Fiiliksiä Veikkausliiga-kauden kynnyksellä


PANU AUTIO

Kotoinen Veikkausliiga pyörähti käyntiin eilen HJK:n raiskattua paikallisen palloseuran Kuopiossa. Blogissamme kotimaisen futiskauden sarja-avauksia on hehkutettu hävettävän vähän. Kaikkeen on kuitenkin syynsä. En haluaisi kylvää pessimismin siementä, mutta jotenkin tuntuu siltä, että Veikkausliigan suhteen yleinen innostus on ollut vähäisempää kuin vuosiin. Ainakin omasta puolestani voin sanoa että en ole vielä oikein kokenut sitä kiimaa, mitä kotimaisen sarjakauden avaus pitäisi meissä kaikissa sytyttää. Vai pitäisikö?

Edessä on kuitenkin, taas kerran, ”kaikkien aikojen Veikkausliiga-kausi”. Tosiasia on se, että tuskin koskaan Veikkausliigan historian aikana kotimaan kentillä on nähty näin montaa kokenutta maajoukkuepelaajaa, joilla on takana pitkä ura ulkomaan ammattilaisena. Eremenko, Litmanen, Riihilahti, Johansson, Nurmela, Saarinen ja kumppanit tuovat kentille huikean määrän kokemusta ja taitoa.  Mutta tuovatko he yleisöä katsomoihin?

 Yleisö ja olosuhteet

 Kilpailu katsojista muiden lajien ja sarjojen kanssa on kovaa. Eurooppalaisen futiksen huippusarjat, Mestarien liiga ja kesän MM-kisat taistelvat kaikki kotoisten futisfanien rajallisesta ajasta ja intohimosta. Lisäksi ovat perinteiset jääkiekon SM-liigan playoffit ja MM-kisat, mitkä kiinnostavat edelleen keskiverto suomalaista penkkiurheilijaa enemmän kuin yksikään Veikkausliigan kamppailu. Asia ei miksikään muutu vaikka futisforumeille kuinka halveksuttaisiin näitä juntteja ”kendojanareita”.    

Veikkausliigan yleisömääristä on jauhettu viime vuosina väsymiseen asti. Moni tärkeämpi asia on jäänyt taustalle, kun ottelukierrosten tärkeimpänä tekijänä on pidetty sitä, montako ihmistä katsomoon on tällä kertaa vaivautunut. Selityksiä pieniin katsojamääriin on riittänyt. Keväällä kiekkokausi on vielä kesken ja kentät ovat huonossa kunnossa, kesällä ihmiset ovat kesämökeillä ja syksyllä on jo liian kylmä. Tämän valitusvirren taakse on piilouduttu jo vuosia, mutta onko seuroissa ja liigan toimistossa keskitytty tarpeeksi siihen, että itse tuote olisi kunnossa? Ainakin puheita on riittänyt, mutta missä ovat itse teot?

Kävin maistelemassa kauden ennakkofiiliksiä Liigacupin finaalissa, jonka yleisömäärä ei päätä huimannut. Kuitenkin vaikutti siltä, että reilun puolentoistatuhannen katsojan ryntäys yllätti ottelujärjestäjänä toimineen Veikkausliigan täysin. Jatkossa liigan toimiston väen on paha saarnata seuroille olosuhteista ja ottelutapahtumien järjestelyistä, jos sen järjestämän ottelun puoliajalle on palkattu tasan yksi mies hoitamaan kaiken puoliaikamyynnin. Sadat nälkäiset, janoiset ja kylmissään olleet katsojat kirosivat järjestelyjä näreissään kun hodarit, bisset ja kahvit jäivät saamatta.

Itse peli Liigacupin finaalissa oli kohtuullista ja siihen meidän tulisikin kiinnittää entistä enemmän huomiota. Etenkin lopun rangaistuspotkukilpailussa oli mukana urheilun dramatiikka parhaimmillaan. Honka näytti jo hävinneen ottelun, mutta lopulta JJK:n kolme viimeistä pelaaja epäonnistuivat yrityksissään ja Tuomas Peltosesta tuli Hongan suuri sanakari. Mieleeni tuli eräs itselleni katkeran tuttu finaali tältä keväältä, jonka ratkaisu noudatti hyvin samanlaista kaavaa.

Riittäkö Peltosen Tupen taso johdattamaan Hongan mestaruuteen?

Liigacupin sankari! Riittääkö Peltosen Tupen tason johdattamaan Honka mestaruuteen?

Suosikkini: FC Honka, seurannassa: FC Lahti, yllättäjä: TamU

 FC Hongan seurahistorian ensimmäinen pokaali lämmitti mieltäni erittäin paljon. Viime vuodet olen seurannut Hongan otteita erittäin tiivisti ja tuntuu, että tämä palkinto oli vähintäänkin ansaittu. Uskonkin että lisää on luvassa ja toivottavasti jo hyvin pian. Honka lähtee alkavaan kauteen erittäin hyvistä asetelmista. Suomifutiksessa on nähty harmittavan harvoin vastaavanlaisia joukkueita, joissa olisi tehty töitä yhtä pitkäjänteisesti samoilla miehillä. FC Hongan joukkue on pysynyt lähes täysin samana jo pidemmän aikaa ja ainoa näkyvä muutos kokoonpanossa edelliskauteen verrattuna on muutamien junioreiden esiinmarssi sekä Joel Perovuon siirtyminen Djurgårdeniin suomalaislegioonaan.  

Talven aikana nuori Juuso Simpanen on täyttänyt Perovuon täyttämän aukon paremmin kuin kukaan on uskaltanut odottaa. Myös sairastuvalta pian kehiin palaava vuonna 1991 syntynyt Rasmus Schuller näytti jo viime kaudella, minkä tason pelimies hän on. Uskonkin että kuntoon päästyään Schuller tulee dominoimaan koko Veikkausliigaa sametinpehmeällä kosketuksellaan ja huikealla pelilukutaidollaan. Kun kentät ovat kunnossa ja Honka saa syöttöpelin rullaamaan, näitä miehiä ei pysäytä mikään. Pallonkaikkeus bloggaajalta Henri Aallolta odotan myös innolla lopullista läpimurtoa Bana Lehkosuon luottomieheksi espoolaisten alakertaan.

Suurennuslasini alla tulee olemaan FC Lahti, jonka riveissä viilettää entinen avopuolisoni Peke Sihvola. Odotan todella innokkaan kuinka Litti ja Peke löytävät toisensa. Oma veikkaukseni on, että jos Sihvola pysyy koko kauden kunnossa ja saa vastuuta riittävästi, kymmenen Veikkausliiga-maalin raja paukkuu puhki kevyesti. Tämänpäiväinen kohtaaminen Kuhnureiden ja Eremenkon perheen välillä on ennakolta avauskierroksen mielenkiintoisi vääntö.

Kauden yllättäjän viittaa povaan Tampere Unitedille, joka on vahvistunut viime kauden lopusta jonkin verran. Muutaman vuoden takaiset ”Suomen Rosenborg” -puheet on vihdoin unohdettu ja tamperelaiset ovat pudonneet kipeästi takaisin maan pinnalle. Uskon kuitenkin että viime vuodet alisuorittanut joukkue palaa mitalikantaan, kunhan talouspuolella ei ilmene uusia ikäviä yllätyksiä. Kristian Kojola paikkaa Matias Lindströmin lähdön ja tulee nousemaan Savolaisen Vilin rinnalla lopullisesti liigan topparieliittiin. Tuomas Haapalasta Zico Hjelm saa puolestaan vihdoin kaipaamansa korvaajan Jallu Wissille.

Hinaako kristian Kojola TamUn mitaleille?

 Otteluohjelmasta

 Veikkausliigan otteluohjelmasta on jauhettu viime vuosina todella paljon. Tuntuu että joka vuosi kaikilla valmentajilla on ollut kriittinen sana sanottavana oman joukkueensa peliaikataluluun. Tänä kesänä liigan toimistossa päätettiin, että MM-kisojen ei anneta katkaista kotimaista kilpailukautta. Tämä mielestäni hyvä päätös takaa tasaisen rytmin säilymisen koko kesän ajan, kun kentät ja kelit ovat parhaimmillaan.

Ensimmäiaset ottelusiirrot on kuitenkin nähty taas kerran tänäkin vuonna. VPS:n ja JJK:n välinen kamppailu jouduttiin siirtämään kentän huonon kunnon takia. Otteluohjelmia laadittaessa pitää varmasti huomioida monenlaisia tekijöitä. En kuitenkaan voi käsittää, miksi vuodesta toiseen tekonurmikentillä kotiottelunsa pelaavat joukkueet aloittavat kautensa vieraissa. Liigan parhaalla stadionilla pelaavan HJK:n muovikenttä on varmasti jo nyt aivan yhtä hyvässä kunnossa kuin kesällä, mutta niin vaan Klubi aloitti kautensa vieraskentällä.

Advertisements

One Response to Fiiliksiä Veikkausliiga-kauden kynnyksellä

  1. Rairai sanoo:

    Jari Niemen TamU-soppari nostaa entisestään tamperelaisten yllätysmahdollisuuksia…tosin pientä ihmettä siinä kaivataan – sen verran huonosti oli kai AC Oulua vastaan pelanneet kauden avauksessa.

    http://www.aamulehti.fi/uutiset/urheilu/kuusinkertainen-mestari-jari-niemi-palaa-tampere-unitediin/176955

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: