Kaikki Pelaa-ideologia: Pelkoja ja fanatismia


Aave kummittelee Suomessa – Kaikki Pelaa -ideologian aave. Tämä ideologia on viimeisen parin vuosikymmenen ajan terrorisoinut suomalaista juniorijalkapallomaailmaa ja nostattanut suuria tunteita niin puolesta kuin vastaan. Se on aiheuttanut kuohuntaa vanhempainneuvostoissa ympäri Suomen. Sen ympärille on syntynyt myyttejä, jotka ohjaavat monien kyläseurojen toimintaa. Valitettavan usein voi törmätä tapauksiin, joissa epätietoisuus säännöistä ja tavoitteelliset erimielisyydet johtavat pahimmillaan joukkuehengen myrkyttymiseen tai jopa joukkueen hajoamiseen.

Kaikki Pelaa -ohjelman ympärille on muodostunut omaa elämäänsä elävä myyttinen ajatusmalli, jonka mukaan seuratoimintaa pitäisi pyörittää tavoilla, jotka olisivat saaneet utopiasosialistitkin vihreiksi kateudesta.

Kuten monilla hyvillä aatteilla on tapana, myös Kaikki Pelaa -aate on joutunut ikävästi tämän tyyppisen fanatismin leimaamaksi. Siitä on tullut kirosana vähänkään kunnianhimoisesti jalkapalloon suhtautuvien keskuudessa. Hyvä ajatus on pilaantunut ääriaineisten fanaattisuuden myötä. Samaan tapaan kuin feminismistä on tullut monille synonyymi miesten vihaamiselle, Kaikki Pelaa -ideologiaa pidetään tasa-arvofasismina, joka tuhoaa lahjakkaimpien mahdollisuudet kehittyä huippufutaajiksi. Kaikki pelaa, mutta kukaan ei hyvin.

Vaikka tämän tyyppinen kritiikki onkin usein aiheellista, menevät vastavallankumoukset usein entistä pahemmin metsään. Kaikki Pelaa –ideologiaa vastaan perustetuilla takapihaedareilla voidaan kyllä mukavasti pönkittää valmentajien ja ennen kaikkea kunnianhimoisten vanhempien (ei siis todellakaan vain isien) itsetuntoa ja kasvattaa perheen silmäterän palkintokaappia. Joskus tämmöinen toiminta voi  jopa tuottaa muutaman hyvän futarin. Seuratoiminnan mallina tämä ”Parhaat Pelaa” -ideologia on kuitenkin yhtä huono kuin väärin tulkittu äärimuoto ”Kaikki Pelaa” -ajatuksesta.

Suomessa ei yksinkertaisesti ole varaa sellaiselle toiminnalle, joka työntää suuret massat pois jalkapalloharrastuksen parista. Vaikka onkin selvää, että suuri osa tästä massasta ei koskaan tule pelaamaan edes divaritasoista futista ja monet lopettavat jo ennen yläasteikää, on vaarana, että monien potentiaalisten, mutta hitaasti kehittyvien pelaajien innostus lopahtaa. Se ei kuitenkaan ole paras perustelu sille, miksi mielekkään toiminnan tarjoaminen kaikille huonoimmillekin lajista kiinnostuneille on ainoa mahdollinen tie.

Hyviä perusteita löytyy luonnollisesti myös tasa-arvon tai lasten hyvinvoinnin argumenttien kautta. Toisille kenties uppoaa paremmin realistisen talouspolitiikan perustelut: Parhaillakaan ei ole mahdollisuutta pelata, ellei takana ole suurta keskitason harrastajien vanhempia, joiden rahat pitävät suomifutiksen rattaat pyörimässä. Ei sovi myöskään unohtaa, että siitä keskitason massasta (johon itsekin kuulun), kasvaa kenties tulevaisuuden harrasteliigapelaajia, futiksen suurkuluttajia ja intohimoisia laji-ihmisiä. Toisin sanoen: Parhaatkaan ei pelaa, jos muut ei pelaa.

Mutta mitä Kaikki Pelaa -ohjelma käytännössä tarkoittaa? Leikkimaailma-ikäisten (alle 11-v.) kohdalla sitä, että jokaisella tytöllä ja pojalla on oikeus ”monipuoliseen ja turvalliseen harrastamiseen” – ja oikeus päästä pelaamaan. Tähän liittyy myös Puolen Pelin Takuu (PPT), jonka nimi kertonee säännöstä kaiken olennaisen. Eniten kritiikkiä lienee saanut kielto pisteiden ja sarjataulukoiden laskemiseen pienempien (F9 ja nuorempien) junnujen peleissä. Itsekin suhtauduin siihen aikanaan kriittisesti, mutta nyt olen sitä mieltä, että sääntö on hyvä ja auttaa kääntämään perspektiivin oikeaan suuntaan eli pelaajien kehittämiseen – ei kortteliturnausten voittamiseen.

Kaikki Pelaa -ohjelma ei kuitenkaan kiellä esimerkiksi lisäharjoittelun järjestämistä innokkaimmille, harjoitteluryhmien jakamista tason mukaan tai edes pahamaineisten edarijoukkueiden perustamista. Päinvastoin, siihen jopa kannustetaan. Puolen Pelin Takuukin kääntyy itseään vastaan siinä vaiheessa, kun kentältä alkaa kuulua ”Parhaat kentälle!” -huutoja. Toisin sanoen kaikki pelaa, mutta omalla tasollaan.

Tasoryhmäratkaisut, hyvin toteutettuina, ovatkin nähdäkseni ainoa järkevä mahdollisuus mielekkään harrastuksen turvaamiselle kaikille. Hyvällä toteuttamisella en tarkoita suljettuja edareita ja ”ykkös – ja kakkosjoukkueita”, vaan laajapohjaista Joukkuetta, jossa kynnys eri ryhmien välillä ei kasva liian suureksi. Tämä Joukkue pitää sisällään myös seuran muut ikäryhmät ja parhaimmassa tapauksessa saman kylän muutkin joukkueet. Liiallinen kilpailuasetelma eri ryhmien välillä johtaa monissa kylissä pidemmällä tähtäimellä vain siihen, että kaikki ryhmät kuihtuvat pois kun hyppäys toiseen ryhmään koetaan mahdottomaksi tai muista ryhmistä ei saada tukea. Suuremmissa kaupunkien seuroissa ei myöskään ole syytä sulkea silmiään tältä ongelmalta, vaikka tiettyyn pisteeseen asti maaseutu pystyykin niitä ruokkimaan.

Advertisements

4 Responses to Kaikki Pelaa-ideologia: Pelkoja ja fanatismia

  1. Martti sanoo:

    Eikö Suomessa ole menty metsään juuri (ainakin) siinä, että jo juniori-ikäisistä pyritään rakentamaan ”voittavia” joukkueita. Kansainvälisissäkin turnauksissa pärjätään ihan hyvin mutta toiminta, ja menestymisen tukipilarit itsessään voivat nojata kovin lyhytnäköiseen ajatteluun. Huippuyksilöiden kehittämiseen ei panosteta, tai osata panostaa.

    Se miten huippuja sitten syntyy onkin eri asia. Olen siitä täysin samaa mieltä, että tasoryhmät ovat varmasti hyvä lähtökohta. Rahan merkitystä ei myöskään pidä väheksyä: kun toimitaan puhtaasti harrastepohjaisesti pätevien, koulutettujen valmentajien saaminen junioreille on varmasti vaikeaa.

    Tärkeintä on kuitenkin, että kaikki pelaa.

  2. Vesa sanoo:

    Kiitos kommentista Martti. Mielestäni ”voittavien joukkueiden” rakentamisessa ei ole mitään vikaa, kunhan tähtäimessä on voittavan joukkueen rakentaminen miesten pelejä ajatellen eli käytännössä juuri yksilöiden taitojen kehittäminen. Tietenkään mikään joukkue ei pysy koossa junnuajoista miesten peleihin, mutta tavoitteena pitäisikin olla pelaajien kehittäminen oman kylän (ja sitä kautta koko maan) edustusjoukkueisiin.

    Lyhytnäköisellä voittavan joukkueen rakentamisella voi toki saada junnuiässä parempaa menestystä, mutta seinä tulee vastaan sitten kun vastustajien taitotaso kasvaa.

    Kirjoitan varmaankin näistä lisää seuraavissa teksteissä.

  3. Dorben sanoo:

    Muutama kommentti:

    Lajin nimeltä jalkapallo ensimmäinen sääntö on seuraava:
    ”The objective of the game is to score more ‘goals’ than the opposition.” (http://www.talkfootball.co.uk/guides/rules_of_football.html)
    Mikäli maaleja eli pelin tulosta ei lasketa ei voida myöskään puhua samasta lajista eikä pelin ideologiaa kunnioiteta. Samoin nuorimmilta pelaajilta riistetään mahdollisuus oppia voittamaan ja häviämään sekä ymmärtämään näiden ero ja oman toiminnan vaikutus ottelun lopputulokseen.

    Parhaat pelaajat kehittyvät tehokkaimmin vain pelaamalla ja harjoittelemalla mahdollisimman laadukkaiden kanssapelaajien kanssa.

  4. […] pysyi suomalainen juniorijalkapallo pitkään tasapäistämisen viimeisenä linnakkeena, jossa Kaikki pelaa -ideologioilla (jota tosin on tulkittu ja käytetty yhtä väärin kuin sosialismin iha… hyssyteltiin muun yhteiskunnan äärimmäistä […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: