiselle. Otsikossa on pikemminkin kyse siitä, että haluaisin saada aiempia vuosia enemmän irti tänään alkaneesta Veikkausliigakaudesta. Aiemmin Veikkausliiga on jäänyt osaltani valitettavan etäiseksi vaikka teoriassa sarja ja kotimainen jalkapallo kiinnostavatkin. Intohimoisen fanin sijaan olen ollut pikemminkin passiivinen kotimaisen pääsarjajalkapallon seuraaja. Pohjimiltaan ongelmassa on kyse siitä, että minulla ei ole erityistä tunnesidettä yhteenkään Veikkausliigaseuraan. Tunneside ei synny käskystä tai tietoisella päätöksellä, mutta olen järkeillyt, että jonkun joukkueen badwagoniin hyppääminen voisi lisätä omaa kiinnostustani kotimaiseen pääsarjafutikseen. Enää pitäisi päättää mikä tuo joukkue olisi. Sen aion kuitenkin päättää tämän kirjoituksen kuluessa.

Koska Salossa ei ole omaa Veikkausliigajoukkuetta, en ole syntynyt tai kasvanut yhdenkään nykyisen liigajoukkueen kannattajaksi. Maantieteellisesti tarkasteltuna lähimmät pääsarjajoukkueet löytyvät Turusta, mutta niiden kannattaminen ei kuitenkaan tule kysymykseen. Juniorina pelasimme usein turkulaisjoukkueita vastaan ja ne olivat aina liian hyviä ja omasta hyvyydestään liian tietoisia, jotta voisin sympata kumpaakaan niistä. Turkulaisjoukkueiden lisäksi ehdottomasti ei-kannatettavien joukkueiden listalle menevät myös HJK (liian menestynyt) ja HaKa (liian Sedu).

Neljän joukkueen raakaaminen pois neljästätoista mahdollisesta oli kohtuullisen helppo tehtävä. Tämän jälkeen edessä onkin vaikeampi karsinta, sillä iso osa Veikkausliigajoukkueista ei herätä juurikaan tunteita puolesta eikä vastaan. AC Oulu, TamU, VPS, KuPS ja Jaro ovat harmaata massaa, josta on vaikeata saada otetta. Toisaalta Jaro voi tulevalla kaudella olla kiinnostava joukkue ukrainasta vuokrattuine vahvistuksineen, mutta pidemmässä juoksussa siitäkään tuskin uudeksi suosikkijoukkueeksi. Sitä paitsi olen käynyt Pietarsaaressa kerran elämässäni noin 20 vuotta sitten ja sen paperitehtaan hajun muistan vieläkin.

Kahden pudotuspelikierroksen jälkeen mukana kisassa (josa tätä nyt sellaiseksi voi sanoa) ovat vielä JJK, FC Lahti, Honka, IFK Marienhamn ja MyPa. Voittajan seulominen esiin viiden finalistin joukosta käykin jo hyvin työlääksi. Jyväskylässä näyttäisi olevan hyvä futisbuumi meneillään ja JJK:n toiminnassa sopivanlaista kunnianhimoa. Näillä eväillä JJK hinaakin itseensä mukaan kärkikolmikkoon. Lahti selviää JJK:n kaveriksi jo pelkästään Jari Litmasen takia. Tämän lisäksi Lahden fanien vuosien saatossa tekemät älyvapaat ja näyttävät tempaukset katsomon puolella nostavat myöskin mustapaitojen osakkeita. Kolmen kimpan täydentää Honka, joka on hurmannut viime vuosina positiivisella ja nuorekkaalla jalkapallolla. Ja pelaahan espoolaisten riveissä myös Pallonkaikkeuden oma vakiobloggari Henri Aalto. JJK:n, Lahden ja Hongan selvitessä viimeiselle pudotuskierrokselle on aika toivottaa sinänsä sympaattisille Marienhaminalle ja MyPalle onnea ja menestystä tulevalle kaudelle – kiitos, mutta ei kiitos tällä kertaa.

Kisan edetessä kamppailu kovenee, sillä järkisyin ajateltuna JJK:n, Lahden ja Hongan välillä päätöksen tekeminen on todella vaikeaa. Intuitiolla päädyin kuitenkin ratkaisemaan oman Veikkausliigakauteni kohtalon JJK:n ja Hongan välillä. Lahdella on Litmanen, mutta Kuninkaan otteita tulee joka tapauksessa seurattua suurennuslasilla, joten kuhnureiden kelkkaan hyppääminen ei ole tarpeellista tämän hankkeen puitteissa. Lopullinen valinta sen suhteen mitä joukkuetta alan symppaamaan tulevalla Veikkausliigakaudella tapahtuukin siis Hongan ja JJK:n välillä.

Syy ei ole Liigacupin finaalissa, ei blogin espoolaissektion painostuksessa eikä siinä, että monet mediat ovat nostaneet Hongan tulevan kauden (yhdeksi) mestarisuosikiksi, mutta lopullinen valintani kohdistuu kalkkiviivoilla juuri espoolaisiin. Pahoittelut Jyväskylän suuntaan, mutta lopulta Honka oli juuri Banan poninhännän verran edelle kilpakumppaneitaan. Hongan pelityyli, valmennuksellinen ideologia, koko seuran identiteetti, positiivinen luottamus omaan tekemiseen ja suomalaisittain kunnianhimoiset tulevaisuudenvisiot kääntävät tiukassa vertailussa vaakakupin Tapiolan urheilupuiston suuntaan.

En tiedä onko tällaisessa projektissa, oman ”suosikkijoukkueen” tietoisessa valitsemisessa mitään järkeä tai mieltä. Tuskinpa minusta ainakaan koskaan mitään Hongan hc-fania tulee. Toisaalta, se ei ole tämän hankkeen tarkoituskaan. Honkaan intohimoisesti suhtautuvat ja sitä kannattavat pitäköön joukkueensa. Oman projektini mielekkyys ja sen onnistuminen mitataankin aivan muilla mittareilla. Jos yhden joukkueen, tässä tapauksessa Hongan valitseminen tarkemman tarkastelun kohteeksi nostaa kiinnostustani kotimaiseen pääsarjajalkapalloiluun, voidaan tätä projektia pitää hyvällä syyllä onnistuneena.

Tiedossa on varmuudella hieno kotimainen jalkapallokesä ja haluaisin elää sen mukana pääsarjatasoa myöden. Ehkä tämä päätös auttaa siinä, ehkä ei, mutta olenpahan ainakin yrittänyt jotain uutta.

Mainokset

3 Responses to Oma Veikkausliigajoukkue haussa

  1. Martti sanoo:

    Olisit ottanu JJK:n.

  2. Alkoi itseäkin vähän kaduttaa Hongan kelkkaan hyppääminen. Liian samanmielistä porukkaa tässä blogissa. Saiskohan suosikkia vielä vaihtaa?

  3. Martti sanoo:

    Eiköhän saa, jos et ole vielä hakannu sitä tatuointia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: