Nostalgiatrippi lapsuuteen – Nintendo World Cup


OTTO TÄHKÄPÄÄ

Nykyaikaiset jalkapallopelit – PES, Fifa ja kumppanit – häikäisevät grafiikalla ja loistavat pelattavuudella. Toista oli ennen. 1990-luvun alussa futispelien  tienraivaajana toiminut Nintendo World Cup oli kaikkea mitä nykypelit eivät ole – ulkoasultaan yksinkertainen, pelattavuudeltaan puiseva ja sen yhteys itse jalkapalloon oli lähes nimellinen. Yhtä kaikki, tämä ei estänyt sitä, että pelistä tuli erään sukupolven jalkapalloilullinen avainkokemus, jota tänä päivänä muistellaan nostalgisella lämmöllä kaikkine puutteineenkin.


Realistinen ja kansainvälinen Nintendo World Cup. Pelin etukansi.

Maailman kaikkien aikojen myydyin pelikonsoli Nintendo Entertainment System, eli tuttavallisemmin NES, 8-bittinen Nintendo tai matolaatikko rantautui Salon syrjäkylille joskus 1990-luvun ensimmäisinä vuosina. Joulupukin kontista löytyneen Nintendon suurimpia hittejä ensi alkuun olivat konsolin mukana tulleet pelit Super Mario, Duck Hunt ja Tetris, mutta pian niiden paikan otti paikallisesta elektroniikkaliikkeestä löytynyt World Cup-jalkapallopeli. Jalkapallokärpänen oli puraissut tuolloin alakouluikäistä nassikkaa pari vuotta aikaisemmin ja World Cupin myötä konsolin äärellä vietettiin kymmeniä ellei satoja tunteja pelaten edelliskesän Italian MM-kisojen dramaattisimpia otteluita läpi yhä uudelleen ja uudelleen. Mielikuvituksen voimalla TV:stä katsottujen pelien tapahtumat ja pihapelien parhaat kikat siirtyivät vaivattomasti osaksi pelikokemusta, joka muutoin olisi saattanut muodostua hyvinkin surrealistiseksi.

Saksipotku oli yksi pelin tehokkaimmista maalintekotavoista.

Nintendo World Cupissa pelaajalla oli valittavanaan kaksi pelimuotoa (turnaus tai yksittäinen peli) ja  13 maajoukkuetta. Pelin kontrollitoiminnot olivat hyvin yksinkertaiset, sillä matolaatikon ohjaimessa ei ollut ristiohjaimen lisäksi kuin A- ja B-painikkeet. Itse pelin kulku puolestaan noudatti jalkapalloa vain näennäisesti. Kummallakin joukkueella oli kentällä vain kuusi pelaajaa eikä pelissä tunnettu jalkapallon sääntöjä kuin auttavasti. Puisevat kontrollit, liian taitavat vastustajat ja olemattomat säännöt aiheuttivatkin aloittelevilla pelaajalle lukuisia tuskan täyteisiä hetkiä konsolin äärellä. Oma lukunsa oli 8-bittistä Nintendoa vaivannut epäluotettavuus, sillä jo lyhyen käytön jälkeen peliä oli toisinaan lähes mahdotonta saada edes käynnistymään. Onneksi reipas taputus matolaatikon kylkeen tai klassinen ”nintendopuhallus” konsolin ja pelikasetin sisään pitivät huolen siitä, että sälekaihtimet pysyivät suljettuina ja kulmakunnan pikkupojat sisätiloissa kesähelteilläkin.

Kansallinen jalkapalloylpeys on uhattuna. Onko sinusta palauttamaan maasi kunnia?

Jälkikäteen voi vain ihmetellä World Cupin vetovoimaa 90-luvun alkuvuosina. Monesti pelaaminen jatkui silkan itkuraivon voimalla kun temppuileva konsoli ja mahdottomat vastustajat olivat tappaneet peli-ilon jo nopean pelisession jälkeen. Itse pelillä oli hyvin vähän tekemistä jalkapallon kanssa ja Nintendon kirkkaana kirkuva värimaailma sai pään särkemään ja silmät vuotamaan jo hyvissä ajoin ennen loppuottelua.  Jotain siinä pelissä silti oli. Jokin World Cupissa veti puoleensa kaikista vioista ja puutteista huolimatta. Ehkä kyse oli silkasta attraktioilmiöstä, sillä olihan videopelit itsessään vielä tuohon aikaan uusia ja World Cup parasta ja hienointa mitä jalkapallopelien saralla oli tarjolla. Kuitenkin ehkäpä paras ja luonnollisin selitys World Cupin menestyksen taustalla oli kuitenkin sen liittyminen osaksi silloisten pikkupoikien jalkapallontäyteistä kokemusmaailmaa, jossa pelattavuudella, kontrolleilla, grafiikalla tai realismilla ei ollut merkitystä. Vilkkaan mielikuvituksen avustuksella neliskulmaiset pökkelöukot muuttuivat maradoniksi, rogermilloiksi ja linekereiksi ja kesken jääneet pihapelit jatkuivat kotioloissa rakeisella televisioruudulla kun oli liian myöhä ja ulkona liian pimeä pikkupoikien pelailuille.

Nostalgianälkäiset nintendoveteraanit voivat alkuperäisen pelin ja konsolin puuttuessa käydä verestämässä World Cup-muistojaan täällä eikä pelaaminen toki ole kielletty myöskään nykyiseltä PES-sukupolvelta. Omien World Cup- tai muiden pelikokemusten kirjoittaminen ei niin ikään ole kiellettyä, vaan se on jopa suotavaa.

Advertisements

8 Responses to Nostalgiatrippi lapsuuteen – Nintendo World Cup

  1. Tuomas sanoo:

    Oli muuten huikea peli! Ja ne kontrollit oli oikeastaaan aika hyvät, tai siis siinä sai ihan tarkoittamiaan asioita tehtyä (=tietokone kuljettaa laidalle, pelaaja pyytää keskitystä ja potkaisee saksipotkulla vastustamattoman maalin), mikä tuohon aikaan ei ollut itsestään selvää. Lisäksi loppuottelun lähestyessä haaste kasvoi ihan merkittävästi, Länsi-Saksan sitten onnistui voittamaan lähinnä yrittämällä saksipotkumaaleja keskikentältä ja rikkomalla peliä loppuajan. (Eli realistisesti erikoistilanteiden ja tiiviin puolustuspelin merkitys korostui!) Joillakin maillahan tuo saksipotku oli sellainen superpotku, jota ei pystynyt torjumaan, mutta niitä oli rajoitetusti (n. 5 per peli?). Argentiinan superkierre oli paras, kun sitä ei tarvinnut erikseen tähtäillä maalin kohdalle.

    Glory days!

  2. Loukku sanoo:

    Nintendo World Cup on mulle ehdottomasti kautta aikain rakkain tietokone-/konsolipeli. Vastaavaa hurmiota sai ainoastaan aikaan Championship Manager 2, jonka 1995-96 Valioliiga-kautta olen tahkonnut pc:llä vielä tänäkin päivänä.

    Muistan yhä ylpeänä, kuinka pöllytin Argentiinalla (jonka saksarit tosiaan olivat murhaavan tehokkaita) Kamerunia 32-0!

    Hieno peli kerta kaikkiaan, erityiset pinnat siitä, että kovaa taklaamalla (valikoimassa perusliukari sekä erittäin fyysinen lätkärynäys) sai vastustajan pelaajilta tajun kankaalle. Samaa taktiikkaa ovat sittemmin ammattilaiskentille soveltaneet mm. sellaiset huippupuolustajat kuin Martin Keown, Carles Pyuol ja Rigobert Song. Lievätkö hekin entisiä Nintendo World Cup -addikteja?

    Jos jollain lukijalla muuten sattuisi olemaan toimiva 8-bittinen Nintendo World Cupilla ja parilla ohjaimella varustettuna, niin maksan hyvän vuokran viikonloppulainasta!

  3. Otto sanoo:

    Taisi olla tosiaan niin, että noita ”superliikkeitä” eli saksipotkuja ja syöksypuskuja oli käytössä 5 puoliaikaa kohden. Muistelisin hämärästi, että myöskin oman hyökkääjän nostaminen vastustajan rankkarialueelle/maaliviivalle oli toimiva taktiikka silloin kun pallo oli oman maalivahdin hallussa..?

    Ehkäpä se ohjattavuus ei nyt niin huono ollut, mutta matolaatikon neliskulmaisten ohjaimien ergonomia piti huolen siitä, että kunnon pelisessiot jättivät jälkensä kämmenpohjiin.

  4. Martti sanoo:

    Veljeskatraamme kollektiiviseen omaisuuteen kuuluu tuo kyseinen kulttipeli sekä ainakin ajoittain toimiva 8-bittinen nintendo.

    Peliä tuli junnuna hakattua todella paljon ja nykyäänkin suuri osa pelifilosofiastani perustuu ko. pelistä ammennettuihin menestysresepteihin.

  5. Otto sanoo:

    Ai teillä on vielä ko. peli ja konsoli?!? Pitääkin siis pitää tässä joku kerta World Cup-turnajaiset!

  6. Tomi Lounio sanoo:

    Olen ehdottomasti turnajaisissa messissä.
    Ja kaikki muut pelit (myös Duck Huntia ja Blades of Steel) silloin kiellettyjä!

    Silloin otettaisiin miehestä mittaa!

  7. Martti sanoo:

    Voin selvittää tilannetta ja pelailuiden mahdollisuutta. Konsoli ja pelit on tällä hetkellä suomen Turussa josta pikkuveli vakuutteli, että systeemi toimii kunhan käynnistyy: vaatii useimmiten nintendopuhalluksen ja/tai lempeän taputuksen.

  8. Markus sanoo:

    Sen verran pakko kommentoida, että kyllähän Argentiina oli aivan ylivoimaisesti vaikein vastustaja, Länsi-Saksa tuntui useimiten ihan lastenleikiltä väännettyään Argentiinan kanssa matsitolkulla.

    Superpotkujen lisäksi hyviä maalintekotapojahan on esim. saksari 16-alueella, sijoittumalla samalle kohtaa maalivahdin kanssa. Ajoitus vähän hankala, muttei veskari saa ikinä kiinni, kun saksari onnistuu. Toinen tapa koettaa on tulla laidalta, ampua viistosti, jolloin veskari syöksyy sivulle, irtopalloa sitten siitä yritetään survoa yhdessä omien hyökkääjien kanssa tyhjiin.

    Itselläni ei ikinä ollut konsolia, mutta kaverin luona mätettiin tätä peliä urakalla. Maailmanmestaruutta Kamerunilla tuuletettiin ankarasti…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: