Futsalfiiliksiä Herefordista


Lyhyt mutta intensiivinen suomalainen futsalkausi saa päätöksensä tänä viikonloppuna Englannin  Herefordissa kun maajoukkue ottaa osaa neljän maan turnaukseen. Tänään lauantaina kohtaamme paikallista aikaa klo 17.30 pelattavassa ottelussa ennakolta kovimman vastustajamme Turkin. Toiseen välieräpariin isännät olivat ”arponeet” itselleen vastustajaksi Maltan, joka ei 18 ottelun futsalhistoriansa aikana ole onnistunut vielä taistelemaan ainuttakaan voittoa tai edes tasapeliä. Vahva ei ole myöskään isäntien futsalmaajoukkueen tilasto, sillä pelaamastaan yli 70 ottelusta se on voittanut ainoastaan kolme ja pelannut tasan kolmesti.

Saavuimme tänne kylmään ja sateiseen Herefordiin eilen aprillipäivänä pitkän matkustuspäivän päätteeksi. Yleensä UEFA:n karsintaturnauksissa ja muissa vastaavissa majoittuminen tapahtuu tiukkojen standardien mukaisissa hotelleissa kahden hengen huoneissa. Täällä hotellielämään saadaan kuitenkin pientä vaihtelua, sillä asutuksenamme toimii sokeiden oppilaitoksen kampus. Asumme varsin kodikkaissa neljän hengen solukämpissä, joissa jokaisella on oma huoneensa. Oma huoneen ansiosta ei tällä kertaa ole pelkoa kuorsaavasta huonetoverista ja välillä on myös mahdollista viettää sitä kuuluisaa ”omaa aikaa”. Kämppätovereinani viihtyisässä mökissä ovat tällä kertaa Teemu Terho, Taisto Lindgren ja Kyttä Kallioinen.

Vaikka treenamme/pelaamme näillä reissuilla kahdesti päivässä, vapaa-aikaa huoneissa maleksimiseen ja lepäämiseen on yleensä kohtuullisen paljon. Koska voimien säästeleminen peleihin on pääasia, mitkään aktiiviset ohjelmanumerot eivät tule kyseeseen. Suosituimpia ajanviettotapoja ovat television tuijottaminen ja ”paskan jauhaminen”. Mieshuumorin kukka kukoistaa näillä reissuilla aina karun kauniilla tavalla. Myös kortin pelaamine on suosittu tapa tappaa aikaa pelireissuilla futsalmaajoukkueessa on perinteisesti pelattu Chigago nimistä peliä, jonka legendaarinen Leo Tuisku toi aikanaan joukkueeseen. (Lisää tarinaa ”Chikestä” tämän linkin takana.)

Kannettavien tietokoneiden ja langattomien nettiyhteyksien yleistymisen myötä entistä useampi kantaa reissuilla mukanaan omaa konetta. Youtuben-videoiden katselemisesta ja nettiuutisten selaamisesta yhdessä on tullut uusi tapa tappaa aikaa porukassa. Toisaalta koneet ovat myös vähentäneet sosiaalista yhdessäoloa ja esimerkiksi kortinpeluuta. Tälläkin hetkellä istun yksin huoneessani näpyttelmässä blogikirjoitustani.

Eilen illalla pääsimme tutustumaan peliareenaamme, joka sijaitsee samalla kampuksella majoituksemme kanssa. Kenttä on yksi isokokoisimmista futsalkentistä, missä olen koskaan pelannut. Totuttelua vaatii myös äärimmäisen tahmea alusta, joka saattaa tuottaa vaikeuksia etenkin futismaisille kuljettelijoille. Hallin katsomo ei ole koolla pilattu sillä halliin mahtuu karkeasti arvioiden vain noin 500 katsojaa. Toivotaan kuitenkin että edes se saadaan täytettyä.

Tänään aamulla auoimme hieman paikkoja kevyellä harjoituksella. Ohjelmaan kuului lähinnä fiiliksen nostatusta ja erikoistilanteiden hiomista. Illan ottelussa pääsen pelaamaan tuttujen miesten rinnalla, kun ketjukavereinani tikkaavat vastikään suomifutsalin vuoden mieheksi valittu Jani Modig, Alppilan Iniesta Lasse Lind sekä timpuri Teemu Terho. Toisessa kentällisessä aloittavat Suomen mestarit J-P Torvinen ja Antti Teittinen sekä Lämmi Laitinen ja Petteri Pitkänen. Tämän päivän koitoksessa meillä on puolustettavan upea 2-0 voitto Turkista, jonka taistelimme vuosi sitten Israelissa pelatuissa EM-karsinoissa. Turkki on äärimmäisen taitava ja kova joukkue, mutta kuten viime keväänä nähtiin tiukalla puolustuspelillä pystymme kaatamaan heidät. Tilastojen valossa voidaan sanoa, että olemme turnauksen ennakkosuosikkeja. En osaa sanoa sopiiko se Suomen joukkueelle vai ei, mutta ainakin meille GTF:n pelaajille asetelma on tuttu kotimaan kentiltä.

Itselleni kotoinen liigakausi jätti äärimmäisen karvaan jälkimaun Ilvekselle hävittyjen finaalien takia. Ensi syksyn UEFA Futsal Cupista putoaminen oli koko GFT:lle valtava järkytys ja täytyy myöntää, etten oikein vieläkään ole toipunut siitä pettymyksestä. Tämä turnaus on myös siksi loistava tilaisuus parannella Ilveksen raapimia haavoja ja päättää, hopeista huolimatta, hieno futsalkausi kunniakkaasti ja voitokkaasti. Nyt siis keskittymään peliin ja latautumaan illan koitokseen. Yritän ehtiä päivittämään lisää kuulumisia ja fiiliksiä vielä myöhemmin pelien jälkeen.

Suomen futsalmaajoukkueessa on aina ollut hyvä joukkuehenki

Advertisements

2 Responses to Futsalfiiliksiä Herefordista

  1. Tollo sanoo:

    Hyvä Rontti, maukas kirjoitus. Hakatkaa Turkkilaiset !

  2. Loukku sanoo:

    Jään odottelemaan syväanalyysiä Maltan, tuon futsal-kenttien surullisen hahmon ritarilauman, surkuhupaisista (?) peliesityksistä.

    Mitä muuta Maltasta jäi mieleen kuin että he häviävät aina?

    Oliko joukkueella ehkä samaa viihdearvoa kuin tuoreimman Roope-setä -lehden sivuilla seikkailevan Ankkalinnan lätkäjoukkueen otteissa?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: